Mitä sanoisin?
Mitä kirjoittaisin?
Seitsemännen sanan kohdalla nostin rakkauden kolmannen kerran punnittuihin sanoihin, koska se on ontologiani peruskivi, credoni ydin. Toteamalla Rakkaus on, yritin viitata ajatukseen, jonka mukaan Rakkaus ei ole pelkästään ajallispaikallisesti rajattu tunne, vaan jotakin enemmän. Se on ikuista preesenssiä ja presenssiä - nykyisyyttä ja läsnäoloa. Se on perusta, jonka varassa todellisuus on.
Tämän ajatuksen tahdon kiteyttää kahdeksannen sanan myötä;
Kiitos.
Rakas, rakasta.
Gnothi seauton.
Jumaluus on Rakkaus.
-gs
(kuva Itämeri kesäkuu 2007)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti