lauantaina, toukokuuta 27, 2006

Tunnin kukinta

Aistin varhaisissa aamuissa erityistä taikaa. Juoksukengät jalkaan ja menoksi. Rauhassa. Kehoa kuunnellen. Jalat tuntuvat aluksi raskailta. Katsellen. Hengitys. Nyt on hyvä. Perillä. Läsnä. Jatkuvasti. Nyt. Nyt. Näin on hyvä. Rennosti. Rytmi. Rauha.

Heräilevä miljoonakaupunki paljastaa minulle karhean kodikkuutensa. Yksinäinen bussi.

Maalaiskylän hiekkatie rapisee kengänpohjien alla. Huumaava tuomen tuoksu. Kuulen linnut.

- - -

Viime viikolla juoksin useana aamuna merenrannassa. Lähes tyyntä. Tyhjät aurinkotuolirivistöt. Autiot rantakahvilat. Aavistus punaista itäisen niemen yllä. Laiskoja merenlaineita. Kuulen kukon. Punerrus laajenee, syvenee.



Pysähdyn ja odotan... Siinä!



Tulenleimahdus täyttä taikaa!

Liekki yltyy ja kohta kokonainen tulipallo kohoaa niemen ylle.



Jatkan juoksua. Kiihdytän vauhtia. Sydän ja koko olemus täynnä olemisen riemua.

Palaan rantahotelliin ja hiivin huoneeseemme. Kullannuput nukkuvat vielä. Vierekkäin. Äiti ja tytär verhon läpi siivilöityvässä punertavan pehmeässä valossa. Kaunista. Nopea suihku. Kahvikupillisen ja kirjan kanssa parvekkeelle. Aurinko lämmittää juuri sopivasti. Kello ei ole vielä seitsemää. Tämä on aikaa itselleni. Ylellistä. Onnea.

Ymmärrän vanhan zen-runon;

"Aamun ihanuus joka kukkii tunnin
ei eroa ytimeltään jättiläispetäjästä,
joka elää tuhat vuotta."


-gs

6 kommenttia:

sahrami kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
sahrami kirjoitti...

Upeaa!

Kops kirjoitti...

Ei ole varhaisaamun voittanutta! Parasta yksin, kun toiset eivät ole vielä nousseet. Minulla usein paras luomisvoima ja virein ajatus. Ah.

Rita kirjoitti...

Oletko käynyt blogissa Katkeilevaa ajatusvirtaa? Siellä olisi vähän vireillä ja viritteillä itsekin suunnittelemaani aihetta kirkosta, papeista, henkisyydestä ilman kirkkoa ja sen sellaisesta. Sain kimmoketta löydettyäni uuden blogin nimeltä Puujalka, joka on mukavantuntuisen papin pitämä.

Hahmo kirjoitti...

Ihana kuvasarja!

Itse haaveilen aamuista meren tai järven rannalla . Muistelen niin usein erästä kesäaamua erään järven rannalla Pohjois-Suomessa. Heräsin aamuvarhaisella ja kaikki muut vielä nukkuivat. Hiivin laiturille istumaan. Järvi oli tyyni. Joka puolella oli hiljaista. Kun aurinko alkoi kohota taivaanrannalta korkeammalle (sehän ei kesäisin Lapissa laskeudu piiloon), tuuli heräsi ja herätti järven laineet. Linnut alkoivat laulamaan.

Oli mahtavaa seurata tuota tapahtumaa. Kun muut heräsivät, niin minä olin jo aivan virkeänä ja innoissani! ;)

gnothi seauton kirjoitti...

sahrami; kiitos :-)

kops; varhaiset aamut ovat upeita, kyllä! Toisaalta joskus on mukava nukkua myös pitkään... Esimerkiksi tänään nukuttiin tytön kanssa puoli kymmeneen saakka - harvinaista on se!

rita; kiitos lukuvinkistä!

hahmo; ymmärrän täysin mistä puhut! Olen ajatellut että varhainen aamu vuoristossa olisi hieno kokea. Kerran olen vuoristossa yöpynyt ja varhain nousin, mutta se auringonnousu jäi näkemättä.

-gs