Iloista arkea!

Presidentti Niinistö toivotteli tänään FB-sivullaan ”iloista arkea”. Jäin miettimään sanamuotoa. On ymmärrettävää, että ajatus ”iloisesta arjesta” voi ärsyttää vastoinkäymisten lannistamaa. Totuushan on, että harmaata, niin harmaata ja yllätyksetöntä on arki, jonka merkkipäivät, joulunaika, loppiainen, juhannus, itsenäisyyspäivä ja muut sentään joskus katkaisevat. Vai onko?

Minun korvissa idea iloisesta arjesta kuulostaa kiintoisalta – se ravistelee mukavasti perinteistä käsitystä. Entäpä jos totuus onkin, että jokainen päivä, jokainen hetki on ainutlaatuisuudessaan juhlan arvoinen? Jos opin tunnistamaan tämän hetken ainutlaatuisuuden, voin alkaa tuntemaan kiitollisuutta lukemattomista arkipäiväisinä pitämistäni asioista.

Tämän hetken ainutlaatuisuus on mahdollista kokea, jos en enää automaattisesti heitä arvostelevien ja luokittelevien käsitteiden peittoa kaiken päälle. Voin opetella nauttimaan tästä hetkestä niin kuin se on - paljaana, raakana, alkuperäisenä, laimentamattomana, mitään lisäämättä, mitään pois jättämättä. Elämä on tarjolla, se ilmenee tässä hetkessä ja joka hetkessä kaikessa täyteydessään. Nyrpistääkö nenäänsä vai kiittää ja nauttia?

- - -

gnothi seauton - ihmisen kokoisia ajatuksia on "On" Facebookissa