Hola!
Viimeisen ajopäivän kunniaksi viisituntiseksi venähtänyt sessio sujui mystiikan merkeissä, kun etelätasangon maamerkki, 534 m korkea Puig de Randa (kuva) veti puoleensa magneetin tavoin. Merkillinen mies, tämä lähes 800 vuotta sitten elänyt mystikko, runoilija ja tiedemies Ramon Llull.
Ramon varmaan kyllästyi arjen hulinaan kun hän vuonna 1275 vetäytyi tämän taivaalle kurkottavan kalliojärkäleen huipulla sijaitsevaan luostariin mietiskelemään. Nostra Senyora de Curan luostari on hieno paikka hiljentyä ja ylös kiemurteleva serpentiinitie on sitä itseään – todelllista herkkua pyöräilijälle. Viimeiset 4.4 km 5.6% nousua ottaa turhat luulot pois ja siinä nöyrtyessä ehti pohtimaan kaikenlaista. Kuten: jaksaa jaksaa, ajanpa putkelta vähän matkaa, nousee nousee, takamus takaisin penkkiin, vau mitkä maisemat, pyöritä pyöritä, hörppäys juomapullosta, on etuoikeus kokea tämä, hei tännehän näkyy Palma, vau, ketju tiukalla vaan, kiitos tästä… Osoittautuu, että kiivetessä maadoittuu 100% tähän hetkeen. Ja se mysteerihän asustaa tässä hetkessä, missäpä muualla. Näin pyöräilystä tulee ensisijaisesti henkinen harjoitus. Toki on myös fyysinen konkretia: kun reilun varttitunnin vääntää ja pyörää piiskaa niin huipulta itsensä löytää. Taivaasta. Näköala palkitsee sinnikkään sankaripyöräilijän vaivat moninkertaisesti. Ramonkin varmaan piti näkymistä ja uskon että huipun vilvoittavat tuulet osaltaan inspiroivat sulkakynän suihkimaan – tuloksena 300 teosta eri aloilta.
Niin, päivän saldo 121 km ja kokonaiskilometrit pyörällä 526. Myönnän, että skootterilla tuli häpeällisesti ajettua parikymmentä kilometriä enemmän. Anteeksi. Huomisen osalta suunnitelmani on todella uskallettu: tarkoitus on tehdä julma ihmiskoe. Itselläni. Menen rannalle makaamaan. Saas nähdä kuinka äijän käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti