Näkemykseni persoonallisuudesta, minuudesta, itseydestä ja tiedostamattomasta sekä niiden välisestä vuorovaikutuksesta on dynaaminen, kahdessakin mielessä;
- ihminen on kehittyvä, kasvava, viisastuva (ihminen saattaa toki ottaa myös takapakkia – olemme ikään kuin elämänkoulussa ja joskus pitää joku luokka ”tuplata”)
- käyttämäni käsitteet eivät ole staattisia, vaan esimerkiksi itseyden käsite tarkentuu ymmärtäessäni enemmän
Yllämainittujen käsitteiden määrittäminen on vankasti sidoksissa ihmiskuvaan. Yksinkertaistettuna voi sanoa, että ihmiskuvani valossa ihminen on (potentiaalisesti) ikuisuusolento. Ennen kaikkea: ytimeltään ihminen on ikuisuusolento. Haasteenamme on tietoisena minänä integroitua ikuiseen meissä.
Raamatussa todetaan, että Jumala on Rakkaus.
Rakkautta voi määrittää monella tavalla. On kuitenkin muistettava, että määritelmät ovat vain likiarvoja tai kuvia.
Käyttäessäni käsitettä ”Absoluuttinen Rakkaus” viittaan olemassaolon ytimeen, olemassaolon tarkoitukseen, todellisuuden Luojaan ja ylläpitäjään.
Katson että myös ihmisen sisimmästä löytyy sama Rakkaus ja haasteenamme on integroitua tuohon ikuiseen meissä. Egoistinen minä on kuitenkin kantona kaskessa – portti ikuisuuteen on suljettu kunnes osaamme tulla riittävän pieniksi, kunnes tajuamme että egoistinen persoonamme on este todellisen minuuden synnylle.
-gs
3 kommenttia:
Hmmm... olisiko niin että olen menossa oikeaan suuntaan, kun huomaan yhä vähemmän välittäväni "maallisista" asioista, enkä stressaannu paljon mistään? Kevyt mukava tuottelias olo, ja tunne siitä että kuulun maailmankaikkeuteen.
Oletko kaukanakin Hesasta, parahin Gnothi? Henkisesti tunnut olevan lähellä meidän jengiä, eli Hahmoa ja kumppaneita.
Rita, nyt sinä olet GS:stä jopa liiallisen kiinnostunut! ;)
Mutta tuosta aiheesta. Olen nyt tajunnut, että tuota "Absoluuttista Rakkautta" ei voi käsittää ennen kuin sen on itse kokemuksen kautta tajunnut.
On hankalaa selittää asiaa sanoilla tyhjentävästi.
Vähän niin kuin yrittäisi selittää miltä mandariini maistuu sellaiselle henkilölle, joka ei ole ikinä sitä maistanut. "Se maistuu hieman samalle kuin appelsiini, mutta siinä on sellainen oma maku.."
Eli Absoluuttinen Rakkaus muistuttaa jotenkin Romanttista Rakkautta, mutta...
rita; on sanottu että henkisen tien kulkijan haasteena on elää maailmassa, muttei maailmasta. Saman ajatukseen viittaa myös "pää pilvissä, jalat maassa".
Itse koen monesti vierauden tunnetta tämän maailman menoa ihmetellessäni. Kosminen koti-ikävä? Toisaalta on myös niitä hetkiä, kun tunnen olevani kotona. Esimerkiksi Melkin saaren kävelyretkellä tunsin olevani täsmälleen oikeasa paikassa.
Rakkaudessa olemme kaikki yhtä ja samaa jengiä. Fyysisestä välimatkasta riippumatta.
hahmo; niinpä, absoluuttinen rakkaus on koettava jotta siitä "tietää". Sanon "tietää", koska absoluuttisessa rakkaudessa ylitetään tietäjän ja tiedettävän dualistinen asetelma. Tietoteoreettinen dualismi, johon länsimainen älyllinen mieli on fiksautunut, murtuu. Absoluuttinen rakkaus on. Absoluuttisessa rakkaudessa ihminen tulee rakkaudeksi.
Lähetä kommentti