lauantaina, joulukuuta 09, 2006

The Real Temple

I

paita selkään
”sir, you need a room?”
liimautuneena
”taxi?”
temppeli näkyy
”sir?”
heti juna-asemalta
”please sir?”
riksalla
torin
”fresh fruits, sir?”
kuhisevan
”rolex, special price for you”
ohi ylös

temppelimäelle
käännös
kujalle
käännös?
”excuse me but…”
kohti aurinkoa
”sir, this is the
right place”

vaatimattoman talon eteen
“exuce me but”
ovi avoinna
”sir, just step in please”
hämärää ilmaa
leikkaava
valokiila osuu
lattialla istuvaan
mieheen

lähemmäksi
arkana
avaa silmänsä
tarttuu käsiini
vetää minut lempeästi
alas
painaa otsansa
otsaani vasten
”relax
i’m just an
ordinary man”

ulkona haukkuu koira

II

mies iätön
katsoo lempeästi
”looking for the temple?
buddha?
christ?
truth? wisdom?”

mies iätön
vanhus?
hymyilee
“the temple
the real temple
the only real temple
is right here”

koskettaa rintaani
“it’s in your
heart”

”yes but…”

”the peace
the wisdom
the love you
hunger for
wait for
you
in there”

“yes but…”

”and to get in,
to get in”

”yes?”

”you have to be
small enough
humble enough
to enter the
inner temple”

“yes”

“and in that very
temple
you will meet
the eternal
light”

räpyttelen silmiäni
kirkkaassa
valossa

hotellihuoneessa
teetä
hedelmiä

III

temppeli kylpee
auringossa
täynnä valoa
totuutta
rakkautta
ulkona musta
joulukuu

temppeli
ei-kenenkään
maalla
ulkona musta
märkyys
ei-kukaan
hymyilee
sydämen temppelissä

-gs




(kuva http://www.scborromeo.org/images/temple.jpg)

Osallistun runotorstain 28. haasteeseen - tarina.

16 kommenttia:

Tui kirjoitti...

Pidin tästä erittäin pajon. Se puhuttelee ja saa pohtimaan. Kiitos.

gnothi seauton kirjoitti...

Kiitos positiivisesta palautteesta, tui!

-gs

Pikkuliina kirjoitti...

...
ei-kukaan
hymyilee
sydämen temppelissä

Onko tarkoitus rytmittää noin?
Hmm...outoa...toteavaa, rauhallista ja kaunista. Sydämen laajennus persoonattomana, ei-kukaan ei-missään. Hienoa!

Salka kirjoitti...

Tämä runo aukesi aluksi hitaasti, piti lukea hartaudella ja kaksi kertaa. Nyt on sitten seesteinen olo, runon minä löysi sen mitä oli etsimässä, näin luulisin. Tästä runosta minä pidän kovasti, kiitos!

gnothi seauton kirjoitti...

Kiitos kannustavasta palautteesta, pikkuliina ja salka!

pikkuliina - mietin itsekin tuota rytmitystä kun olin runon blogiin laittanut, ajattelin vaihtaa rivien järjestystä:
hymyilee
sydämen temppelissä
ei-kukaan
mutta jätin sen kuitenkin ennalleen.
Idea joka tapauksessa kuvata siirtymää egominästä rakkausminäksi.

salka; kyllä, runon minä löytää minättömyyden kautta rauhan ja samalla todellisen itsensä. Minättömyydellä tarkoitan tässä egovetoisuuden katoamista ja rakkauden nousemista primus motoriksi.

-gs

Salka kirjoitti...

Juuri näin! Toisellakin käyntikerraalla ihastuin, uudelleen:)

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Hei!
vaikka olemme joistakin asioista olleet erimieltä, niin tässä lienemme samalla linjalla: hengellisyyden yksi ilmentyminen on pyrkimys egovetoisuudesta rakkausvetoisuuteen. Tuo jako minän ja tosiminän (tai minättömyyden) välillä vastaa pitkälti kai samaa kuin puhe vanhasta ja uudesta aatamista.

Runo näytti avautuvan minulle matkana maailman hälinästä, oman sisäisen hälinän kautta rauhaan. Se on tie, joka on kuljettava aina uudestaan.

gnothi seauton kirjoitti...

Kyllä. Olen käsittänyt että egosta rakkauteen siirtyminen on se sisäinen ristin tie, johon Mestarikin viittasi kehotuksellaan, "ota ristisi ja seuraa minua". Nykyajan ulkoista persoonaa korostavan reality-hypen sokaisemalle tämä on todellinen haaste. Se on todellinen haaste ihan jokaiselle. Kadottaa itsekäs minänsä jotta voi tulla todelliseksi itsekseen.

-gs

Anna kirjoitti...

Minä pidin tästä kovasti, etenkin alusta jossa ollaan saapumassa, kulkemassa, hakemassa. Siinä oli vahva etsinnän ja epävarmuuden maku - tai niin minä sen koin. Kaunis runo.

gnothi seauton kirjoitti...

Kiitos, Anna!

Etsintäähän siinä on - ja löytämistä.

Tarkoitus ei ole antaa kuvaa löytämisestä staattisena tilana. Vaan asiat virtaavat edelleen - rakkauden ikuinen virta on se tila.

-gs

HeidiHahmo kirjoitti...

Myös sinut on haastettu erääseen tehtävään! Katso blogini! :)

Metanoia kirjoitti...

Piti todella hidastaa vauhtia, että sain runon alusta kiinni :-) Mutta siitähän se aukeni, loppukin on oikein hyvä, vaikkakin tälläiselle länsimaalaiselle jopa hieman pelottava...

Aloitin minäkin blogikirjoittelun, myös sinun kirjoitustesi innostamana! Kuvistus saa kyllä jäädä... nimimerkkini toiminee linkkinä.

gnothi seauton kirjoitti...

metanoia -
Mukava kuulla, että herätti ajatuksia!

Runon lopun minättömyyden idea ei ole tyhjyyttä vaan pikemminkin täyteyttä - todellista minuutta pinnallisen minän väistyttyä. Toki sekin voi kummallista olla länsimaiselle mielelle sikäli kun se on kiinni kaavamaisessa rationaliteetin ideassa.

Tervetuloa mukaan bloggailemaan!

-gs

Pikkuliina kirjoitti...

En viimein malta olla kysymättä tätä. Mitä tarkoittaa gnothi seauton? Vai tarkoittaako mitään?

gnothi seauton kirjoitti...

pikkuliina -
itsensä tuntemiseen sillä viittaan.

Ei egopullistelua,
ei minäminäminä
ei narsismia

itsensä tunteminen on avain

-gs

Pikkuliina kirjoitti...

Kiitos