Tilasin Bikilat Brandosilta (http://www.brandos.fi/vibram-fivefingers/). Itse asiassa tilasin kaksi paria - itselleni ja kauniimmalle puoliskolle. Rouvan pari oli numeroa liian pieni.
Palautus ja vaihto sopivaan kokoon sujui ongelmitta. Kiitokset Brandosille hyvästä ja nopeasta palvelusta.
Olen ihastunut Bikiloihin - mainio minimalistinen juoksukenkä! Alustaan saa loistavan tuntuman, maakontakti tulee luonnostaan päkiälle, kantapää käy maassa kevyesti, jalkaterä tuntuu luontevasti toimivan jousen tavoin. Riittävän korkea askeltiheys tuntuu myös löytyvän helposti.
Totutteluvaiheen jälkeen olen tehnyt muutamia aikakokeita ja vaikuttaa siltä että Bikiloilla on kiva juosta - rauhallisesti, kovempaa ja vieläkin kovempaa. Radalla olen tehnyt 200 - 1000 m vetoja ja maantiellä pisin vauhdikas pätkä on ollut 3.2 km. Pisin lenkkini Bikiloilla on kestänyt hieman yli tunnin. Kukaties testaan kenkiä seuraavassa juoksukisassa.
- - -
lisäys 2.5.2011; testasin Bikiloiden toimivuuden 6 km kisassa hyvin tuloksin. Suoriuduin aikaan 23.58 ja samalla reitillä vuosi sitten juoksemani aika parani 1.32. Askel pysyi koko kisan hyvin kasassa (kuvassa maaliin matkaa pari sataa metriä).
- - -
On selvää, että jalkaterät, akillesjänteet ja pohkeet kuormittuvat oleellisesti rajummin kun juostaan päkiäpaineella. Toisaalta ne ovat miljoonien vuosien evoluution tulosta. Hyvällä juoksutekniikalla ne varastoivat ja vapauttavat liike-energiaa joka askeleella. Koen Bikiloilla ikään kuin leijuvani eteenpäin - lähes äänettömästi. Nykyajan ihmisen ongelma onkin se, että laiskaksi oppineet (tai opetetut) jalkaterät herätellään uuteen tapaan juosta. Maltti on valttia! Siirtyminen voi joillakin onnistua muutamassa viikossa, toisilla se kestää useita kuukausia ja joillakin jopa vuosia. Toivottavasti myös itselläni maltti riittää.
Minimalistinen juoksu, luonnollinen juoksu, paljasjalkajuoksu (minimalist / natural / barefoot running) - vaikuttaa siltä että yhä useampi juoksija innostuu luopumaan kierto- ja vääntöjäykistä, isolla kantakorotuksella varustetuista juoksukengistä.
Itselläni juoksutekniikan muutos käynnistyi toukokuussa 2006 kun palasin muutaman vuoden tauon jälkeen säännöllisen juoksuharrastuksen pariin Kreetalla. Varhaiset aamulenkit merenrannalla palauttivat taas vahvasti mieleeni, kuinka upeaa juoksu on. Syksyllä kärsin jalkavaivoista ja pelkäsin ettei vanha enää juoksua kestä. Törmäsin netissä ajatuksiin juoksutekniikan merkityksestä ja mietin että kenties omassani on tarkistamista. Päätin tehdä muutoksia pyrkimällä pitämään askeleen päkiäpainotteisena, maakontaktin vartalon alla ja frekvenssin (askeltiheys) riittävän korkeana.
Kesällä 2007 askel näytti tältä (kenkä Nike Free 7.0)
Tekniikkamuutokset johtivat hyviin tuloksiin; syksyllä 2007 maratonennätys parani 3.23:een ja puolikaskin kulki 1.33. Kesä 2008 sujui vielä paremmin; Pariisin maraton sujui ajassa 3.21 ja puolikkaan ennätys parani aikaan 1.28.19. Syksyllä 2008 paransin maratonaikaani - 3.20.27 oli kelpo tulos vaikka kisa ei mikään täysosuma ollutkaan energiaongelmien vuoksi. Syödessä nälkä kasvaa - syksyn 2008 jälkeen tekniikkani muuttui ja tällä kertaa huonompaan suuntaan; askeleesta katosi kepeys. Kesä 2009 sujui vielä tyydyttävästi (esimerkiksi maraton aikaan 3.22.20) mutta viime kesänä askel oli täysin hukassa.
Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että tunnelin päässä näkyy valoa. Toivottavasti se ei ole juna.
Olen innostunut paljasjalkajuoksun ideasta - en kuitenkaan juokse paljain jaloin. Pyrin juoksemaan paljasjalkatekniikalla. Tässä hieno video aiheesta
-gs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti