Miksei aina voi olla Lauantai?

Miten sinun lauantai on käynnistynyt? Millaisia suunnitelmia sinulla on? Itse kävin hetki sitten koiran kanssa ulkona. Kaunista on! Nyt istun kaakaon kera. Istun täsmälleen tässä, missäpä muuallakaan. Olen ajatellut vain olla ja katsoa mitä päivä tuo mukanaan. Ehkä jatkan kirjani oikolukua, ehkä en. En voi varmuudella tietää yhtään mitään tulevasta. Hyvä niin. Ainoa varma tosiasia on tämä hetki. Leppoisa lauantaiaamuinen tuokio. Tämä ei ole ohikiitävä hetki. Tämä on jatkuva nyt-hetki. Tuleva hetki on mielikuvitusta ja ennustamista. Eilinen on ajatus. Kuvittelu, ennustaminen ja ajattelu tapahtuu nyt. Tämä hetki on tila, jossa kaikki tapahtuu. Elämä on suora lähetys.

Tietoisuuden talossa asustaa Ajattelija. Sen tehtävä on ajatella. Suurin osa ihmisistä sairastaa tautia, joka ilmenee pakkomielteisenä ajatteluna. Huomaat jatkuvasti märehtiväsi eilistä ja murehtivasi huomista. Mielen melumasiina pyörittää loputtomia uusintoja. ”Miksi joku teki sitä ja sanoi tätä? Miksi joku toinen ei tehnyt tai sanonut jotakin muuta? Mitä jos huomenna ei tapahdukaan sitä? Mitä jos huomenna tapahtuukin tämä?” Loputonta menneen ja tulevan vatvomista. Jos Ajattelija katsoo tätä hetkeä, se näkee vain ehdollistuneen tulkinnan. Tämä hetki on jotenkin rikki. Siitä puuttuu jotakin tai siinä on jotakin liikaa. Ajattelija on Etsijä.

Mitä on tapahtunut? Ajattelijasta, oivallisesta rengistä on tullut isäntä tietoisuuden talossa. Kun olet saanut tarpeeksesi, olet valmis heräämään leppoisaan lauantaihin. Sen myötä Ajattelija rauhoittuu. Sillä on vähemmän tekemistä. Sitten kun on tarve, annat Ajattelijalle pulman. Se ajattelee loogisesti, syvällisesti, pitkäjänteisesti. Sinä lepäät ajatusten välissä ja takana olevassa hiljaisuudessa.

Tietoisuuden talossa on rauha.

t. Jomppe - "On" (facebook)