Ikuinen nyt

Bä, bä, vita lamm, har du någon ull?
Ja, ja, kära barn, jag har säcken full.
Helgdagsrock åt far, söndagskjol åt mor,
och två par strumpor åt lille, lille bror.

"Kattomaan, kattomaan!"

Tietysti mentiin! Maitokärryillä mentiin. Lampaita ja hevosia ja koiraa katsomaan mentiin. Pienen ihmisen riemua ja ihmettelyä.



Maailma on ihmeellinen ja kaunis paikka ja lapsi näkee tämän upeuden suoraan, helposti, ponnistelematta.

Lapsi on luonnostaan zen.

Sovinnainen aikuinen on sartrelaisittain esineolemisen tilassa, ei-autenttisena maailmansa objektina.

Subjekteiksi olemme tänne tulleet. Toimijoiksi, tekijöiksi, läsnäolijoiksi, autenttisiksi ajatteleviksi ihmisiksi tänne olemme tulleet. Oman elämämme sankareiksi. Sankaripoikia ja -tyttöjä. Muistatko vielä?

-gs

Sankareita

Amat victoria -postauksessani totesin "Jospa vielä. Jos vain pohje paranee."

Pohje parani juoksutauon myötä ja tänään oli tosi koitos kymmenen kilometrin maantiejuoksukisan merkeissä. Selvisin kunnialla ja heinäkuun alun kisaan verrattuna olin kaksi ja puoli minuuttia nopeampi. Vaikka nytkin oli vaikeaa 6-8 km kohdalla, juoksuni oli kuitenkin tasapainoinen suoritus. Pohkeet kestivät! Ei mitään kipuja! Siispä olen hyvin tyytyväinen ja kiitollinen. Olo tuntuu lähes sankarilliselta.



Todellisia sankareita ovat ne yli 5000 jotka selvittivät helteisen Helsinki City Maratonin lauantaina. http://www.helsinkicitymarathon.com/hcm/s_tulokset.html

Kaksi maratonia juosseena tiedän, mistä siinä on kysymys - maraton on kova haaste hyvissäkin olosuhteissa ja hellejuoksu on luku sinänsä!

Itse en aio tänä kesänä maratonia juosta - sen sijaan alustava ajatus on juosta juhlamaraton ensi kesänä.

-gs

Sataa, sataa,

ropisee,
pilipili pom,
pilipili pom.
Vihdoinkin!
Hyvähyvä!

Fyysinen katsaus;
Urheilullinen päivä takana; iltapäivällä tein tasavauhtisen rauhallisen n 8 km lenkin 157 avg sykkeellä ja alkuillasta pelasin kavereiden kanssa jalkapalloa vajaa puolitoista tuntia - eka kerta kymmeneen vuoteen. Huomenna on lepopäivä.

Sielullinen katsaus;
Parina päivänä olen työpaikalla käynyt ilmapiiriä haistelemassa ja suunnittelutöitä tekemässä. Tuntuu ihan mukavalta palata sorvin ääreen vanhempainvapaan ja kesäloman jälkeen. Tästä se lähtee.

Henkinen katsaus;
Koen tasapainoa itseni, perheeni, toisten ihmisten, maailman ja Jumalan suhteen. Olen onnellinen mies. Kiitos.

-gs

Bacon ja 3000 metrin esteet

Ajattelin kirjoittaa Baconin vuonna 1609 visioimasta tiedonpuusta. Se haarautuu kolmeen osaan, jotka vastaavat ihmismielen kolmea kykyä.

Ensinnäkin, ihmismieli muistaa asioita ja tätä ominaisuutta vastaa tiedonpuun haarana historia.

Toisekseen meillä on mielikuvituksen upea kyky. Runous ja muut taiteet ovat tämän kyvyn kasvattama oksa.

Ja vaikka uutisotsikot tuntuvat toisinaan todistavan jotakin muuta - on meillä myös järjellinen ulottuvuus. Tiedonpuussa järkeä vastaa filosofian haara.

Tähän ajattelin sitten kytkeä ajatuksen Jumalan tuntemisesta. On sanottu, että tietämällä, järjen kautta, Jumalaa ei voi oppia tuntemaan. Tuntemisen tielle pääsee rakastamalla. Tässä valossa voidaankin kysyä, onko baconilainen tiedonpuu torso - sehän ei ylety Jumalaan? Ratkaisevaa on, millaisen sisällön määritämme järjelle ja filosofialle.

Kantani on, että tieteellisen metodin ja empirismin ehdoilla määräytyvä rationaliteetin käsitys on kapea. Todellinen viisaus ja todellinen filosofia edellyttää klassisen järjen ja tunteen välisen jännitteen ylittävää rationaliteettia. Olen nimittänyt tätä järjellisyyttä luottamuslogiikaksi. Luottamuslooginen mieli synnyttää uuden ihmisen, uuden persoonallisuuden, jota olen kutsunut rakkausminuudeksi. Luottamuslogiikka ja rakkausminuus synnyttävät filosofisen oksan, joka yltää.

Tällaisia olin siis ajatellut. Sitten tuli hirmu Joensuusta, matkusti Göteborgiin ja otti Euroopan mestaruuden 3000 metrin esteissä.
Ja sekös lämmittää vanhan kestävyysurheilijan sydäntä! Kyllä, alkuvauhti lupasi hyvää. Kyllä, viimeisen kierroksen alussa piti siirtyä lähemmäksi televisiota. Kyllä, takasuoran aikana piti korottaa ääntä. Kyllä, loppusuoran aikana piti tuulettaa. Kyllä - tytär ihmetteli mikä isille tuli. "Isi höpöttää", oli kaksivuotiaan arvio.

Lämpimät onnittelut Jukka Keskisalolle sekä tiimille!

Loistavaa!

-gs

Hommat

on tehty, joten jatkan lomailua, nousen moottoripyöräni (kyllä, tällä kertaa oman) selkään ja suuntaan pohojanmaalle.

Olkoon Voima kanssanne,

-gs

Murhenäytelmä jatkuu

"At least 40 people, including 21 children, have been killed in an Israeli air strike in the southern Lebanese town of Qana.

Initial reports say families had been sheltering in the basement of a site which was crushed after a direct hit.

Israel said Hezbollah was responsible for using the town to launch rockets."
(http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5228224.stm)

Miksi?

-gs

"Perkele!"

Satuin tänään käymään Rautalammella. Istuin iltapäivällä ABC-aseman terassilla ja nautin aurinkoisesta säästä. Tavailin läheiseen risteykseen viritettyä mainoslakanaa. ”Hyvinvoimaa”.

"Perkele!" kuului uudestaan. Koetin keskittyä munkkikahviin ja Savon Sanomiin. Viiden metrin päässä viisissäkymmenissä oleva mies tankkasi mersuaan ja avautui kanssaihmiselle. "Rättipäät nauraa perkele varmasti makeasti kun me täällä tankataan kallista bensaa perkele!" Kanssaihminen, vuoroaan odottava rouvashenkilö hymyili hiukan vaivaantuneena. Lukemat vaihtuivat mittarissa, 45...50...55 euroa. Mersumies kaivoi vielä esiin kanisterin. "Annettais perkele vain luoteja ja aseita lisää niille!" Kanssaihminen ei sanonut mitään, odotti vain vuoroaan. "Vieläkö tänne mahtuu?" 60...65 euroa. "Kyllä varmasti loppuisi sotiminen kun olisivat kaikki tappaneet toisensa, se on ihan varma asia perkele!". 69 euroa. Mies nosti kanisterin takakonttiin, istui autoonsa ja ajoi pois.

Kyllä, kallistahan se on. Hetkeä aikaisemmin moottoripyöräni, tai itse asiassa tällä kertaa olin liikkeellä kauniimman puoliskon pyörällä, tankkaaminen tuli sentään halvemmaksi. Tankkiin mahtui vajaat kaksitoista litraa. Laskeskelin kulutukseksi alle viisi litraa sadalla.

Jatkoin matkaa etelää kohti. Pikkutiet, kaksi- ja kolmenumeroiset ovat kaikkein hauskimpia moottoripyöräillä. Niin, Lähi-idän tapahtumilla on yhteys bensan hintaan. Tosin eräs moottoripyöräilevä tuttavani väitti, että bensakulut eivät hänellä muutu mihinkään suuntaan. Ei, vaikka bensan hinta nousee. Tai laskee. Hän kuulemma tankkaa aina kahdellakympillä.

Mietin mersumiehen aivoituksia. Hänen esittämä ratkaisu ei tietenkään olisi moraalisesti oikein ja tuskinpa hän ihan vakavissaan oli. Mitä sitten tulisi tehdä? Viattomat kärsivät ja heitä kuolee päivittäin.



Jotakin pitäisi tehdä! Tuleepa mieleen sekin, että vuosikymmenien vihanpito ei voi olla jättämättä jälkiä ihmisen ajatteluun. Ehkäpä osa ihmisistä on jollakin kieroutuneella tavalla kiintynyt sotimiseen? Siitä on tullut elämäntapa. Tällaiset ihmiset kokevat rauhan tyhjyytenä, merkityksettömyytenä. Heidän mielestään elämässä pitää olla vihaa, kranaattien räiskettä, rakettien vihellystä ja verta.

Vaikka rauhaa rakastan, totean perinteisen sotimisen aikoinaan olleen siinä mielessä selkeää, ehkä jopa reilua, että joukot ryhmittyivät jollekin aukiolle ja mittelivät siinä voimiaan. Kun sotilaat ja siviilit ovat sekaisin, tilanne on paljon sotkuisempi. Täysi kaaos se on. Ja ne lapset! Mitä ajattelee maailmasta ja ihmisestä lapsi, joka joutuu kasvamaan ilmahälytyssireenien tahdissa?



Mitätön on ongelmani kipeästä pohkeesta.

-gs

Amat victoria curam

Pari postausta sitten toivoin pohkeitteni kestävän.

Juoksin numerolappu rinnassa kahdeksan vuoden tauon jälkeen.

Vasen pohje kesti maaliin asti.

Matka oli neljännesmaratoni.

Vajaa kilometri ennen maalia oikeaan pohkeeseen iski viiltävä kipu.



Keli oli raskas helteen vuoksi.

Oli pakko hidastaa.

Reitti oli raskas nousuineen ja jyrkkine käännöksineen.

Hetken harkitsin pysähtymistä ja pohkeen hieromista.



Tapahtuma oli erinomaisesti järjestetty.

Juoksin kuitenkin maaliin asti.

Jospa vielä. Jos vain pohje paranee.

-gs

Kyllä

luminousin mainio teksti kyllä-menetelmästä kirvoitti mieleeni...

John Lennonin kerrotaan 60-luvun lopulla menneen erääseen taidenäyttelyyn. Uteliaisuuttaan, tietysti. Näyttelyssä esiteltiin erään taiteilijan avantgardistista, postmodernia, abstraktia tuotantoa. Lennon piti näkemästään.


Sitten hän näki teoksen, joka koostui tikkaista, korkealle ripustetusta valkoisesta taulusta ja siihen kiinnitetystä suurennuslasista. Tikkaisiin kiipeämällä pääsi taulun lähelle. Valkoinen, tyhjä taulu.

Ei sittenkään, sillä taulun keskellä oli pieni täplä.

John otti suurennuslasin käteensä ja katsoi tarkemmin.

Täplä koostui kolmesta kirjaimesta.

yes

Myyty mies oli hän.

-gs

Think positive

Auringonlasku mökillä.

Myönteinen asenne on siinäkin mielessä hyvä projekti että silloin myös kehon tasolla menee paremmin - ihminen sairastaa vähemmän. Kääntäen: ihminen voi murehtia itsensä sairaaksi.

Tästähän on paljon myös tutkimustietoa olemassa.

Esimerkiksi: http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/3642356.stm
(Positive attitude delays ageing)

Iloista heinäkuuta!

-gs

Neljän ja puolen

minuutin kilometrivauhtia jos pystyn pitämään yllä, on se näillä pohjilla hyvä suoritus. Siispä päätin kokeilla varttimaratonia. Kunpa vain pohkeet kestävät!

-gs

Aamu

Toukokuinen aamuhetki klo 5:53 Välimeren rannalla. Zenhenkinen kuvatarina aamun ihanuudesta.


(Valokuvatorstain aiheena aamu.)

-gs

Hiljaiseksi

beatleksi kutsuttu teki hienoja lauluja. Television kautta kokemastani Lontoon muistokonsertista jäi erityisesti mieleen Inner Light.

Biisi täynnä sataprosenttista läsnä- ja perilläoloa. Ikuista nykyisyyttä.


Without going out of my door

I can know all things on earth
Without looking out of my window
I could know the ways of heaven
The farther one travels the less one knows
Arrive without travelling
See all without looking

Without going out of my door
You can know all things on earth
Without looking out of your window
You can know the ways of heaven
The farther one travels the less one knows
Arrive without travelling
See all without looking


Kiitos, George.

-gs

Älä usko silmiäsi

hahmo kyseli kirjasuosituksia ja suosittelemastani Bachin vähemmän tunnetusta teoksesta nousi mieleen yleisesti tunnettu ongelma kirjailijapiireissä; toinen kirja on ensimmäistä vaikeampi kirjoittaa, jos ensimmäinen oli menestys. Varsinkin jos se oli jymymenestys. Tietysti toinen kirja voi olla vaikea kirjoittaa myös siitä yksinkertaisesta syystä, ettei kirjailijalla ole enää mitään kiinnostavaa sanottavaa. Esikoiseen ladattiin kaikki.

Bachin lähes kulttimaineeseen noussut Lokki Joonatan (Jonathan Livingston Seagull) julkaistiin vuonna 1970. Bach oli 34-vuotias. Aluksi kirja niitti mainetta yliopistokampuksilla, mutta vähitellen sana levisi ja vuoteen 1972 mennessä kirjaa oli painettu yli miljoona kappaletta. Saman vuoden marraskuussa Bach pääsi Times-lehden kanteen ja tie oli auki taivasta myöten.

Joissakin yhteyksissä Lokki Joonatan mainitaan Bachin esikoisteoksena - itsekin olen ollut tässä käsityksessä tähän päivään saakka. Todellisuudessa hän oli kirjoittanut mm. kaksi matkakirjaa kokemuksistaan lentäjänä. Lokki Joonatan on kuitenkin SE kirja, joka räjäytti pankin. Hankin kirjan seitsemän vuotta sitten. Olin kuullut siitä aiemmin ja se oli yksi niistä monista ”jossakin vaiheessa voisi lukea”-kirjoista. Saatuani kirjan viimein käsiini, muistan ihmetelleeni sen ohuutta. 93 sivua. Vain 93 sivua valokuvineen. Tarinan lomassa on Russell Munsonin mustavalkoisia lintuaiheisia valokuvia.

Luin kirjan yhdeltä istumalta. Pidin siitä.

Don’t believe what your eyes are telling you.
All they show is limitation.
Look with your understanding.

Se ei kuitenkaan ollut mikään järisyttävä kokemus. Bach tuntui Joonatanin suulla kertovan asioita, jotka olivat minulle jo tuttuja. Kaikesta huolimatta oli mukava todeta, että joku muukin ajattelee ja on ajatellut ja on pitänyt tärkeinä itsellekin läheisiä asioita. Vähän kuin olisi tavannut vanhan tutun. Paljon tärkemmäksi kirjaksi oli jo muodostunut eräs toinen amerikkalainen klassikko. Siitä ehkä enemmän toisella kertaa.

-gs

Uusi tasapaino

”ieno kello”, tytär toteaa ja osoittaa rannettani. Pontevasti ja monesti. Kyllä kai tätä voi hienoksi sanoa.

Ranteessani on Polar Accurex Plus. Itse asiassa tämä on enemmän kuin kello. Tämä on sykemittari monipuolisine harjoittelun suunnittelu- ja seurantatoimintoineen. Syntymäpäivälahja Annelta kahdeksan vuoden takaa.

Vaihdatin tänään pariston ja nyt, puolenkymmenen vuoden tauon jälkeen, Accurex on taas ranteessani. Valmiina uusiin seikkailuihin.

Toukokuisella Kreetan matkalla muistiini palautui jälleen aamulenkkien upeus. Juoksemisen ilo.

Viimeisin juoksukisani oli kahdeksan vuotta sitten. Liikuntaa olen toki harrastanut, vaikka juokseminen onkin jäänyt vähemmälle. Hiihtoa, sauvarullaluistelua, kuntosalia, sauvakävelyä (se keski-ikä?) ja muutama Sulkavan soutukin.

Kreetan aamulenkit herättivät minussa torkkuvan vanhan juoksijan. Vaikka pohkeet olivat jumissa monta päivää vielä Suomeen palattuanikin. ”Jos sitä taas innostuisi?”

Ilmeisesti sitten innostuin. Puolitoista viikkoa sitten ostin uudet juoksukengät. NB 1023. Kenkämerkki on minulle nostalginen. Se symboloi jonkinlaista paluuta juurille, sillä kahdeksankymmentäluvun alussa juoksin samanmerkkisillä kengillä. New Balance. Pidän nimestä. Pidin siitä silloin ja pidän siitä nyt. Tasapaino. Uusi tasapaino. Uusi adjektiivina ja imperatiivina. Siitähän on kysymys. Siitähän oli kysymys.


Tasapaino sisäisen ja ulkoisen, minän ja maailman, fyysisen ja henkisen, ihmisen ja jumalan välillä. Tasapaino on harmoniaa. Tasapainon saavuttaminen.
Viisasten kiven löytäminen. Ne ovat samoja asioita.

Viisasten kiven löytäminen ei välttämättä ole vaikeaa. Sen sijaan sen käyttäminen voi olla.

-gs