perjantaina, marraskuuta 12, 2021

Kannukseen



Eilisiltana facebook nosti esiin neljä vuotta vanhan kuvan, jossa Anne on muuttolaatikoiden keskellä Mikkelin kodissamme. Inspiroiduin pohtimaan asiaa. Kuvan hetkestä tuntuu kuluneen ikuisuus. Niin se vain elämä johdatti perheemme Porkkanapolulta Kynttiläkujalle Kannukseen. Elämä oli ihan mallillaan Etelä-Savossa, mutta kyllä on tuntunut hyvältä palata Annen juurille hänen vanhaan kotitaloonsa. Kannus ja tämä talo ovat molemmat olleet minullekin rakkaita jo vuodesta 1986 alkaen. Tärkeää on ollut myös se, että muuton myötä etäisyys omille juurilleni Kuusamoon lyheni parilla sadalla kilometrillä.

Muutos oli iso eikä se suinkaan ollut helppo - suurin haaste omalla kohdalla oli minäkuvan taustalla yllättävän vahvasti vaikuttaneesta opettajan ammatti-identiteetistä irti päästäminen ja täysipäiväiseksi yrittäjäksi ryhtyminen. Yrityksen olimme Annen kanssa perustaneet jo edellisenä syksynä, joten astinlauta oli kyllä olemassa mutta ei siihen kuitenkaan totisesti ollut tuskatonta hypähtää. Enemmän tai vähemmän hyppy tuntemattomaan oli se. Taloudellisesti tarkasteltuna ratkaisu vaikutti epäviisaalta, mutta elämä on kuitenkin eurojen ohella paljon muutakin.

Elämäni Kannuksessa on omien arvojen näköistä ja kyllä se sitä Mikkelin vuosinakin oli. Elämäntilanne muuttui kuitenkin oleellisesti Annen saadessa töitä kotiseudultaan. Juuri siitähän me olimme muutamia vuosia haaveilleet: jos jommallekummalle avautuu sopiva työmahdollisuus Kannuksen tai Kuusamon suunnalla niin silloin maisema vaihtuu. Yhteinen polkumme reitillä Oulu - Helsinki - Kouvola - Koria - Mikkeli kääntyisi takaisin kohti kotikontuja.

Vaakakupeissani oli selvät vaihtoehdot: jatkan vanhassa työssä ja viikonloppuisin sukkuloin kahden toisistaan noin 450 km etäisyydellä sijaitsevan paikkakunnan välillä tai sitten hyppään uuteen ja koko perhe asuu Kannuksessa. 

Arvot ovat tekoja. Tämä periaate kirkastui seitsemisen vuotta sitten Leena Vainion hyvinvointivalmentaja-koulutuksessa. Siispä oli hypättävä! Hyppy oli arvojeni näköinen ja aikani tasapainoiltuani dynaaminen tasapainotila löytyi. Elämä kantaa kuin kantaakin! Hyvää viikonloppua!




 



Ei kommentteja: