Kirjoituksesta muistui mieleeni vuosien takaa eräässä seminaarissa kuulemani teoria tasapainoisesta ihmisyydestä, onnellisuudesta.
Psykologi puhui ihan viisaita ja piirsi fläppitaululle nelikentän:
Hän selitti että meidän tulisi tarkastella nelikentän lohkoja yksi kerrallaan ja miettiä tekemisiämme työssä ja vapaa-ajalla; mihin lohkoon ne sijoittuvat? Jos esimerkiksi harrastaa kestävyysjuoksua (kuten minä), se on mitä ilmeisimmin yksinäistä hikistä puuhaa ja sijoittuu näin ollen lohkoon numero 4.
Juoksun vastapainoksi tarvitsen jotakin toimintaa lohkoon numero 2. Siis jotakin henkistä tekemistä yhdessä. Käyn viikottain eräällä ilmaisutaidon kurssilla, jossa operoidaan kyseisellä alueella. Kirjoittaessani tätä blogitekstiä liikun lohkossa numero 3. Elämämme on tasapainossa jos jokaiseen lohkoon löytyy jotakin. Ihminen tarvitsee yhteyttä fyysiseen ja henkiseen, ihminen tarvitsee toista ihmistä ja yksinäisyyttä.
Asioiden sijoittaminen lohkoihin ei tietenkään ole läheskään aina yksiselitteistä.
Esimerkiksi mainitsemani hikinen ja yksinäinen kestävyysjuoksu sisältää myös henkisen ulottuvuuden; juostessani ajattelen niitä ja näitä, saatan saada merkittäviäkin oivalluksia, hyvä juoksulenkki voi olla uskonnolliseen elämykseen verrattavissa oleva kokemus. Osallistun myös mielelläni juoksukilpailuihin, jolloin juoksussa nähdään myös sosiaalinen ulottuvuus niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla.
Pidetään elämämme nelikenttä tasapainossa!
-gs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti