Vuodenvaihde on erityisen otollinen aika pysähtyä hetkeksi pohtimaan missä mennään. Mitä on jäänyt taaksesi? Mitä näet edessäsi? Ihania muistoja? Ikäviä kokemuksia? Toiveikasta odotusta paremmasta huomisesta? Kauhunsekaista kyyristelyä enemmän tai vähemmän realististen uhkakuvien varjoissa? Todennäköisesti mielesi maisemassa liikuskelee tai on liikuskellut kaikkia edellämainittuja.
Menneestä voi ennen kaikkea oppia, mutta kovin moni on jäänyt menneen vangiksi. "Kyllähän minä, mutta kun..." Menneisyyden "mutkuttelijat" menevät piiloon eilisen taakse. "Kyllähän minä tekisin tai voisin, mutta kun mieheni, vaimoni, työkaverini, naapurini, anoppini, siskoni, veljeni, isäni, äitini sanoi, teki, jätti tekemättä, jätti sanomatta eilen, viime viikolla, viime lomalla, lapsuudessa sitä, tätä, tuota tai jotakin muuta". Selitysten virta on loputon. "Kyllähän minä voisin, mutta kun minulla on tämä diagnoosi. Ymmärräthän etten kerta kaikkiaan voi." Mutkuttelijalle tämä hetki ja sen mahdollisuudet eivät koskaan kelpaa, vaan ne aina suodatetaan ja mitätöidään menneen määrittämien ajatusautomaatioiden avulla. "Kyllähän minä, mutta kun…" Niin moni asustelee sellissä - itse luomassaan rajoitteiden vankilassa.
Entäpä tulevaisuus? "Sitten kun..." Moni suodattaa tätä hetkeä kuvitteellisen huomisen ehdoilla. Ehkä tunnistat "sitkuttelijan"? Pessimistinen sitkuttelija varoittaa itseään: "en uskalla iloita, en uskalla edes yrittää, sillä tämä kaikki on vain väliaikaista. Loppu häämöttää. Olen epäonninen: huomenna, ensi viikolla tai ainakin ennen pitkää petyn, teen vararikon, sairastun, menetän rakkaan ihmisen… viimeistään kuolemaan kaikki kuitenkin päättyy." Optimistinen sitkuttelija puolestaan vakuuttaa, että "ei ole tarpeen tehdä muutoksia ihmissuhteissa tai työssä tai ylipäätään elämässä – ei ainakaan vielä, ei juuri nyt, mutta sitten kun huomenna, ensi viikolla, ensi vuonna koittaa kesäloma, sitten kun löydän uuden elämänkumppanin, voitan lotossa, aloitan eläkepäivät… sitten kaikki muuttuu paremmaksi."
Kyllä: huominen on mahdollisuus - jotakin mieluista tai epämieluista voi tapahtua tai olla tapahtumatta. Fakta on, että molempia tulee tapahtumaan. Sitä kutsutaan elämäksi. Sitä kutsutaan elämän yllätyksellisyydeksi. Sitä kutsutaan elämän suolaksi. Sen ohella on ratkaisevaa syvällisesti ymmärtää, elämä tapahtuu nyt. Elämä tapahtuu aina nyt. Ei huomenna, ei ensi viikolla, ei eilen, ei vuosi sitten... Elämä tapahtuu nyt. Sen lisäksi elämä tapahtuu tässä. Elämä tapahtuu aina tässä. Sinä olet elämäsi keskiössä nyt. Tämä tuntuu unohtuneen sitkuttelijoilta. Tämä tuntuu unohtuneen mutkuttelijoilta.
Elämä on suora lähetys. 24/7. Aina voit tarkistaa. Onko yhä nyt? Oletko yhä tässä? Nyt ja tässä on se hetki, jolloin voit tehdä pieniä tai isoja valintoja oman hyvinvointisi puolesta. Nyt on se mahdollisuus ottaa askel itsesi näköiseen elämään. Olipa matka pitkä tai lyhyt, se ei konkreettisesti ala ennen ensimmäistä askelta. Tämä elävä "nyt" on elämän mittainen mahdollisuus. Tämä hetki kutsuu sinua takaisin itseesi, kotiisi, onneen. Tämä hetki on kutsu, lupaus ja täyttymys.
Hyvää Uutta Vuotta! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti