Onnen kerjäläinen

Missä se onni lymyää? Suurin osa meistä on ulkoistanut onnen - se on jossakin tuolla... Olemme tyypillisesti oppineet ajattelemaan, että onni on seurausta tai riippuvainen jostakin ulkoisesta asiasta. Uusi auto, työpaikka, palkankorotus, asunto, lomamatka, vaate, tietokone, kolpakollinen olutta... Nämä ja lukemattoman monet muut asiat voivat toki tuottaa iloa ja niistä on luonnollista olla kiitollinen. Tavara- ja mielihyvätaivaan asiat kuitenkin tulevat ja menevät, rapistuvat ja ruostuvat, ilmestyvät ja katoavat. Kiitollisuuden tunne haihtuu ja kyllästymme. Kohta keksimme jonkin uuden tavoitteen. Onnen etsintä jatkuu. "Sitten kun saan, löydän, ostan..., sitten kun ensi viikonloppuna, joululomalla, eläkkeellä... sitten, vihdoinkin olen onnellinen..."

Onko kestävää onnea olemassakaan? Onko vain hyväksyttävä että "onni täällä vaihtelee"? Entäpä jos onnen perässä juoksun sijaan maltamme pysähtyä ja katsoa tätä hetkeä? Mitä tämä hetki pitää sisällään?

Onni avautuu kun on kosketuksessa tähän hetkeen suoraan, ennakkoluulotta, hyväksyen. Onni on olemista harmoniassa tämän hetken kanssa. Tunnistan tämän hetken ainutlaatuisuuden kun en enää pakota sitä johonkin muottiin. Näin en enää etsi onnea maailmalta, jostakin tuolta, tulevaisuudesta. En enää haikaile mennyttä onnea, en kaipaa paluuta eiliseen. Sen sijaan alan kiinnostua tästä hetkestä. Opin lepäämään, olemaan ja toimimaan tässä hetkessä. Nyt-hetki osoittautuu aarrearkuksi, jonka päällä onnen kerjäläinen on istunut ja tähynnyt horisonttiin.

Tämä hetki ei koskaan karkaa käsistäni. Kuinka se voisi? Aina on nyt. Tämä hetki valoineen ja varjoineen on aina kutsu onneen. Tämä hetki on kuin facebookista tuttu kaveripyyntö: haluatko olla ystäväni? Mitä vastaat? Vaikka hylkäät kaveripyynnön ja käännät selkäsi, tämä hetki ei tästä loukkaannu. Tässä se joka tapuksessa aina on ja odottaa. Kannattaa tutustua!

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)