Hommat

on tehty, joten jatkan lomailua, nousen moottoripyöräni (kyllä, tällä kertaa oman) selkään ja suuntaan pohojanmaalle.

Olkoon Voima kanssanne,

-gs

Murhenäytelmä jatkuu

"At least 40 people, including 21 children, have been killed in an Israeli air strike in the southern Lebanese town of Qana.

Initial reports say families had been sheltering in the basement of a site which was crushed after a direct hit.

Israel said Hezbollah was responsible for using the town to launch rockets."
(http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5228224.stm)

Miksi?

-gs

"Perkele!"

Satuin tänään käymään Rautalammella. Istuin iltapäivällä ABC-aseman terassilla ja nautin aurinkoisesta säästä. Tavailin läheiseen risteykseen viritettyä mainoslakanaa. ”Hyvinvoimaa”.

"Perkele!" kuului uudestaan. Koetin keskittyä munkkikahviin ja Savon Sanomiin. Viiden metrin päässä viisissäkymmenissä oleva mies tankkasi mersuaan ja avautui kanssaihmiselle. "Rättipäät nauraa perkele varmasti makeasti kun me täällä tankataan kallista bensaa perkele!" Kanssaihminen, vuoroaan odottava rouvashenkilö hymyili hiukan vaivaantuneena. Lukemat vaihtuivat mittarissa, 45...50...55 euroa. Mersumies kaivoi vielä esiin kanisterin. "Annettais perkele vain luoteja ja aseita lisää niille!" Kanssaihminen ei sanonut mitään, odotti vain vuoroaan. "Vieläkö tänne mahtuu?" 60...65 euroa. "Kyllä varmasti loppuisi sotiminen kun olisivat kaikki tappaneet toisensa, se on ihan varma asia perkele!". 69 euroa. Mies nosti kanisterin takakonttiin, istui autoonsa ja ajoi pois.

Kyllä, kallistahan se on. Hetkeä aikaisemmin moottoripyöräni, tai itse asiassa tällä kertaa olin liikkeellä kauniimman puoliskon pyörällä, tankkaaminen tuli sentään halvemmaksi. Tankkiin mahtui vajaat kaksitoista litraa. Laskeskelin kulutukseksi alle viisi litraa sadalla.

Jatkoin matkaa etelää kohti. Pikkutiet, kaksi- ja kolmenumeroiset ovat kaikkein hauskimpia moottoripyöräillä. Niin, Lähi-idän tapahtumilla on yhteys bensan hintaan. Tosin eräs moottoripyöräilevä tuttavani väitti, että bensakulut eivät hänellä muutu mihinkään suuntaan. Ei, vaikka bensan hinta nousee. Tai laskee. Hän kuulemma tankkaa aina kahdellakympillä.

Mietin mersumiehen aivoituksia. Hänen esittämä ratkaisu ei tietenkään olisi moraalisesti oikein ja tuskinpa hän ihan vakavissaan oli. Mitä sitten tulisi tehdä? Viattomat kärsivät ja heitä kuolee päivittäin.



Jotakin pitäisi tehdä! Tuleepa mieleen sekin, että vuosikymmenien vihanpito ei voi olla jättämättä jälkiä ihmisen ajatteluun. Ehkäpä osa ihmisistä on jollakin kieroutuneella tavalla kiintynyt sotimiseen? Siitä on tullut elämäntapa. Tällaiset ihmiset kokevat rauhan tyhjyytenä, merkityksettömyytenä. Heidän mielestään elämässä pitää olla vihaa, kranaattien räiskettä, rakettien vihellystä ja verta.

Vaikka rauhaa rakastan, totean perinteisen sotimisen aikoinaan olleen siinä mielessä selkeää, ehkä jopa reilua, että joukot ryhmittyivät jollekin aukiolle ja mittelivät siinä voimiaan. Kun sotilaat ja siviilit ovat sekaisin, tilanne on paljon sotkuisempi. Täysi kaaos se on. Ja ne lapset! Mitä ajattelee maailmasta ja ihmisestä lapsi, joka joutuu kasvamaan ilmahälytyssireenien tahdissa?



Mitätön on ongelmani kipeästä pohkeesta.

-gs

Amat victoria curam

Pari postausta sitten toivoin pohkeitteni kestävän.

Juoksin numerolappu rinnassa kahdeksan vuoden tauon jälkeen.

Vasen pohje kesti maaliin asti.

Matka oli neljännesmaratoni.

Vajaa kilometri ennen maalia oikeaan pohkeeseen iski viiltävä kipu.



Keli oli raskas helteen vuoksi.

Oli pakko hidastaa.

Reitti oli raskas nousuineen ja jyrkkine käännöksineen.

Hetken harkitsin pysähtymistä ja pohkeen hieromista.



Tapahtuma oli erinomaisesti järjestetty.

Juoksin kuitenkin maaliin asti.

Jospa vielä. Jos vain pohje paranee.

-gs

Kyllä

luminousin mainio teksti kyllä-menetelmästä kirvoitti mieleeni...

John Lennonin kerrotaan 60-luvun lopulla menneen erääseen taidenäyttelyyn. Uteliaisuuttaan, tietysti. Näyttelyssä esiteltiin erään taiteilijan avantgardistista, postmodernia, abstraktia tuotantoa. Lennon piti näkemästään.


Sitten hän näki teoksen, joka koostui tikkaista, korkealle ripustetusta valkoisesta taulusta ja siihen kiinnitetystä suurennuslasista. Tikkaisiin kiipeämällä pääsi taulun lähelle. Valkoinen, tyhjä taulu.

Ei sittenkään, sillä taulun keskellä oli pieni täplä.

John otti suurennuslasin käteensä ja katsoi tarkemmin.

Täplä koostui kolmesta kirjaimesta.

yes

Myyty mies oli hän.

-gs

Think positive

Auringonlasku mökillä.

Myönteinen asenne on siinäkin mielessä hyvä projekti että silloin myös kehon tasolla menee paremmin - ihminen sairastaa vähemmän. Kääntäen: ihminen voi murehtia itsensä sairaaksi.

Tästähän on paljon myös tutkimustietoa olemassa.

Esimerkiksi: http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/3642356.stm
(Positive attitude delays ageing)

Iloista heinäkuuta!

-gs

Neljän ja puolen

minuutin kilometrivauhtia jos pystyn pitämään yllä, on se näillä pohjilla hyvä suoritus. Siispä päätin kokeilla varttimaratonia. Kunpa vain pohkeet kestävät!

-gs

Aamu

Toukokuinen aamuhetki klo 5:53 Välimeren rannalla. Zenhenkinen kuvatarina aamun ihanuudesta.


(Valokuvatorstain aiheena aamu.)

-gs

Hiljaiseksi

beatleksi kutsuttu teki hienoja lauluja. Television kautta kokemastani Lontoon muistokonsertista jäi erityisesti mieleen Inner Light.

Biisi täynnä sataprosenttista läsnä- ja perilläoloa. Ikuista nykyisyyttä.


Without going out of my door

I can know all things on earth
Without looking out of my window
I could know the ways of heaven
The farther one travels the less one knows
Arrive without travelling
See all without looking

Without going out of my door
You can know all things on earth
Without looking out of your window
You can know the ways of heaven
The farther one travels the less one knows
Arrive without travelling
See all without looking


Kiitos, George.

-gs

Älä usko silmiäsi

hahmo kyseli kirjasuosituksia ja suosittelemastani Bachin vähemmän tunnetusta teoksesta nousi mieleen yleisesti tunnettu ongelma kirjailijapiireissä; toinen kirja on ensimmäistä vaikeampi kirjoittaa, jos ensimmäinen oli menestys. Varsinkin jos se oli jymymenestys. Tietysti toinen kirja voi olla vaikea kirjoittaa myös siitä yksinkertaisesta syystä, ettei kirjailijalla ole enää mitään kiinnostavaa sanottavaa. Esikoiseen ladattiin kaikki.

Bachin lähes kulttimaineeseen noussut Lokki Joonatan (Jonathan Livingston Seagull) julkaistiin vuonna 1970. Bach oli 34-vuotias. Aluksi kirja niitti mainetta yliopistokampuksilla, mutta vähitellen sana levisi ja vuoteen 1972 mennessä kirjaa oli painettu yli miljoona kappaletta. Saman vuoden marraskuussa Bach pääsi Times-lehden kanteen ja tie oli auki taivasta myöten.

Joissakin yhteyksissä Lokki Joonatan mainitaan Bachin esikoisteoksena - itsekin olen ollut tässä käsityksessä tähän päivään saakka. Todellisuudessa hän oli kirjoittanut mm. kaksi matkakirjaa kokemuksistaan lentäjänä. Lokki Joonatan on kuitenkin SE kirja, joka räjäytti pankin. Hankin kirjan seitsemän vuotta sitten. Olin kuullut siitä aiemmin ja se oli yksi niistä monista ”jossakin vaiheessa voisi lukea”-kirjoista. Saatuani kirjan viimein käsiini, muistan ihmetelleeni sen ohuutta. 93 sivua. Vain 93 sivua valokuvineen. Tarinan lomassa on Russell Munsonin mustavalkoisia lintuaiheisia valokuvia.

Luin kirjan yhdeltä istumalta. Pidin siitä.

Don’t believe what your eyes are telling you.
All they show is limitation.
Look with your understanding.

Se ei kuitenkaan ollut mikään järisyttävä kokemus. Bach tuntui Joonatanin suulla kertovan asioita, jotka olivat minulle jo tuttuja. Kaikesta huolimatta oli mukava todeta, että joku muukin ajattelee ja on ajatellut ja on pitänyt tärkeinä itsellekin läheisiä asioita. Vähän kuin olisi tavannut vanhan tutun. Paljon tärkemmäksi kirjaksi oli jo muodostunut eräs toinen amerikkalainen klassikko. Siitä ehkä enemmän toisella kertaa.

-gs

Uusi tasapaino

”ieno kello”, tytär toteaa ja osoittaa rannettani. Pontevasti ja monesti. Kyllä kai tätä voi hienoksi sanoa.

Ranteessani on Polar Accurex Plus. Itse asiassa tämä on enemmän kuin kello. Tämä on sykemittari monipuolisine harjoittelun suunnittelu- ja seurantatoimintoineen. Syntymäpäivälahja Annelta kahdeksan vuoden takaa.

Vaihdatin tänään pariston ja nyt, puolenkymmenen vuoden tauon jälkeen, Accurex on taas ranteessani. Valmiina uusiin seikkailuihin.

Toukokuisella Kreetan matkalla muistiini palautui jälleen aamulenkkien upeus. Juoksemisen ilo.

Viimeisin juoksukisani oli kahdeksan vuotta sitten. Liikuntaa olen toki harrastanut, vaikka juokseminen onkin jäänyt vähemmälle. Hiihtoa, sauvarullaluistelua, kuntosalia, sauvakävelyä (se keski-ikä?) ja muutama Sulkavan soutukin.

Kreetan aamulenkit herättivät minussa torkkuvan vanhan juoksijan. Vaikka pohkeet olivat jumissa monta päivää vielä Suomeen palattuanikin. ”Jos sitä taas innostuisi?”

Ilmeisesti sitten innostuin. Puolitoista viikkoa sitten ostin uudet juoksukengät. NB 1023. Kenkämerkki on minulle nostalginen. Se symboloi jonkinlaista paluuta juurille, sillä kahdeksankymmentäluvun alussa juoksin samanmerkkisillä kengillä. New Balance. Pidän nimestä. Pidin siitä silloin ja pidän siitä nyt. Tasapaino. Uusi tasapaino. Uusi adjektiivina ja imperatiivina. Siitähän on kysymys. Siitähän oli kysymys.


Tasapaino sisäisen ja ulkoisen, minän ja maailman, fyysisen ja henkisen, ihmisen ja jumalan välillä. Tasapaino on harmoniaa. Tasapainon saavuttaminen.
Viisasten kiven löytäminen. Ne ovat samoja asioita.

Viisasten kiven löytäminen ei välttämättä ole vaikeaa. Sen sijaan sen käyttäminen voi olla.

-gs

Pylkönmäki here I come

Gurun kohtaamisesta ja buddhan tap(p/a)amisesta on kirjoittanut moni, mm. allaolevat tekstit herättävät mukavasti ajatuksia:
rita mentor 1
rita mentor 2
sahrami
hahmo

Taidamme olla samaa mieltä siinä, ettei guruun tai opettajaan tule takertua. Onhan sanottu, että totuus tekee vapaaksi – ehkäpä gurun rooli voi olla myötävaikuttamassa meitä löytämään vapauttava totuus.

Skeptikko saattaa tähän tietysti todeta, että toisen ihmisen vaikutuksella löydetty totuus on suodattunut tai jotenkin värittynyt, siinä on toisen ihmisen jälki. Ja jos puhutaan Suurista asioista, kuten vaikkapa Jumala tai Rakkaus – emme löydäkään todellista Jumalaa tai Rakkautta itseään, vaan ainoastaan gurun käsityksen siitä.

Miten on?

Kuvitellaanpa, että joku etsii tietä Pylkönmäelle ja minä satun tietämään tien ja neuvon sen hänelle, niin minkä Pylkönmäen hän löytää? Minun Pylkönmäkeni? Oman Pylkönmäkensä? "Pelkän" Pylkönmäen? Vai eksyykö hän matkalla?

Ohjeideni perusteella Pylkönmäki saattaa löytyä tai sitten matkalainen kysyy lisäohjeita joltakin toiselta. Saattaapa matkalaisella olla kartta, jonka perusteella suunnistus sujuu - sikäli kun kartta on totuudenmukainen.

Pylkönmäen löytäminen on yksi juttu ja Jumalan ja Rakkauden löytäminen on toinen juttu. Onko Jumalan luo pitkästi? Missä Rakkaus majaansa pitää? Kokemukseni sekä viisaitten todistuksen perusteella totean, että Jumala on paljon lähempänä meitä ja paljon todellisempi meille kuin Pylkönmäki. Jumalassa, ”Hänessä me elämme, olemme ja liikumme” (Apt. 17:27-28). Pylkönmäki sen sijaan – se on kuulemma jossakin Karstulan eteläpuolella – sinne pitää matkustaa. Kuinka todellinen paikka se on? Minä olen käynyt siellä – viime sunnuntaina ajoin uneliaan Pylkönmäen kirkonkylän läpi moottoripyörälläni. Hiljaista, hyvin hiljaista oli, mutta siellä se kylä oli ja uskon, että se löytyy tälläkin hetkellä ihan siitä samasta paikasta. Uskotko minua? On monia, jotka uskovat Pylkönmäen olemassaoloon, vaikka eivät ole koskaan siellä käyneet. On monia, jotka eivät usko Jumalan tai Rakkauden olemassaoloon, vaikka sen perustan varassa tiedostamattaan joka hetki elävät, ovat ja liikkuvat.

Kohtaammepa Jumalan yksinäisen vaelluksen myötä tai gurun opastusta hyödyntäen, itse kohtaaminen on sisäisyydessä tapahtuva henkilökohtainen kokemus. Kukin kohtaa Jumalan yksilöllisesti – meitä ei pakoteta tiettyyn muottiin. Samalla tavalla kuin jokainen voi löytää oman Pylkönmäkensä, jokainen kohtaa Jumalan yksilöllisesti. Sinulle Pylkönmäki on jotakin muuta kuin minulle. Jotakin yhteistä voimme Pylkönmäki-käsityksistämme löytää, mutta paljon on yksilöllistä.

Samalla tavalla Jumalan, joka on jotakin äärettömän suurta, voi kokea monella tavalla – ehkäpä kokemuksia yhdistävänä tekijänä voisi kuitenkin olla kokemus Rakkaudesta, kokemus anteeksiannosta, hyväksymisestä?

-gs

blogger.com vs. vuodatus.net

Blogini sijaitsee osoitteissa ihmisen.vuodatus.net (vn) sekä gnothiseauton.blogspot.com (bc).

Bloggailun aloitin bc:n puolella muutama kuukausi sitten. Muutama päivä sitten kyllästyin bc:n käyttökatkoksiin kommentointi- sekä ylläpitotoimintojen kohdalla. Päätin ikään kuin monistaa blogini vn-palveluun.

Muutaman päivän perusteella muutamia hajahuomioita;

vn käyttöliittymä miellyttävämpi
vn suomenkielinen
vn konfiguroitavuus toimivan oloinen
vn graafinen ilme raikas
vn vasteajat nopeat
bc hidas
bc hidas
bc hidas

-gs

E pur si muove...

Valokuvatorstain kolmannen viikon teema on pyöriä, pyöreä, pyörä.

Musiikkimuistoja 1

Viides- tai kuudesluokkalaisena törmäsin erääseen ilmiöön.

Kaverillani Mankalla oli kaksi vanhempaa veljeä, joiden kasettikokoelmia toisinaan tutkimme. Muistan hyvin sen kerran kun Mankka syötti kasettisoittimeen jonkin valkoisen kasetin ja ilmoille tulvi Rock'n Roll Music. Minusta tuli Beatlesin ystävä. Yhtye oli jo hajonnut, mutta tietenkään se ei faniutta estänyt.

Just let me hear some of that rock and roll music,
Any old way you choose it.
It's got a back beat, you can't lose it,
Any old time you use it.
It's gotta be rock and roll music,
If you wanna dance with me.
If you wanna dance with me.

Yläasteella muut kuuntelivat Ramonesia tai AC/DC:tä tai Rainbowta. Minä ja pari muuta digattiin Beatlesia. Strawberry Fields forever, yeah! Oli coolia olla vähän erilainen.

Eräänä joulukuisena aamuna kouluun tultuani kuulin kavereiltani, että Lennon oli ammuttu. Ensin luulin heidän pilailevan. Kun useampi vakuutti että näin on käynyt, uskoin. Tuli vähän outo olo.



Illalla kuuntelin huoneessani vastanauhoittamaani Beatlesin levyä kun eräs biisi kolahti. Kappaleen aluksi kuuluu lintujen laulua, sitten linnut nousevat lentoon ja yksinkertainen mutta tehokas kitaraintro alkaa. Across the universe kuulosti ja tuntui niin hyvältä, että minun oli kaivettava esiin paperia ja kirjoitettava sanat ylös heti.

Words are flowing out
Like endless rain into a paper cup
They slither while they pass
They slip away, across the universe

Pools of sorrow waves of joy
Are drifting through my open mind
Possessing and caressing me



Lukiossa musiikkimakuni laajeni. Hieman. Kelpuutin CCR:n sekä Simon and Garfunkelin. Mutta Beatles pysyi ykkösenä. Meillä ei kotona vielä edes ollut levysoitinta, kun ostin ensimmäisen vinyylilevyni. Abbey Road. Ei huono valinta ensimmäiseksi.



He wear no shoeshine he got toe-jam football
He got monkey finger he shoot coca-cola
He say "I know you, you know me"
One thing I can tell you is you got to be free
Come together right now over me


Musiikkitunnilla jokaisen täytyi vuorollaan pitää esitelmä jostakin musiikillisesta aiheesta.
Suurin osa taisi valita jonkun yhtyeen. Mieleeni on jäänyt että Virpi piti esitelmänsä Dire Straitsistä. Jonkun biisinkin hän soitti. Making Movies -levyltä. Nyt muistan.

and girl it looks so pretty to me just like it always did
like the spanish city to me when we were kids
oh girl it looks so pretty to me just like it always did
like the spanish city to me when we were kids



Beatlesistä omani pidin. Tietysti. Pidin sen yhdessä Tapsan kanssa. Vietimme kirjastossa monta tuntia ja kirjoitimme. Pitkän tarinan. Tärkein lähteemme taisi olla Jake Nymanin joku pop-musiikin historiaa käsittelevä teos. Jaoimme esitelmän sopivan mittaisiin osiin ja valitsimme biisit, jotka soittaisimme. Esitelmä kesti toista tuntia. Luin omat osuuteni lähes suoraan paperista. Tapsa sen sijaan oli opetellut omansa ulkoa. Olin äimän käkenä! Tapsa puhui pitkät tarinat ja silloin tällöin vain hieman vilkaisi papereihinsa. Strawberry Fields oli yksi soittamistamme kappaleista.

Living is easy with eyes closed
Misunderstanding all you see
It's getting hard to be someone but it all works out
It doesn't matter much to me.

Englannin kuullunymmärtämisen yo-kokeeseen valmistauduin makoilemalla kotona olohuoneen sohvalla Beatlesiä kuunnellen. Tunti, pari siinä vierähti. Metodi oli onnistunut - pisteet olivat korkeat. Samalla tavalla valmistauduin myös kirjoitusosuuteen. Laudatur tuli.

Born a poor young country boy--Mother Nature's sonAll day long I'm sitting singing songs for everyone.

Sit beside a mountain stream--see her waters rise
Listen to the pretty sound of music as she flies.
Find me in my field of grass--Mother Nature's son
Swaying daises sing a lazy song beneath the sun.

Mother Nature's son.