10.5 km kulki mukavasti lauantaina - 42.07 ja toinen sija. Alkuvauhti oli varsin reipasta - 3 kilometriä tuli vastaan noin 11.30. 5 km väliaika 19.39, 7 km 28.04, 8 km 32.03, 9 km 36.07 ja 10 km 40.06. Reitti oli pääosin nopea - reilun kahden kilometrin pehmeä hiekkatiepätkä söi ajasta ehkä puolisen minuuttia. Tein kolme päivää ennen kisaa kauden ensimmäisen rataharjoituksen (5 x 1000 m + 5 x 200 m) ja kun se sujui yllättävänkin hyvin, ennakoin 42-43 minuutin loppuaikaa.
Legendaarisen maratonmiehen kanssa juoksin lähes koko matkan. Viimeisellä puolella kilometrillä rutistin vähän kovempaa ja kun maalissa puhaltelin niin Risto Laitinen jatkoi toiselle kierrokselle...
- - -
Seuraava kisa onkin jo ensi lauantaina - puolimaratonkunto mitataan vanhoissa kotimaisemissa Karhujuhlien yhteydessä. Jos ei ole liian kuuma ja maltan pitää vauhdin kurissa ensimmäiset 5 kilometriä niin ennätys ja 1.28 alitus lienee mahdollinen. 1.28.xx olisi myös hyvä suoritus. Perusjuoksun pitäisi riittää 1.29.xx tulokseen.
-gs
tiistaina, heinäkuuta 01, 2008
keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008
Lomaillaan - viisaasti
Mukavaa oli Kiila08:ssa tavata vanhoja ja uusia tuttuja. Juoksemaankin ehdin - noin 60 kilometrin verran hikoilin Vekarajärven mainioilla kuntopoluilla. Viiden kilometrin reitti on hyvin mäkinen ja käy mainiosta voimaharjoittelusta. Onkin mielenkiintoista nähdä kuinka juoksu kulkee seuraavissa kisoissa - jos vaikka kymppiä kokeilisi tulevana viikonloppuna ja puolikasta seuraavana.
Juoksu ja erityisesti maraton vaikutti olevan varsin kova juttu niin reserviläisten kuin kantahenkilökunnan keskuudessa. Tervehenkistä menoa!
Kultakin jäi lomille, joten nyt on aikaa... Keskikesän juhlaa vietimme perinteiseen tapaan mökillä ja nyt olemme Keski-Pohjanmaalla. Loma ja mahdollisuudet - voi tehdä sitä sun tätä ja myös olla ihan joutilaana. Vaikka muistan joskus kuulleeni että "idle mind is a devil's playground", pidän vapausasteita luovan ajattelun edellytyksenä. Tuossa kun aamupäivällä sohvalla lojuin, monenlaisia kirjoitusideoita päähän putkahti. Merkitsin pääkohtia ylös ennen kuin unohtuu - jospa niistä jotakin jatkossa syntyy.
Jaana Venkulan mietteitä lomasta:
Tee toisenlaista! Lomalla kannattaa tehdä jotakin ihan muuta kuin työssään tekee. Kännykkää ja sähköpostia ei lomalla pitäisi pitää auki, eikä työasioista puhua.
Käytä aistejasi mahdollisimman monipuolisesti. Levitä lantaa tai tyhjennä ulkohuussi. Kun hoidat kukkapenkkiä tai kasvimaata, unohda suojakäsineet. Kulje metsässä, jossa maasto on epätasaista. Ryömi, konttaa.
Seuraa päivittäin jotakin luonnonilmiötä, esimerkiksi lintujen pesimäpuuhia tai jonkun kasvin kasvua. Tee havaintosi aina samaan aikaan päivässä. Parissa viikossa huomaat, että siitä on tullut tapa.
Aloita jonkun uuden taidon opetteleminen. Jos et ole koskaan esimerkiksi ommellut, ompele vaikka mökille verhot.
Tee jotain mitä inhoat, mutta mikä olisi hyödyllistä. Noudata vaikka säännöllistä päivärytmiä tai opettele heräämään aikaisin aamulla.
Kokeile toisenlaisia asioita. Aamu-unisen kannattaa edes muutaman kerran kesässä kokea aamun ihanuus, linnunlaulu ja raikkaus.
Ole rauhassa. Unohda puuhamaat ja ostoskeskukset.
Lue jotakin syvällistä, ei pelkkiä lehtiä. Kuuntele hyvää musiikkia ja hiljaisuutta.
Puno lomaasi joku ylevä säie: kata pöytä juhlavasti tai sijaa vuoteeseen kauniit lakanat.
Perheriidan uhatessa on luultavasti laiskoteltu liikaa. Keksikää jotakin yhteistä tekemistä, rakentakaa vaikka uusi laituri. Lapset ovat luonnollisesti hommassa mukana jo suunnitteluvaiheessa.
-gs
Juoksu ja erityisesti maraton vaikutti olevan varsin kova juttu niin reserviläisten kuin kantahenkilökunnan keskuudessa. Tervehenkistä menoa!
Kultakin jäi lomille, joten nyt on aikaa... Keskikesän juhlaa vietimme perinteiseen tapaan mökillä ja nyt olemme Keski-Pohjanmaalla. Loma ja mahdollisuudet - voi tehdä sitä sun tätä ja myös olla ihan joutilaana. Vaikka muistan joskus kuulleeni että "idle mind is a devil's playground", pidän vapausasteita luovan ajattelun edellytyksenä. Tuossa kun aamupäivällä sohvalla lojuin, monenlaisia kirjoitusideoita päähän putkahti. Merkitsin pääkohtia ylös ennen kuin unohtuu - jospa niistä jotakin jatkossa syntyy.
Jaana Venkulan mietteitä lomasta:
Tee toisenlaista! Lomalla kannattaa tehdä jotakin ihan muuta kuin työssään tekee. Kännykkää ja sähköpostia ei lomalla pitäisi pitää auki, eikä työasioista puhua.
Käytä aistejasi mahdollisimman monipuolisesti. Levitä lantaa tai tyhjennä ulkohuussi. Kun hoidat kukkapenkkiä tai kasvimaata, unohda suojakäsineet. Kulje metsässä, jossa maasto on epätasaista. Ryömi, konttaa.
Seuraa päivittäin jotakin luonnonilmiötä, esimerkiksi lintujen pesimäpuuhia tai jonkun kasvin kasvua. Tee havaintosi aina samaan aikaan päivässä. Parissa viikossa huomaat, että siitä on tullut tapa.
Aloita jonkun uuden taidon opetteleminen. Jos et ole koskaan esimerkiksi ommellut, ompele vaikka mökille verhot.
Tee jotain mitä inhoat, mutta mikä olisi hyödyllistä. Noudata vaikka säännöllistä päivärytmiä tai opettele heräämään aikaisin aamulla.
Kokeile toisenlaisia asioita. Aamu-unisen kannattaa edes muutaman kerran kesässä kokea aamun ihanuus, linnunlaulu ja raikkaus.
Ole rauhassa. Unohda puuhamaat ja ostoskeskukset.
Lue jotakin syvällistä, ei pelkkiä lehtiä. Kuuntele hyvää musiikkia ja hiljaisuutta.
Puno lomaasi joku ylevä säie: kata pöytä juhlavasti tai sijaa vuoteeseen kauniit lakanat.
Perheriidan uhatessa on luultavasti laiskoteltu liikaa. Keksikää jotakin yhteistä tekemistä, rakentakaa vaikka uusi laituri. Lapset ovat luonnollisesti hommassa mukana jo suunnitteluvaiheessa.
-gs
tiistaina, kesäkuuta 10, 2008
Tunnelmasta toiseen
Tuli sitten tehtyä historiallinen Helsingin reissu - tyttö jäi ensimmäistä kertaa yön yli isovanhempien huostaan meidän ihmetellessä ison maailman show-menoa Hartwall Areenalla. Celine Dionin konsertti oli ihan hieno kokemus, mutta upeasta äänestä ja hienoista biiseistä huolimatta meistä ei ainakaan vielä tainnut varsinaisia faneja tulla. Oltiin saatu liput lahjaksi - kiitos vielä kerran Ullalle ja Pertille!
Tänään sitten aivan toisenlaisissa tunnelmissa Joutsan seudulla - Suomi meloo jo 24. kerran ja hauska oli ilmapiiriä haistella. Vesisade antoi sopivaa haastetta (?) hommaan ja kieltämättä oli mukava vetäytyä kuivaan ja lämpimään autoon saateltuani Annen matkaan...
Ja huomenna something completely different - lähden sotimaan viikoksi joten blogin päivittyminen on epätodennäköistä vaikka tietokoneen ääressä olenkin. Optimistina otan juoksukamppeet mukaan - toivon mukaan ainakin alkupäivinä pääsisi juoksemaan... Lauantain kisasta jäi hampaankoloon sen verran että motivaatio on korkealla ja kolmen viikon päästä pitäisi päästä mittaamaan todellinen suoritustaso.
-gs
Tänään sitten aivan toisenlaisissa tunnelmissa Joutsan seudulla - Suomi meloo jo 24. kerran ja hauska oli ilmapiiriä haistella. Vesisade antoi sopivaa haastetta (?) hommaan ja kieltämättä oli mukava vetäytyä kuivaan ja lämpimään autoon saateltuani Annen matkaan...
Ja huomenna something completely different - lähden sotimaan viikoksi joten blogin päivittyminen on epätodennäköistä vaikka tietokoneen ääressä olenkin. Optimistina otan juoksukamppeet mukaan - toivon mukaan ainakin alkupäivinä pääsisi juoksemaan... Lauantain kisasta jäi hampaankoloon sen verran että motivaatio on korkealla ja kolmen viikon päästä pitäisi päästä mittaamaan todellinen suoritustaso.
-gs
lauantaina, kesäkuuta 07, 2008
Aina ei onnistu...
Puolikas ei tänään sujunut suunnitelmien mukaan - 1.30.xx ei todellakaan ole sitä mitä lähdin hakemaan.
Ja sitten selitysosioon... Loppujen lopuksi olen tyytyväinen kun huonollakin juoksulla pääsin reilut kaksi minuuttia kovempaa kuin viime kauden parhaalla ja jäin vain kymmenisen sekuntia reilu kuukausi sitten lähes samalla reitillä juoksemastani ajasta. Huono juoksu johtui parista alokasmaisesta virheestä;
a) verryttelyä en ehtinyt tekemään juuri lainkaan (koska lähtö kisapaikalle viivästyi prätkän akun tyhjennettyä)
b) edelliseen yhdistettynä liian kova alkuvauhti sai aikaan sen että jo kolmen kilometrin kohdalla jalat olivat lyijyä ja tiesin että nyt saa taistella koko rahan edestä
Tapahtuma, Navitas-maraton oli hienosti järjestetty; ohjelmaa joka lähtöön ja pienille oma kirmaisu, Junnu-maraton. Jempsu juoksi 200 metriä oikein mallikkaasti - olin pakahtua ylpeydestä kun tyttö juoksi maalia kohti ja minut siellä nähdessään vilkutteli hymyssäsuin. Myös juontaja huomasi tämän ja kuulutti asiasta pariinkin otteeseen. Mitali ja mehut tarjottiin kaikille Junnu-maratonin osallistujille. Ja olihan siellä agilitya, islanninponeja, saippuakuplien puhallusta... Hyvä Varkaus ja hyvä Navitas!
-gs
Ja sitten selitysosioon... Loppujen lopuksi olen tyytyväinen kun huonollakin juoksulla pääsin reilut kaksi minuuttia kovempaa kuin viime kauden parhaalla ja jäin vain kymmenisen sekuntia reilu kuukausi sitten lähes samalla reitillä juoksemastani ajasta. Huono juoksu johtui parista alokasmaisesta virheestä;
a) verryttelyä en ehtinyt tekemään juuri lainkaan (koska lähtö kisapaikalle viivästyi prätkän akun tyhjennettyä)
b) edelliseen yhdistettynä liian kova alkuvauhti sai aikaan sen että jo kolmen kilometrin kohdalla jalat olivat lyijyä ja tiesin että nyt saa taistella koko rahan edestä
Tapahtuma, Navitas-maraton oli hienosti järjestetty; ohjelmaa joka lähtöön ja pienille oma kirmaisu, Junnu-maraton. Jempsu juoksi 200 metriä oikein mallikkaasti - olin pakahtua ylpeydestä kun tyttö juoksi maalia kohti ja minut siellä nähdessään vilkutteli hymyssäsuin. Myös juontaja huomasi tämän ja kuulutti asiasta pariinkin otteeseen. Mitali ja mehut tarjottiin kaikille Junnu-maratonin osallistujille. Ja olihan siellä agilitya, islanninponeja, saippuakuplien puhallusta... Hyvä Varkaus ja hyvä Navitas!
-gs
perjantaina, kesäkuuta 06, 2008
Spiraali ja Tyrsky - liikenneturvallisuuden puolesta?
Pari viikkoa sitten Mikkelin ainoaan (?) liikenneympyrään pystytettiin 60 000 euroa maksanut taideteos, Suuri Spiraali. Talousvaikeuksissa painivan kaupungin toimintaa on kritisoitu ankarasti. Teosta on moitittu rumaksi ja kalliiksi.
(kuva http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/05_tiedotus/13_lehdistotiedotteet_05_2008/suuri_spiraali)
Uuden näkökulman esitti arkkitehti Pertti Mertaoja tämänpäivän Länsi-Savossa. Hänen mukaansa taideteokset ja muut näkökenttää rajoittavat esineet eivät kuulu liikenneympyrään, koska ne vaarantavat liikenneturvallisuuden. Mertaojan mukaan "ne haittaavat keskittymiskykyä ja vievät huomion pois ajotapahtumasta ja muun liikenteen seuraamisesta."
Pidän Mertaojan näkökulmaa yleisesti ottaen pätevänä, mutta juuri liikenneympyröiden kohdalla asian voi nähdä myös toisin. Esimerkiksi pitkän ajomatkan jälkeen huomiokyky saattaa herpaantua niin ettei risteyksiä väistämissääntöineen huomaa. Ratkaisuna tähän liikenneympyrä ikään kuin pakottaa hidastamaan vauhtia ja väistämissääntö on erittäin yksinkertainen. Liikenneympyrän tulee vain erottua riittävän selvästi niin ettei autoilija epähuomiossa aja suoraan. Näyttävä teos ympyrän keskellä tuo näkyvyyttä ja toisinaan estetiikkaakin - ympyrä varmasti huomataan.
Kuusamosta löytyy mainio esimerkki. Viitostien ja Ouluntien risteys oli pitkään kolariherkkä. Viitostien suunnasta ajaneet eivät pitkän ajorupeaman myötä huomanneet olevansa väistämisvelvollisia Ouluntiehen nähden, vaan paahtoivat viimeistä parinkymmenen kilometrin pätkää Rukaa kohti, joskus kohtalokkain seurauksin. Kymmenisen vuotta sitten risteykseen rakennettiin liikenneympyrä ja keskelle pystytettiin Aaro Vitikan Tyrsky.
Teos esittää voimakasta kuohuvaa aaltoa sekä kuvaa "Kuusamon asemaa tärkeänä kulkuväylänä itään ja länteen". Kauniisti ilmaistu, mutta teoshan on kammottavan näköinen, jäykän brezneviläisen muotokielen ilmentymä. Mutta ehkäpä juuri näin onkin hyvä? Kuvitellaan Helsingistä Rukalle suuntaavaan uneliaan autoilijan reaktiota kun hän 796 kilometrin ajomatkan jälkeen kohtaa tämän näyn. Veretseisauttava monumentti karistaa unen rippeet silmistä ja uutta virtaa saanut kuljettaja herättää myös muut autossa torkkuvat ihmettelemään taiteilijan aivoituksia. Teos siis ehdottomasti parantaa liikenneturvallisuutta. Mikkelin seudulla yleisön tähänastiset reaktiot viittaavat siihen, että Suurella Spiraalilla on sama positiivinen vaikutus. Siinä valossa 60 000 euroa saattaakin olla varsin onnistunut sijoitus.
- - -
Huomenna sitten puolimaraton... Laitanpa tavoitteen näkyviin niin tulee sopivasti painetta :-)
1. unelma - täyskäsi, eli viisi viimeisintä starttia ja viisi rekordia (lokakuun 2007 lopussa Åland maraton, Marathon de Paris huhtikuun alussa, Warkaus marathon huhtikuun lopulla, Yyteri-maraton kolme viikkoa sitten), edellyttää Yyterin 1.28.19 alitusta mikä selvästi raskaammalla reitillä on haasteellista
2. alle 1.29 erittäin hyvä tulos
3. alle 1.30 hyvä tulos
Tasainen 4.05 min/km -vetoapu otetaan kiitollisuudella vastaan...
-gs
(kuva http://www.mikkeli.fi/fi/sisalto/03_mikkeli_tieto/05_tiedotus/13_lehdistotiedotteet_05_2008/suuri_spiraali)
Uuden näkökulman esitti arkkitehti Pertti Mertaoja tämänpäivän Länsi-Savossa. Hänen mukaansa taideteokset ja muut näkökenttää rajoittavat esineet eivät kuulu liikenneympyrään, koska ne vaarantavat liikenneturvallisuuden. Mertaojan mukaan "ne haittaavat keskittymiskykyä ja vievät huomion pois ajotapahtumasta ja muun liikenteen seuraamisesta."
Pidän Mertaojan näkökulmaa yleisesti ottaen pätevänä, mutta juuri liikenneympyröiden kohdalla asian voi nähdä myös toisin. Esimerkiksi pitkän ajomatkan jälkeen huomiokyky saattaa herpaantua niin ettei risteyksiä väistämissääntöineen huomaa. Ratkaisuna tähän liikenneympyrä ikään kuin pakottaa hidastamaan vauhtia ja väistämissääntö on erittäin yksinkertainen. Liikenneympyrän tulee vain erottua riittävän selvästi niin ettei autoilija epähuomiossa aja suoraan. Näyttävä teos ympyrän keskellä tuo näkyvyyttä ja toisinaan estetiikkaakin - ympyrä varmasti huomataan.
Kuusamosta löytyy mainio esimerkki. Viitostien ja Ouluntien risteys oli pitkään kolariherkkä. Viitostien suunnasta ajaneet eivät pitkän ajorupeaman myötä huomanneet olevansa väistämisvelvollisia Ouluntiehen nähden, vaan paahtoivat viimeistä parinkymmenen kilometrin pätkää Rukaa kohti, joskus kohtalokkain seurauksin. Kymmenisen vuotta sitten risteykseen rakennettiin liikenneympyrä ja keskelle pystytettiin Aaro Vitikan Tyrsky.
Teos esittää voimakasta kuohuvaa aaltoa sekä kuvaa "Kuusamon asemaa tärkeänä kulkuväylänä itään ja länteen". Kauniisti ilmaistu, mutta teoshan on kammottavan näköinen, jäykän brezneviläisen muotokielen ilmentymä. Mutta ehkäpä juuri näin onkin hyvä? Kuvitellaan Helsingistä Rukalle suuntaavaan uneliaan autoilijan reaktiota kun hän 796 kilometrin ajomatkan jälkeen kohtaa tämän näyn. Veretseisauttava monumentti karistaa unen rippeet silmistä ja uutta virtaa saanut kuljettaja herättää myös muut autossa torkkuvat ihmettelemään taiteilijan aivoituksia. Teos siis ehdottomasti parantaa liikenneturvallisuutta. Mikkelin seudulla yleisön tähänastiset reaktiot viittaavat siihen, että Suurella Spiraalilla on sama positiivinen vaikutus. Siinä valossa 60 000 euroa saattaakin olla varsin onnistunut sijoitus.
- - -
Huomenna sitten puolimaraton... Laitanpa tavoitteen näkyviin niin tulee sopivasti painetta :-)
1. unelma - täyskäsi, eli viisi viimeisintä starttia ja viisi rekordia (lokakuun 2007 lopussa Åland maraton, Marathon de Paris huhtikuun alussa, Warkaus marathon huhtikuun lopulla, Yyteri-maraton kolme viikkoa sitten), edellyttää Yyterin 1.28.19 alitusta mikä selvästi raskaammalla reitillä on haasteellista
2. alle 1.29 erittäin hyvä tulos
3. alle 1.30 hyvä tulos
Tasainen 4.05 min/km -vetoapu otetaan kiitollisuudella vastaan...
-gs
torstaina, kesäkuuta 05, 2008
Olla ihminen...
Satuin eilen näkemään Samuli Edelmannin Tastulan vieraana Punaisessa langassa. Isoja muutoksia miehen elämässä vuosituhannen vaihteessa... Vaikeuksien jälkeen balanssi ja itsensä löytäminen, omaksi itsekseen tuleminen. Tastulan kysyessä mieluisinta laulua, heinäkuussa 40-vuotta täyttävä Edelmann totesi niitä olevan monta, mutta nosti kuitenkin esiin virren 509;
Herra, elämääni
valvo, etten harhaan
vaeltaisi täällä
ohi ihmisten.
Herra, auta aina,
etten ketään paina,
etten toisten taakkaa
suuremmaksi tee.
Vierelläni kulje,
askeleeni ohjaa,
etten väisty, milloin
kutsut auttamaan.
Sydäntäni ohjaa,
anna minun, Herra,
armossasi kasvaa,
olla ihminen.
Tuttu laulu minullekin, yläasteelta. Jonkinlaiseen tukioppilastehtävään valittiin jokaiselta luokalta muutama henkilö ja pidettiinpä yhtenä viikonloppuna oikein koulutuskin. Seurakunnan järjestämässä tilaisuudessa käytiin läpi monenlaisia yläasteikäisen elämään liittyviä asioita. Välillä laulettiin ja jostakin syystä juuri tämän laulun kaunis melodia ja puhuttelevat sanat koskettivat erityisesti.
-gs
Herra, elämääni
valvo, etten harhaan
vaeltaisi täällä
ohi ihmisten.
Herra, auta aina,
etten ketään paina,
etten toisten taakkaa
suuremmaksi tee.
Vierelläni kulje,
askeleeni ohjaa,
etten väisty, milloin
kutsut auttamaan.
Sydäntäni ohjaa,
anna minun, Herra,
armossasi kasvaa,
olla ihminen.
Tuttu laulu minullekin, yläasteelta. Jonkinlaiseen tukioppilastehtävään valittiin jokaiselta luokalta muutama henkilö ja pidettiinpä yhtenä viikonloppuna oikein koulutuskin. Seurakunnan järjestämässä tilaisuudessa käytiin läpi monenlaisia yläasteikäisen elämään liittyviä asioita. Välillä laulettiin ja jostakin syystä juuri tämän laulun kaunis melodia ja puhuttelevat sanat koskettivat erityisesti.
-gs
tiistaina, kesäkuuta 03, 2008
Millaiset ihmiset toimittavat iltapäivälehtiä?
Olipa taas lööpit tänään - lasten silmien korkeudella tavattavana... Ja niin moni moista roskaa ihmisten silmille paiskovien tuotoksia ostaa.
Tulee mieleen reilu viikko sitten akateemikoksi nimitetyn Aki Kaurismäen määritelmä;
"Olen sitä mieltä ettei Iltalehti ole edes lehti.
Se lehtihän on disco- ja pornokulttuurin ja kvasitietämyksen ristisiitos."
-gs
Tulee mieleen reilu viikko sitten akateemikoksi nimitetyn Aki Kaurismäen määritelmä;
"Olen sitä mieltä ettei Iltalehti ole edes lehti.
Se lehtihän on disco- ja pornokulttuurin ja kvasitietämyksen ristisiitos."
-gs
maanantaina, kesäkuuta 02, 2008
Kiimasen savu ja muita rykäisyjä 1995-96
Loppusyksyllä 1994 lenkkipolut vaihtuivat Helsingin Pirkkolasta Kouvolan Palomäkeen. Juoksuhaluja ei loppuvuonna juuri ollut - puolimaraton ei ollut kehittynyt kesän aikana toivotusti ja työ söi miestä siinä määrin että hyppäsin pois oravanpyörästä. Hypystä täysin tuntemattomaan ei sentään ollut kyse - olinhan jo lähes vuoden ajan ehtinyt ekskursioita Kouvolan suuntaan tehdä. Annen työ ja toinen asuntomme oli nimittäin siellä. Jossakin määrin hyppy oli kohti tuntematonta - sanoin nimittäin itseni irti tietämättä mitä työtä seuraavaksi tekisin. "Asioilla on tapana järjestyä", sanotaan ja niin kävikin. Otin kohta vastaan kolmen kuukauden pestin joka sitten piteni sitten reiluksi kuudeksi vuodeksi.
Juoksuhalut heräsivät vuodenvaihteessa. Uusi työ vaati alkuun pitkien päivien tekemistä ja niinpä kuukausikilometrit jäivät muutamaan kymmeneen (max 87 huhtik). Vasta kesäloman jälkeen pääsin tekemään enemmän treeniä ja elokuun 20. päivä juoksin puolimaratonin Lahdessa 1.32.23. Puolimatka enteili 1.30 alitusta mutta kun ei niin ei. Kuumassa juostu kisa oli kuitenkin pohjat huomioiden ihan kelpo suoritus. Syyskuun aikana juoksin myös pari muuta, lyhyempää kisaa. Seuraavaa kesää ajatellen otin syksyn ja talven aikana ohjelmaan kuntosalin ja palasin myös vanhan rakkauden, hiihdon pariin. Hankin luisteluhiihtovälineet ja hiihtokilometrejä kertyi talven aikana 335 (juoksukilometrit noin 250). Jep, vaatimattomia määriä, mutta peruskamaa kuitenkin ja hiihtolenkit tyypillisesti kovalla sykkeellä.
Juhannuksena 1996 palasin Lannevedelle parin vuoden tauon jälkeen juoksemaan Kiimasen Savulenkkiä ja nyt aika petraantui lähes minuutilla. 39.03 antoi aiheen olettaa että jospa puolimaratonia lyhyemmät matkat olisivat se oma juttu. Viikkoa myöhemmin hyökkäsin Hartolan Suomi-juoksussa jälleen puolentoista tunnin rajan kimppuun puolikkaalla. Tulos 1.31.05 oli ihan hyvä ja viitosen väliaikojen valossa varsin tasaista menoa (21.55, 21.35, 21.51, 21.34), mutta vielä jäi rajasta. Jälkikäteen arvioituna osaan arvostaa tulosta vasta nyt, sillä pohjat eivät olleet kovinkaan ihmeelliset. Lähinnä pitkien lenkkien puute lienee suurin syy siihen, etten 1.30-alitukseen pystynyt. Lisäksi iltakilpailun pohjalla oli autoillen vietetty päivä (Kuusamo - Kannus - Hartola) joten vetreimmilläni en varmasti ollut.
Samassa tapahtumassa juostiin myös 100 kilometrin (!) kisa. Naisissa Maire Kukkonen juoksi SE:n, 8.35.17. Miesten kisan voitti Tero Töyrylä ajalla 7.51.21. Käsittämättömiä suorituksia.
Lehtihaastattelussa Töyrylä totesi kauden päätavoitteen olevan 250 kilometrin (!) kisa Kreikassa - Spartathlon on sana, joka tänäänkin herättää ultrajuoksijoiden mielessä unelmoinnin ja kauhistelun sekaisia mietteitä... Töyrylä heittäytyi haastattelussa filosofoimaan;
"Nautin juoksussa henkisen ja fyysisen energian säätelyn hallinnasta. Juoksun aikana harjoittaa myös positiivista ajattelua. Matkalla tulee aina myös masennuksen hetkiä, mutta ne voi voittaa myönteisellä ajattelulla. Tässä oppii elämään myös rasituksen kanssa, mikä kantaa taas jokapäiväisessä elämässä. Opin myös ymmärtämään, että vaikka nyt olen lujilla, ei elämässä tarvitse joka päivä pystyä huippusuorituksiin."
Hienosti sanottu! Ja pätee myös lyhemmillä matkoilla. Nyt kun Perniössä juostavaan 100-kilometriseen on aikaa vajaa viikko niin voi taas omaa suhdetta ultrajuoksuihin määrittää... 80-luvulta muistan Kalevassa ilmestyneet isot jutut Kesäyön unelmasta, Oulun seudulla (?) järjestettävästä pitkästä juoksukilpailusta, jonka Risto Laitinen (2.19-maratoonari) tapasi voittaa. Itselleni maraton on riittävän ultra, siis riittävän pitkä, enkä tässä kohtaa näe tarvetta matkaa siitä pidentää. Never say never, joten kukaties joskus kun rajat lyhemmillä matkoilla tulevat vastaan, saatan matkaa pidentää... Mutta erittäin epätodennäköiseltä se tuntuu. Se pidentäminen.
Heinäkuun aikana tein unohtumattomia juoksulenkkejä Montrealissa, Torontossa ja Superiorissa (Wisconsin) lomaillessamme kuukauden verran Kanadassa ja USA:ssa. Uuden mantereen juoksulenkkejä kertyi yhteensä 129.5 kilometrin verran. Tämän reissun muistoja ja muutakin seuraavassa...
-gs (jatkuu...)
Juoksuhalut heräsivät vuodenvaihteessa. Uusi työ vaati alkuun pitkien päivien tekemistä ja niinpä kuukausikilometrit jäivät muutamaan kymmeneen (max 87 huhtik). Vasta kesäloman jälkeen pääsin tekemään enemmän treeniä ja elokuun 20. päivä juoksin puolimaratonin Lahdessa 1.32.23. Puolimatka enteili 1.30 alitusta mutta kun ei niin ei. Kuumassa juostu kisa oli kuitenkin pohjat huomioiden ihan kelpo suoritus. Syyskuun aikana juoksin myös pari muuta, lyhyempää kisaa. Seuraavaa kesää ajatellen otin syksyn ja talven aikana ohjelmaan kuntosalin ja palasin myös vanhan rakkauden, hiihdon pariin. Hankin luisteluhiihtovälineet ja hiihtokilometrejä kertyi talven aikana 335 (juoksukilometrit noin 250). Jep, vaatimattomia määriä, mutta peruskamaa kuitenkin ja hiihtolenkit tyypillisesti kovalla sykkeellä.
Juhannuksena 1996 palasin Lannevedelle parin vuoden tauon jälkeen juoksemaan Kiimasen Savulenkkiä ja nyt aika petraantui lähes minuutilla. 39.03 antoi aiheen olettaa että jospa puolimaratonia lyhyemmät matkat olisivat se oma juttu. Viikkoa myöhemmin hyökkäsin Hartolan Suomi-juoksussa jälleen puolentoista tunnin rajan kimppuun puolikkaalla. Tulos 1.31.05 oli ihan hyvä ja viitosen väliaikojen valossa varsin tasaista menoa (21.55, 21.35, 21.51, 21.34), mutta vielä jäi rajasta. Jälkikäteen arvioituna osaan arvostaa tulosta vasta nyt, sillä pohjat eivät olleet kovinkaan ihmeelliset. Lähinnä pitkien lenkkien puute lienee suurin syy siihen, etten 1.30-alitukseen pystynyt. Lisäksi iltakilpailun pohjalla oli autoillen vietetty päivä (Kuusamo - Kannus - Hartola) joten vetreimmilläni en varmasti ollut.
Samassa tapahtumassa juostiin myös 100 kilometrin (!) kisa. Naisissa Maire Kukkonen juoksi SE:n, 8.35.17. Miesten kisan voitti Tero Töyrylä ajalla 7.51.21. Käsittämättömiä suorituksia.
Lehtihaastattelussa Töyrylä totesi kauden päätavoitteen olevan 250 kilometrin (!) kisa Kreikassa - Spartathlon on sana, joka tänäänkin herättää ultrajuoksijoiden mielessä unelmoinnin ja kauhistelun sekaisia mietteitä... Töyrylä heittäytyi haastattelussa filosofoimaan;
"Nautin juoksussa henkisen ja fyysisen energian säätelyn hallinnasta. Juoksun aikana harjoittaa myös positiivista ajattelua. Matkalla tulee aina myös masennuksen hetkiä, mutta ne voi voittaa myönteisellä ajattelulla. Tässä oppii elämään myös rasituksen kanssa, mikä kantaa taas jokapäiväisessä elämässä. Opin myös ymmärtämään, että vaikka nyt olen lujilla, ei elämässä tarvitse joka päivä pystyä huippusuorituksiin."
Hienosti sanottu! Ja pätee myös lyhemmillä matkoilla. Nyt kun Perniössä juostavaan 100-kilometriseen on aikaa vajaa viikko niin voi taas omaa suhdetta ultrajuoksuihin määrittää... 80-luvulta muistan Kalevassa ilmestyneet isot jutut Kesäyön unelmasta, Oulun seudulla (?) järjestettävästä pitkästä juoksukilpailusta, jonka Risto Laitinen (2.19-maratoonari) tapasi voittaa. Itselleni maraton on riittävän ultra, siis riittävän pitkä, enkä tässä kohtaa näe tarvetta matkaa siitä pidentää. Never say never, joten kukaties joskus kun rajat lyhemmillä matkoilla tulevat vastaan, saatan matkaa pidentää... Mutta erittäin epätodennäköiseltä se tuntuu. Se pidentäminen.
Heinäkuun aikana tein unohtumattomia juoksulenkkejä Montrealissa, Torontossa ja Superiorissa (Wisconsin) lomaillessamme kuukauden verran Kanadassa ja USA:ssa. Uuden mantereen juoksulenkkejä kertyi yhteensä 129.5 kilometrin verran. Tämän reissun muistoja ja muutakin seuraavassa...
-gs (jatkuu...)
keskiviikkona, toukokuuta 28, 2008
Rahaa on?
Mikkelipuiston avajaispäivää on vietetty kauniissa säässä. Paljon nähtävää ja koettavaa eri-ikäisille. Ja olihan siellä presidenttikin. Puheestaan jäi mieleen loppukaneettina salaisuus, jonka mukaan "viherpeukaloita ollaan turvamiehiä myöten".
Anne kollegoineen esitteli pohjavesiasioita varsin konkreettisesti ympäristökeskuksen pisteessä ja Jempsulla riitti ihmettelemistä. Jäätelökioskin hän bongasi tietysti ja pohtiessani "onkohan minulla rahaa" sain vastaukseksi tiukan katseen ja "isi, sinä olet aikuinen ja olet käynyt töissä joten tietysti sinulla on rahaa". Eipä siinä oikein muuta kuin kysymään laitetaanko mansikka-, vanilja- vaiko sekoituspehmis...
-gs
Anne kollegoineen esitteli pohjavesiasioita varsin konkreettisesti ympäristökeskuksen pisteessä ja Jempsulla riitti ihmettelemistä. Jäätelökioskin hän bongasi tietysti ja pohtiessani "onkohan minulla rahaa" sain vastaukseksi tiukan katseen ja "isi, sinä olet aikuinen ja olet käynyt töissä joten tietysti sinulla on rahaa". Eipä siinä oikein muuta kuin kysymään laitetaanko mansikka-, vanilja- vaiko sekoituspehmis...
-gs
keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008
Väsynyt juoksijapoika ja muita muisteloita
Innostuin vanhaa juoksupäiväkirjaani selailemaan - nostalgiaa parinkymmenen vuoden takaa ja kauempaakin...
Tein elämäni ensimmäisen juoksulenkin joskus ala-asteikäisenä, 10- tai 11-vuotiaana. Isäni kilpasuunnistus lienee antanut kimmokkeen. Hiihtoharrastuksen olin aloittanut paljon aiemmin. Kuusamossa lapsi oppii ensin hiihtämään ja vasta sitten kävelemään... Perinteisessä hiihtopitäjässä kun ollaan.
Hiukan myöhemmin sain ensimmäiset oikeat juoksukengät, legendaariset "ilmatyynykarhut". Ensimmäinen juoksulenkki oli noin 6 kilometrin mittainen ja muistan hyvin kun ihmettelin kenkien vaimennusominaisuuksi hiekkatiellä. Ensimmäisen Cooperin testini juoksin yläasteella ja sain tulokseksi tasan 12 minuuttia. Ehhe-he. Tasan 3000 metriä oli kelpo tulos ja ehkäpä osaltaan innoitti minua juoksuharrastukseen. Samoihin aikoihin aloin pitämään juoksupäiväkirjaa. Lukioikäisenä harjoittelin paljon minua lahjakkaamman kaverini kanssa. Cooper meni parhaimmillaan yli 3300 metriä mutta alle 3400 metriä. Pari pitäjänmestaruutta onnistuin saavuttamaan; 1500 metrillä lähinnä siksi ettei sarjassani ollut muita, sen sijaan maastomestaruus tuli ihan oikeassa kilpailussa.
Juoksukenkiä on ollut monenlaisia; ilmatyynykarhujen jälkeen hankin marjanpoimintarahoilla adidakset, malli SL80. Niissä oli sellainen värikäs, sinipunainen pohja. Hienot kuin mitkä. Sitten niin ikään adidakset, TRX Competition - hieno valkosininen malli nappulapohjalla. Jokin Etonicin malli tuplanauhoilla taisi olla tässä välissä ja sitten New Balancen joku malli, väriltään sininen. Ensimmäinen Niken malli oli kevyt kilpakenkä - mallinimi Eagle. Näitä tuli juostua loppuun kaksi paria. Taisipa jälkimmäinen pari roikkua auton perässä kun vihiltä lähdimme... Eaglen jälkeen Nike Air Terra. Lukion jälkeen juoksut jäi - tai tuli muita juoksuja kunnes taas vuonna 1989 innostuin uudestaan...
Tein muuten toisessa yhteydessä yhteenvetoa tämän kauden juoksukilometreistä. Määrät ovat olleet erittäin maltillisia, kuten alta näkyy. Ainakin joitakin asioita on tullut tehtyä oikein, koska kolme kisastarttia on tuottanut kolme ennätystä.
Määrän ja laadun optimointi liittyy myös ehjänä pysymiseen ja toistaiseksi tuntuu toimivan; juoksuharjoittelu alkoi viikolla 5, marras-tammikuu kuntopyöräily, luisteluhiihto.
vko 5 26 km (+ kuntopyörä 39 km, luisteluhiihto 15 km)
vko 6 29.5 km (+ luisteluhiihto 30 km)
vko 7 49.2 km (+ kuntopyöräily 16.9 km)
vko 8 28.3 km
vko 9 83 km (+ luisteluhiihto 22 km)
vko 10 52.1 km (+ kuntopyöräily 52.9 km)
vko 11 92 km (maksimi)
vko 12 60.9 km
vko 13 52.2 km
vko 14 60.5 km (Pariisissa 3.22)
vko 15 19.4 km
vko 16 34.5 km (+ luisteluhiihtoa 72 km)
vko 17 37.1 km (puolikas 1.30.xx)
vko 18 62.6 km
vko 19 30 km
vko 20 36.9 km (puolikas 1.28.xx)
Paljonko tämä leikki vie aikaa? Harjoitusvauhtini ovat tyypillisesti 4.30 - 5.30 min/km -haarukassa, joten esimerkiksi 50 kilometrin viikko merkitsee noin 250 minuuttia (6 h 10 min) juoksua. Keskimäärin tämä on 36 minuuttia päivässä. Kuulostaako paljolta? Mistä löydän aikaa tähän hupiin?
Pari päivää sitten julkistetun uutisen mukaan suomalainen katsoo televisiota keskimäärin 3 tuntia 13 minuuttia. Joka päivä. Omaa television katselua on vaikea arvioida ajallisesti, mutta puoli yhdeksän uutiset ovat itsellä oikeastaan ainoa lähes vakiojuttu. Ja urheiluruutu. Meidän perheessä televisio on auki vain jos sieltä tiedetään tulevan joku katsomisenarvoinen ohjelma. Niitä ei meidän maun mukaan paljoa ole. Tänä iltana televisio on auki, jos ei vain väsy yllätä. Chelsea ja Manchester United ottavat nimittäin yhteen Moskovassa pelattavassa UEFA-loppuottelussa. Taitavien miljonäärien juoksentelua pallon perässä on mukava silloin tällöin katsella. Voittaa noin 10-0 miljonäärien kilpa-ajot radan ympäri.
Ensimmäisen puolimaratonin innostuin juoksemaan Oulussa kesäkuun 3. päivä 1989 aikaan 1.44. Kahtena lenkkinä juostun kisan ekapuoliskon menin kaikessa rauhassa hölkkäillen ja toisen täysillä. Heinäkuussa numero 2 kulki jo selvästi kovempaa Rantsilassa. Luin aamukahvipöydässä että tarjolla olisi puolikas - sinne siis - innostuin peesaamaan kuivankälppeitä äijiä ja kovan alkuvauhdin jälkeen sippasin perusteellisesti noin 15 kilometrin jälkeen (10 km väliaika 41.30!), kävelinkin osan matkaa. Aikaparannus oli kuitenkin huomattava tuloksen ollessa tällä Turvemaratonilla oli 1.34.42. Kisan jälkeen olin ihan poikki. Anne ajoi huoltoaseman pihaan, jossa totesin että pitäisiköhän meidän käydä jollakin huoltoasemalla...
Ensimmäinen maraton oli ohjelmassa saman vuoden elokuussa, Helsinki City Marathon meni aikaan 3.37. Kovin juttu kyseiseltä vuodelta oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa ratakymppini. Kaksi viikkoa HCM:n jälkeen Liiton kymppi meni nimittäin aikaan 38.38 Oulun Raatin legendaarisella tartanilla. Olisipa hauska kokeilla, miten homma toimisi nykykunnossa. Kaiken kansan ratakympit ovat vain melko harvinaisia.
Ja se kovin juttu vuodelta 1989 oli tietysti se että menimme naimisiin. Liiton kympin ja HCM:n tempaisin osana tuota kokonaisuutta - polttarikaverit kannustivat kentän laidalla ja minä juoksin. Kisan jälkeen sitten pizzalle ja oluelle. Minulle tuli väsy jo varhain kun oli kova kisa alla. Pomfeliksessa iltaa istuimme ja kohta väsynyt juoksijapoika piti toimittaa Linnanmaalle... Yksi kavereistani oli juuri muuttanut pois Yliopistokadun tornitaloista ja niinpä kaverit saivat kuningasajatuksen ja toimittivat minut nukkumaan kyseiseen tyhjään asuntoon. Sieltä sitten heräilin joskus aamuyöllä, raahauduin ulos ihmettelemään missä olen ja suunnistin kotiin (viereinen talo).
Idean maratonista sain aiemmin kesällä - jostakin syystä sain päähäni, että ei se ole mies eikä mikään jos ei ole maraton juostuna ennen kuin avioliiton satamaan purjehtii. Joten HCM tuli juostua.
Hetkeä ennen vihkitilaisuuden alkua keskustelimme sakastissa papin kanssa ja hermostunut kun olin, totesin papille jotenkin niin että "kyllä tämä on jännä paikka, tulee mieleen Helsinki City Marathon parin viikon takaa..." Pappihan tuosta inspiroitui niin että nosti asian esille myös vihkipuheessa. Hän vertasi avioliittoa juoksukilpailuun, muistaakseni niin että avioliitto on pitkä taival (kuten maraton) ja että siinä vaaditaan kestävyyttä. Ei huono vertaus ollenkaan.
Niin ne kengät... Oli Reebokin malleja kahdet tai kolmet. Yhdet ostin vuonna 1988 Frankfurtista - kaksi kärpästä yhdellä iskulla; matkamuisto ja juoksijan tärkein työkalu samalla kertaa. Yhdet ostin Helsingistä Foorumin jostakin urheiluliikkeestä. Vuosi oli 1994 - ja näiden kenkien kanssa kävi rengasrikko. Forssassa Suvi-illan puolimaratonilla kesäkuussa huomasin toisen kengän ääntävän kummasti. Se sihahteli ja suhahteli niin että toisetkin ihmettelivät... Ilmathan sieltä oli pois. Tai geelit tai muuta. Ilmat lähti pois myös miehestä, tavoittelin 1.27-aikaa ja hiivin maaliin ajassa 1.38.57. Jep - otti päähän. Nyt näyttää siltä, että aikatavoitteeni oli epärealistinen. Olin juossut Tanen puolikkaan toukokuussa Pirkkolassa alle 1.30, mutta mitä ilmeisimmin kyseessä ei ollut puolimaraton, vaan noin 500 m - 1 km lyhyempi matka (tuloksissa lukee kyllä 21 km - onko jollakin tarkempaa tietoa matkasta?).
Reilu viikko myöhemmin sain kuitenkin balsamia haavoihin kun osallistuin ensimmäistä kertaa perinteikkäälle Kiimasen savulenkille. 10 kilometrin maantiejuoksukilpailu kerää satamäärin juoksijoita ja Tarmo Mannin Juhannuksen rauhattomuusjulistuksen jälkeen päästiin kirmaamaan... Pääsin kuin pääsinkin alle 40 minuutin haamurajan - 39.59 oli ilahduttava tulos.
Sain uudet kengät rikkoutuneen parin tilalle ja heinäkuussa pääsinkin puolimaratonin Muurasjärvellä aikaan 1.30.46. Enpä arvannut että tulisin rikkomaan tuon ajan vasta 14 vuoden kuluttua... Kolme viikkoa sitten kulki Varkaudessa 23 sekuntia kovempaa.
Elokuussa 1994 kulki sitten elämäni toinen maraton Helsingissä aikaan 3.32 - olihan siinä viitisen minuuttia parannusta viiden vuoden takaiseen mutta kun tavoittelin 3.15-3.25 aikaa niin on selvää että olin pettynyt. Syyskuun lopulla juoksin vielä Pakila-hölkässä puolikkaan 1.32.38. Muuan Harri Hänninen hölkkäili muuten saman kisan aikaan 1.13.04. Taisi olla hänelle vain kevyt jälkipala Helsingin EM-kisojen jäljiltä (juoksi siellä maratonin 2.13.21, sijoitus 8.). Itse asiassa Tilastopajan perusteella hän juoksi kaksi viikkoa Pakila-hölkän jälkeen Berliinin maratonin 2.14.50 (sijoitus 16.).
-gs (jatkuu...)
Tein elämäni ensimmäisen juoksulenkin joskus ala-asteikäisenä, 10- tai 11-vuotiaana. Isäni kilpasuunnistus lienee antanut kimmokkeen. Hiihtoharrastuksen olin aloittanut paljon aiemmin. Kuusamossa lapsi oppii ensin hiihtämään ja vasta sitten kävelemään... Perinteisessä hiihtopitäjässä kun ollaan.
Hiukan myöhemmin sain ensimmäiset oikeat juoksukengät, legendaariset "ilmatyynykarhut". Ensimmäinen juoksulenkki oli noin 6 kilometrin mittainen ja muistan hyvin kun ihmettelin kenkien vaimennusominaisuuksi hiekkatiellä. Ensimmäisen Cooperin testini juoksin yläasteella ja sain tulokseksi tasan 12 minuuttia. Ehhe-he. Tasan 3000 metriä oli kelpo tulos ja ehkäpä osaltaan innoitti minua juoksuharrastukseen. Samoihin aikoihin aloin pitämään juoksupäiväkirjaa. Lukioikäisenä harjoittelin paljon minua lahjakkaamman kaverini kanssa. Cooper meni parhaimmillaan yli 3300 metriä mutta alle 3400 metriä. Pari pitäjänmestaruutta onnistuin saavuttamaan; 1500 metrillä lähinnä siksi ettei sarjassani ollut muita, sen sijaan maastomestaruus tuli ihan oikeassa kilpailussa.
Juoksukenkiä on ollut monenlaisia; ilmatyynykarhujen jälkeen hankin marjanpoimintarahoilla adidakset, malli SL80. Niissä oli sellainen värikäs, sinipunainen pohja. Hienot kuin mitkä. Sitten niin ikään adidakset, TRX Competition - hieno valkosininen malli nappulapohjalla. Jokin Etonicin malli tuplanauhoilla taisi olla tässä välissä ja sitten New Balancen joku malli, väriltään sininen. Ensimmäinen Niken malli oli kevyt kilpakenkä - mallinimi Eagle. Näitä tuli juostua loppuun kaksi paria. Taisipa jälkimmäinen pari roikkua auton perässä kun vihiltä lähdimme... Eaglen jälkeen Nike Air Terra. Lukion jälkeen juoksut jäi - tai tuli muita juoksuja kunnes taas vuonna 1989 innostuin uudestaan...
Tein muuten toisessa yhteydessä yhteenvetoa tämän kauden juoksukilometreistä. Määrät ovat olleet erittäin maltillisia, kuten alta näkyy. Ainakin joitakin asioita on tullut tehtyä oikein, koska kolme kisastarttia on tuottanut kolme ennätystä.
Määrän ja laadun optimointi liittyy myös ehjänä pysymiseen ja toistaiseksi tuntuu toimivan; juoksuharjoittelu alkoi viikolla 5, marras-tammikuu kuntopyöräily, luisteluhiihto.
vko 5 26 km (+ kuntopyörä 39 km, luisteluhiihto 15 km)
vko 6 29.5 km (+ luisteluhiihto 30 km)
vko 7 49.2 km (+ kuntopyöräily 16.9 km)
vko 8 28.3 km
vko 9 83 km (+ luisteluhiihto 22 km)
vko 10 52.1 km (+ kuntopyöräily 52.9 km)
vko 11 92 km (maksimi)
vko 12 60.9 km
vko 13 52.2 km
vko 14 60.5 km (Pariisissa 3.22)
vko 15 19.4 km
vko 16 34.5 km (+ luisteluhiihtoa 72 km)
vko 17 37.1 km (puolikas 1.30.xx)
vko 18 62.6 km
vko 19 30 km
vko 20 36.9 km (puolikas 1.28.xx)
Paljonko tämä leikki vie aikaa? Harjoitusvauhtini ovat tyypillisesti 4.30 - 5.30 min/km -haarukassa, joten esimerkiksi 50 kilometrin viikko merkitsee noin 250 minuuttia (6 h 10 min) juoksua. Keskimäärin tämä on 36 minuuttia päivässä. Kuulostaako paljolta? Mistä löydän aikaa tähän hupiin?
Pari päivää sitten julkistetun uutisen mukaan suomalainen katsoo televisiota keskimäärin 3 tuntia 13 minuuttia. Joka päivä. Omaa television katselua on vaikea arvioida ajallisesti, mutta puoli yhdeksän uutiset ovat itsellä oikeastaan ainoa lähes vakiojuttu. Ja urheiluruutu. Meidän perheessä televisio on auki vain jos sieltä tiedetään tulevan joku katsomisenarvoinen ohjelma. Niitä ei meidän maun mukaan paljoa ole. Tänä iltana televisio on auki, jos ei vain väsy yllätä. Chelsea ja Manchester United ottavat nimittäin yhteen Moskovassa pelattavassa UEFA-loppuottelussa. Taitavien miljonäärien juoksentelua pallon perässä on mukava silloin tällöin katsella. Voittaa noin 10-0 miljonäärien kilpa-ajot radan ympäri.
Ensimmäisen puolimaratonin innostuin juoksemaan Oulussa kesäkuun 3. päivä 1989 aikaan 1.44. Kahtena lenkkinä juostun kisan ekapuoliskon menin kaikessa rauhassa hölkkäillen ja toisen täysillä. Heinäkuussa numero 2 kulki jo selvästi kovempaa Rantsilassa. Luin aamukahvipöydässä että tarjolla olisi puolikas - sinne siis - innostuin peesaamaan kuivankälppeitä äijiä ja kovan alkuvauhdin jälkeen sippasin perusteellisesti noin 15 kilometrin jälkeen (10 km väliaika 41.30!), kävelinkin osan matkaa. Aikaparannus oli kuitenkin huomattava tuloksen ollessa tällä Turvemaratonilla oli 1.34.42. Kisan jälkeen olin ihan poikki. Anne ajoi huoltoaseman pihaan, jossa totesin että pitäisiköhän meidän käydä jollakin huoltoasemalla...
Ensimmäinen maraton oli ohjelmassa saman vuoden elokuussa, Helsinki City Marathon meni aikaan 3.37. Kovin juttu kyseiseltä vuodelta oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa ratakymppini. Kaksi viikkoa HCM:n jälkeen Liiton kymppi meni nimittäin aikaan 38.38 Oulun Raatin legendaarisella tartanilla. Olisipa hauska kokeilla, miten homma toimisi nykykunnossa. Kaiken kansan ratakympit ovat vain melko harvinaisia.
Ja se kovin juttu vuodelta 1989 oli tietysti se että menimme naimisiin. Liiton kympin ja HCM:n tempaisin osana tuota kokonaisuutta - polttarikaverit kannustivat kentän laidalla ja minä juoksin. Kisan jälkeen sitten pizzalle ja oluelle. Minulle tuli väsy jo varhain kun oli kova kisa alla. Pomfeliksessa iltaa istuimme ja kohta väsynyt juoksijapoika piti toimittaa Linnanmaalle... Yksi kavereistani oli juuri muuttanut pois Yliopistokadun tornitaloista ja niinpä kaverit saivat kuningasajatuksen ja toimittivat minut nukkumaan kyseiseen tyhjään asuntoon. Sieltä sitten heräilin joskus aamuyöllä, raahauduin ulos ihmettelemään missä olen ja suunnistin kotiin (viereinen talo).
Idean maratonista sain aiemmin kesällä - jostakin syystä sain päähäni, että ei se ole mies eikä mikään jos ei ole maraton juostuna ennen kuin avioliiton satamaan purjehtii. Joten HCM tuli juostua.
Hetkeä ennen vihkitilaisuuden alkua keskustelimme sakastissa papin kanssa ja hermostunut kun olin, totesin papille jotenkin niin että "kyllä tämä on jännä paikka, tulee mieleen Helsinki City Marathon parin viikon takaa..." Pappihan tuosta inspiroitui niin että nosti asian esille myös vihkipuheessa. Hän vertasi avioliittoa juoksukilpailuun, muistaakseni niin että avioliitto on pitkä taival (kuten maraton) ja että siinä vaaditaan kestävyyttä. Ei huono vertaus ollenkaan.
Niin ne kengät... Oli Reebokin malleja kahdet tai kolmet. Yhdet ostin vuonna 1988 Frankfurtista - kaksi kärpästä yhdellä iskulla; matkamuisto ja juoksijan tärkein työkalu samalla kertaa. Yhdet ostin Helsingistä Foorumin jostakin urheiluliikkeestä. Vuosi oli 1994 - ja näiden kenkien kanssa kävi rengasrikko. Forssassa Suvi-illan puolimaratonilla kesäkuussa huomasin toisen kengän ääntävän kummasti. Se sihahteli ja suhahteli niin että toisetkin ihmettelivät... Ilmathan sieltä oli pois. Tai geelit tai muuta. Ilmat lähti pois myös miehestä, tavoittelin 1.27-aikaa ja hiivin maaliin ajassa 1.38.57. Jep - otti päähän. Nyt näyttää siltä, että aikatavoitteeni oli epärealistinen. Olin juossut Tanen puolikkaan toukokuussa Pirkkolassa alle 1.30, mutta mitä ilmeisimmin kyseessä ei ollut puolimaraton, vaan noin 500 m - 1 km lyhyempi matka (tuloksissa lukee kyllä 21 km - onko jollakin tarkempaa tietoa matkasta?).
Reilu viikko myöhemmin sain kuitenkin balsamia haavoihin kun osallistuin ensimmäistä kertaa perinteikkäälle Kiimasen savulenkille. 10 kilometrin maantiejuoksukilpailu kerää satamäärin juoksijoita ja Tarmo Mannin Juhannuksen rauhattomuusjulistuksen jälkeen päästiin kirmaamaan... Pääsin kuin pääsinkin alle 40 minuutin haamurajan - 39.59 oli ilahduttava tulos.
Sain uudet kengät rikkoutuneen parin tilalle ja heinäkuussa pääsinkin puolimaratonin Muurasjärvellä aikaan 1.30.46. Enpä arvannut että tulisin rikkomaan tuon ajan vasta 14 vuoden kuluttua... Kolme viikkoa sitten kulki Varkaudessa 23 sekuntia kovempaa.
Elokuussa 1994 kulki sitten elämäni toinen maraton Helsingissä aikaan 3.32 - olihan siinä viitisen minuuttia parannusta viiden vuoden takaiseen mutta kun tavoittelin 3.15-3.25 aikaa niin on selvää että olin pettynyt. Syyskuun lopulla juoksin vielä Pakila-hölkässä puolikkaan 1.32.38. Muuan Harri Hänninen hölkkäili muuten saman kisan aikaan 1.13.04. Taisi olla hänelle vain kevyt jälkipala Helsingin EM-kisojen jäljiltä (juoksi siellä maratonin 2.13.21, sijoitus 8.). Itse asiassa Tilastopajan perusteella hän juoksi kaksi viikkoa Pakila-hölkän jälkeen Berliinin maratonin 2.14.50 (sijoitus 16.).
-gs (jatkuu...)
maanantaina, toukokuuta 19, 2008
Yyterin irvistykset
Virallinen loppuaika oli sitten vielä sekunnin omaa ajanottoa parempi. Matala 1.28 tarkoittaa sitä että aiemmin utopistiselta kuulostanut 1.27.xx tuntuu nyt ihan realistiselta tavoitteelta. Väliaikojen perusteella jälkimmäinen kymppi oli pari minuutia hitaampi, joten siinä olisi petraamista. Noin 7 kilometrin kohdalla jäin juoksemaan kahdestaan 50-sarjan voittajan kanssa kun en uskaltanut lähteä kovempaan kyytiin. Siinä olisikin sitten ollut tarjolla 1.26.30 -tasoista peesiä tarjolla...
10-11 km väli meni noin 4.25 ja kun meno maistui niin kiristin hieman ja irtosin juoksemaan yksin loppumatkan. Poimin aiemmin startanneita maratoonareita kiinni, mutta väliajoista näkee että mukavuudenhalu vei jossain määrin voiton kilometriaikojen painuessa yli 4.10. Lopun tulin sitten täysillä, kuten oheisista irvistyksistä näkee (kiitos vielä kerran mogulille kuvista, lisää kuvia tapahtumasta mogulin albumissa)!
-gs
lauantaina, toukokuuta 17, 2008
Kolme starttia, kolme rekordia
Hieno juoksukevät sai sitten jatkoa tänään kun täällä Porin Yyterissä puolikas sujahti alle 1.30... 1.28.20 on jotakin jonka ajattelin olevan mahdollista kesällä 2009, mutta maistuu makealta näin!
Verryttelyssä tuntui jo lupaavalta ja startin jälkeen päädyin vauhdikkaaseen 4 juoksijan ryhmään. 3 km tuli vastaan 12 minuutissa ja mielessä kävi että nyt kantataan komeasti tai sitten pistetään rekordi uuteen uskoon. Juoksu sujui koko ajan mainiosti, väliaikoja:
2 km 7.52
3 km 12.00 (4.08)
4 km 16.06 (4.06)
5 km 20.15 (4.09)
6 km 24.18 (4.03)
7 km 28.30 (4.12)
8 km 32.38 (4.08)
9 km 36.51 (4.13)
10 km 41.04 (4.13)
11 km 45.29 (4.25)
12 km 49.37 (4.12)
13 km 53.49 (4.12)
14 km 58.04 (4.15)
16 km 1.06.34 (8.30 / 4.15)
17 km 1.10.50 (4.16)
18 km 1.15.11 (4.21)
19 km 1.19.28 (4.17)
20 km 1.23.50 (4.22)
Hieno keli juosta ja nopea reitti - Polarin mukaan noususumma vaivaiset 25 metriä! Lopussa vielä kaikki peliin niin että piti hetki maalissa makoilla. Nyt fiilistellään pari päivää ja sitten uutta matoa koukkuun...
Kiva oli nähdä vanhoja ja uusia tuttuja. Ja Moguli tietysti hääri paikalla kameroineen...
-gs
Verryttelyssä tuntui jo lupaavalta ja startin jälkeen päädyin vauhdikkaaseen 4 juoksijan ryhmään. 3 km tuli vastaan 12 minuutissa ja mielessä kävi että nyt kantataan komeasti tai sitten pistetään rekordi uuteen uskoon. Juoksu sujui koko ajan mainiosti, väliaikoja:
2 km 7.52
3 km 12.00 (4.08)
4 km 16.06 (4.06)
5 km 20.15 (4.09)
6 km 24.18 (4.03)
7 km 28.30 (4.12)
8 km 32.38 (4.08)
9 km 36.51 (4.13)
10 km 41.04 (4.13)
11 km 45.29 (4.25)
12 km 49.37 (4.12)
13 km 53.49 (4.12)
14 km 58.04 (4.15)
16 km 1.06.34 (8.30 / 4.15)
17 km 1.10.50 (4.16)
18 km 1.15.11 (4.21)
19 km 1.19.28 (4.17)
20 km 1.23.50 (4.22)
Hieno keli juosta ja nopea reitti - Polarin mukaan noususumma vaivaiset 25 metriä! Lopussa vielä kaikki peliin niin että piti hetki maalissa makoilla. Nyt fiilistellään pari päivää ja sitten uutta matoa koukkuun...
Kiva oli nähdä vanhoja ja uusia tuttuja. Ja Moguli tietysti hääri paikalla kameroineen...
-gs
perjantaina, toukokuuta 16, 2008
Kevät keikkuen tulevi?
Onneksi ei sentään! Taas sain nimittäin oppia; olin keskiviikkoisen sään perusteella merkinnyt Facebookin statukseen "kevät keikkuen tulevi - aurinkoa, vettä, nyt rakeita..." kun sain ystävältäni tiedon sanonnan alkuperästä. Siis tuosta keikkumisesta. Ennen vanhaan saattoi mennä olo keikuttavan heikoksi keväällä kun ruokavarastot alkoivat olla tyhjänä eikä luonto vielä oikein tarjonnut antimiaan.
- - -
Oltiin tytön kanssa aamupäivällä ulkona ja tehtiin samalla kivoja eläinhavaintoja. Ensin erittäin ystävällinen ja silitystä kaipaava kissa tallusteli vastaan. Leikkipuistossa ihmettelimme rastaiden ja harakan välistä mittelöä. Kotimatkalla pysähdyimme ihailemaan oravaa, joka päästi meidät hiipimään parin metrin päähän. Kotimatkalla bongasimme vielä kuusiaidasta sinitiaisen ja talitintin. Pisteenä iin päälle näimme vielä jäniksen, joka kyyristeli hetken paikallaan noin viiden metrin päässä ennen kuin pomppi matkoihinsa. Innoissaan tästä kaikesta olivat niin isi kuin tytärkin!
- - -
Huomenna on taas monella juoksijalla juhlapäivä. Sehän merkitsee tilaisuutta laittaa numerolappu rintaan ja mitata mistä juoksijamies tai -nainen on tehty. Kisoja siis riittää ympäri Suomenmaan. Eliitti kisailee maastojuoksun SM-kisoissa Vammalassa ja muut enemmän tai vähemmän hitaammat menijät muissa karkeloissa. Meidän perhe lähtee Poriin tapaamaan ystäviä ja jos starttaan Yyterin kisassa huomenna niin puolikas
alle 1.30 - unelma
alle 1.30.23 - erinomainen (nykyisen ennätykseni alle siis)
1.30.23-1.30.59 - hyvä
1.31.xx - perusjuoksu
-gs
- - -
Oltiin tytön kanssa aamupäivällä ulkona ja tehtiin samalla kivoja eläinhavaintoja. Ensin erittäin ystävällinen ja silitystä kaipaava kissa tallusteli vastaan. Leikkipuistossa ihmettelimme rastaiden ja harakan välistä mittelöä. Kotimatkalla pysähdyimme ihailemaan oravaa, joka päästi meidät hiipimään parin metrin päähän. Kotimatkalla bongasimme vielä kuusiaidasta sinitiaisen ja talitintin. Pisteenä iin päälle näimme vielä jäniksen, joka kyyristeli hetken paikallaan noin viiden metrin päässä ennen kuin pomppi matkoihinsa. Innoissaan tästä kaikesta olivat niin isi kuin tytärkin!
- - -
Huomenna on taas monella juoksijalla juhlapäivä. Sehän merkitsee tilaisuutta laittaa numerolappu rintaan ja mitata mistä juoksijamies tai -nainen on tehty. Kisoja siis riittää ympäri Suomenmaan. Eliitti kisailee maastojuoksun SM-kisoissa Vammalassa ja muut enemmän tai vähemmän hitaammat menijät muissa karkeloissa. Meidän perhe lähtee Poriin tapaamaan ystäviä ja jos starttaan Yyterin kisassa huomenna niin puolikas
alle 1.30 - unelma
alle 1.30.23 - erinomainen (nykyisen ennätykseni alle siis)
1.30.23-1.30.59 - hyvä
1.31.xx - perusjuoksu
-gs
torstaina, toukokuuta 15, 2008
Kiekkoa
Viime yönä järjettömään aikaan pelattua Suomi-USA -mittelöä en katsonut kuin vasta tänään uusintana uutispimennon jälkeen. Jännitystä piisasi ja happy end, siispä välierät edessä.
Suomi - Venäjä
Ruotsi - Kanada
Silmissä siintää unelmafinaali, klassikko
Suomi - Ruotsi...
-gs
Suomi - Venäjä
Ruotsi - Kanada
Silmissä siintää unelmafinaali, klassikko
Suomi - Ruotsi...
-gs
maanantaina, toukokuuta 12, 2008
Snellman
Iltapäivällä tytön kanssa kerhosta kotiin kävellessämme osoitin hänelle navakassa tuulessa liehuvaa Suomen lippua.
- Katsopas, siinä on lippu salossa. Kylläpä tuulee reippaasti.
- Onko nyt äitienpäivä?
- Ei, se oli eilen. Nyt on Snellmanin päivä.
- Mikä se sellainen Snellman on?
- Tuota... Snellman syntyi 12. toukokuuta tuhatkahdeksansataa... Hän oli sellainen suomenkielen puolestapuhuja. Ja perusti ensimmäisen suomalaisen sanomalehden. Ja Suomen markan... mutta sitähän ei enää...
- Katso mato!
- Joo...
-gs
- Katsopas, siinä on lippu salossa. Kylläpä tuulee reippaasti.
- Onko nyt äitienpäivä?
- Ei, se oli eilen. Nyt on Snellmanin päivä.
- Mikä se sellainen Snellman on?
- Tuota... Snellman syntyi 12. toukokuuta tuhatkahdeksansataa... Hän oli sellainen suomenkielen puolestapuhuja. Ja perusti ensimmäisen suomalaisen sanomalehden. Ja Suomen markan... mutta sitähän ei enää...
- Katso mato!
- Joo...
-gs
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)