Viimeinen sana on vaikein.
Ei siksi etten tietäisi mikä se on.
Vaan siksi etten tiedä minkä verran on tarpeen selittää sitä.
Kuinka paljon pitäisi jättää sanomatta.
Ja lisäksi on niin paljon mitä en yksinkertaisesti tiedä.
Tämän ja edellisten 11 viestin punnittujen sanojen tarkoitus on osoittaa johonkin suuntaan.
Yritän niiden avulla kömpelösti piirtää jonkinlaisen kartan tai ehkä pikemminkin reitin joka johtaa jonnekin paikkaan.
Pidän tuon paikan löytämistä ihmiselämän kannalta elämän ja kuoleman kysymyksenä.
Elämän ja kuoleman kysymys.
Ei kevytmielistä sunnuntaipäivän uneskelua.
Ei pöyhkeää älyllistä akrobatiaa.
Ei.
"Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki" sanoi muuan seppä eräälle hengelliselle kilvoittelijalle.
Tämä yksi on se paikka, jossa kömpelöön karttaani merkitty aarre sijaitsee.
Tämä yksi on "Alfa ja Omega".
Tämä yksi on "ensimmäinen ja viimeinen".
Tämä yksi ei oikeastaan ole paikka.
Tämä yksi on olemassaolotapa.
Tämä yksi on tajunnan tila.
Tämä yksi on ei-miksikään tulemisen kautta saavutettava kaikki.
- - -
Tusina täynnä;
viisauteen
itsensä tuntemisen kautta
minuuden ylittämiseen
rakkaudessa
viimeinen kiusaus voittamalla
kristustietoisuuteen rauhaan
-gs
(kuvassa yksityiskohta Raffaellon freskosta Ateenan koulu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti