Loppusyksyllä 1994 lenkkipolut vaihtuivat Helsingin Pirkkolasta Kouvolan Palomäkeen. Juoksuhaluja ei loppuvuonna juuri ollut - puolimaraton ei ollut kehittynyt kesän aikana toivotusti ja työ söi miestä siinä määrin että hyppäsin pois oravanpyörästä. Hypystä täysin tuntemattomaan ei sentään ollut kyse - olinhan jo lähes vuoden ajan ehtinyt ekskursioita Kouvolan suuntaan tehdä. Annen työ ja toinen asuntomme oli nimittäin siellä. Jossakin määrin hyppy oli kohti tuntematonta - sanoin nimittäin itseni irti tietämättä mitä työtä seuraavaksi tekisin. "Asioilla on tapana järjestyä", sanotaan ja niin kävikin. Otin kohta vastaan kolmen kuukauden pestin joka sitten piteni sitten reiluksi kuudeksi vuodeksi.
Juoksuhalut heräsivät vuodenvaihteessa. Uusi työ vaati alkuun pitkien päivien tekemistä ja niinpä kuukausikilometrit jäivät muutamaan kymmeneen (max 87 huhtik). Vasta kesäloman jälkeen pääsin tekemään enemmän treeniä ja elokuun 20. päivä juoksin puolimaratonin Lahdessa 1.32.23. Puolimatka enteili 1.30 alitusta mutta kun ei niin ei. Kuumassa juostu kisa oli kuitenkin pohjat huomioiden ihan kelpo suoritus. Syyskuun aikana juoksin myös pari muuta, lyhyempää kisaa. Seuraavaa kesää ajatellen otin syksyn ja talven aikana ohjelmaan kuntosalin ja palasin myös vanhan rakkauden, hiihdon pariin. Hankin luisteluhiihtovälineet ja hiihtokilometrejä kertyi talven aikana 335 (juoksukilometrit noin 250). Jep, vaatimattomia määriä, mutta peruskamaa kuitenkin ja hiihtolenkit tyypillisesti kovalla sykkeellä.
Juhannuksena 1996 palasin Lannevedelle parin vuoden tauon jälkeen juoksemaan Kiimasen Savulenkkiä ja nyt aika petraantui lähes minuutilla. 39.03 antoi aiheen olettaa että jospa puolimaratonia lyhyemmät matkat olisivat se oma juttu. Viikkoa myöhemmin hyökkäsin Hartolan Suomi-juoksussa jälleen puolentoista tunnin rajan kimppuun puolikkaalla. Tulos 1.31.05 oli ihan hyvä ja viitosen väliaikojen valossa varsin tasaista menoa (21.55, 21.35, 21.51, 21.34), mutta vielä jäi rajasta. Jälkikäteen arvioituna osaan arvostaa tulosta vasta nyt, sillä pohjat eivät olleet kovinkaan ihmeelliset. Lähinnä pitkien lenkkien puute lienee suurin syy siihen, etten 1.30-alitukseen pystynyt. Lisäksi iltakilpailun pohjalla oli autoillen vietetty päivä (Kuusamo - Kannus - Hartola) joten vetreimmilläni en varmasti ollut.
Samassa tapahtumassa juostiin myös 100 kilometrin (!) kisa. Naisissa Maire Kukkonen juoksi SE:n, 8.35.17. Miesten kisan voitti Tero Töyrylä ajalla 7.51.21. Käsittämättömiä suorituksia.
Lehtihaastattelussa Töyrylä totesi kauden päätavoitteen olevan 250 kilometrin (!) kisa Kreikassa - Spartathlon on sana, joka tänäänkin herättää ultrajuoksijoiden mielessä unelmoinnin ja kauhistelun sekaisia mietteitä... Töyrylä heittäytyi haastattelussa filosofoimaan;
"Nautin juoksussa henkisen ja fyysisen energian säätelyn hallinnasta. Juoksun aikana harjoittaa myös positiivista ajattelua. Matkalla tulee aina myös masennuksen hetkiä, mutta ne voi voittaa myönteisellä ajattelulla. Tässä oppii elämään myös rasituksen kanssa, mikä kantaa taas jokapäiväisessä elämässä. Opin myös ymmärtämään, että vaikka nyt olen lujilla, ei elämässä tarvitse joka päivä pystyä huippusuorituksiin."
Hienosti sanottu! Ja pätee myös lyhemmillä matkoilla. Nyt kun Perniössä juostavaan 100-kilometriseen on aikaa vajaa viikko niin voi taas omaa suhdetta ultrajuoksuihin määrittää... 80-luvulta muistan Kalevassa ilmestyneet isot jutut Kesäyön unelmasta, Oulun seudulla (?) järjestettävästä pitkästä juoksukilpailusta, jonka Risto Laitinen (2.19-maratoonari) tapasi voittaa. Itselleni maraton on riittävän ultra, siis riittävän pitkä, enkä tässä kohtaa näe tarvetta matkaa siitä pidentää. Never say never, joten kukaties joskus kun rajat lyhemmillä matkoilla tulevat vastaan, saatan matkaa pidentää... Mutta erittäin epätodennäköiseltä se tuntuu. Se pidentäminen.
Heinäkuun aikana tein unohtumattomia juoksulenkkejä Montrealissa, Torontossa ja Superiorissa (Wisconsin) lomaillessamme kuukauden verran Kanadassa ja USA:ssa. Uuden mantereen juoksulenkkejä kertyi yhteensä 129.5 kilometrin verran. Tämän reissun muistoja ja muutakin seuraavassa...
-gs (jatkuu...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti