Ajattelin kirjoittaa Baconin vuonna 1609 visioimasta tiedonpuusta. Se haarautuu kolmeen osaan, jotka vastaavat ihmismielen kolmea kykyä.
Ensinnäkin, ihmismieli muistaa asioita ja tätä ominaisuutta vastaa tiedonpuun haarana historia.
Toisekseen meillä on mielikuvituksen upea kyky. Runous ja muut taiteet ovat tämän kyvyn kasvattama oksa.
Ja vaikka uutisotsikot tuntuvat toisinaan todistavan jotakin muuta - on meillä myös järjellinen ulottuvuus. Tiedonpuussa järkeä vastaa filosofian haara.
Tähän ajattelin sitten kytkeä ajatuksen Jumalan tuntemisesta. On sanottu, että tietämällä, järjen kautta, Jumalaa ei voi oppia tuntemaan. Tuntemisen tielle pääsee rakastamalla. Tässä valossa voidaankin kysyä, onko baconilainen tiedonpuu torso - sehän ei ylety Jumalaan? Ratkaisevaa on, millaisen sisällön määritämme järjelle ja filosofialle.
Kantani on, että tieteellisen metodin ja empirismin ehdoilla määräytyvä rationaliteetin käsitys on kapea.
Todellinen viisaus ja todellinen filosofia edellyttää klassisen järjen ja tunteen välisen jännitteen ylittävää rationaliteettia. Olen nimittänyt tätä järjellisyyttä luottamuslogiikaksi. Luottamuslooginen mieli synnyttää uuden ihmisen, uuden persoonallisuuden, jota olen kutsunut rakkausminuudeksi. Luottamuslogiikka ja rakkausminuus synnyttävät filosofisen oksan, joka yltää.
Tällaisia olin siis ajatellut. Sitten tuli hirmu Joensuusta, matkusti Göteborgiin ja otti Euroopan mestaruuden 3000 metrin esteissä.
Ja sekös lämmittää vanhan kestävyysurheilijan sydäntä! Kyllä, alkuvauhti lupasi hyvää. Kyllä, viimeisen kierroksen alussa piti siirtyä lähemmäksi televisiota. Kyllä, takasuoran aikana piti korottaa ääntä. Kyllä, loppusuoran aikana piti tuulettaa. Kyllä - tytär ihmetteli mikä isille tuli. "Isi höpöttää", oli kaksivuotiaan arvio.
Lämpimät onnittelut Jukka Keskisalolle sekä tiimille!
Loistavaa!
-gs
