keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2014

Ilo!

170 vuotta sitten syntyi Tampereella tyttölapsi, joka sai nimekseen Ulrika Wilhelmina Johnson. Nimi saattaa kuulostaa oudolta. Olet oppinut tuntemaan Ulrikan Minna Canthina.

Minna on suomenkielinen muunnos Wilhelminasta, joka puolestaan on naispuolinen vastine saksalaiselle Wilhelmille. Nimi on yhdistelmä toiveesta (Will) ja kypärästä (Helm).

Kuinka suhtaudut tähän hetkeen? Miltä tämä päivä näyttää?

Oletko toiveikas? Oletko avoin yllätyksille? Luotatko tähän hetkeen? Voitko tuntea elämän arvoituksellisen sykkeen?

Tunnetko sittenkin epäluuloa? Näetkö uhkia? Onko tämä hetki pelottava? Koetko, että sinun on syytä laittaa kypärä päähäsi ja suojautua? Ajatteletko, että elämä on vaarallista ja siksi on syytä kaivaa suojapotero?

Minna Canthilla oli kosolti vastoinkäymisiä. Hän jäi leskeksi odottaessaan seitsemättä lastaan. Synnytyksen jälkeen hän masentui ja joutui psykoosiin. Toivuttuaan Minna muutti perheensä kanssa Kuopioon ja alkoi hoitaa isänsä kauppaliikettä. Muutaman vuoden kuluttua hän otti vetovastuun myös veljensä kaupasta. Minnasta oli moneksi. Kauppias. Yksinhuoltaja. Kirjailija. Toimittaja. Yhteiskunnallinen keskustelija.

"Herkkä, hellä ja hehkuvainen", luonnehti Minnaa hänen ystävänsä J. H. Erkko. Minna itse kirjoitti: "ilo on välttämätön, terveellinen sekä sielulle että ruumiille."

Herkkää, hellää, hehkuvaista ja iloista Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

t. Jomppe (facebook.com/OnKaikki)

Ei kommentteja: