Kotona maailmankaikkeudessa

Ulkoilutin hetki sitten Jertta-koiraamme ja kuten tavallista - ihmettelin, ihailin ja mietiskelin. Tähtitaivas Kannuksen yllä, Otava oikealla, puolikuu vasemmalla. Orion vöineen takanani. Cassiopeiaakin tähyilin mutten bongannut. Oikealla, vasemmalla, takana... Mitä sillä on väliä suuressa mittakaavassa? Väittävät maailmankaikkeuden olevan kaareva. Jos jatkan riittävän kauan oikealle niin lopulta putkahdan jostakin tuolta vasemmalta takaisin tähän lähtöpisteeseen? Ennen kaikkea koin suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Muistin hyvin kuinka monesti olenkaan tuntenut suurta kosmista yksinäisyyttä maailmankaikkeuden käsittämättömien mittasuhteiden äärellä. Kosmisen yksinäisyyden sijaan kosminen yhteenkuuluvuus. Tähtiä, maailmoja... Samoista aineista tämäkin tietoisuustihentymä, tähtitaivaan alla ja juuri nyt iPadin äärellä koostuu.