Viime yönä uneksin olevani delfiini. Sulava delfiini. Välillä ponnahdin ylös vedestä havaitakseni vankilani rajat myös ilmasta. Allas. Sirkustemppuja. Loputon kasvoton yleisömeri. Äkkiä olin mies. Delfiini, ystäväni, ui vieressäni, pinnassa. Harmaa märkä iho kiilsi auringossa. Pidin kiinni evistä ja kiersimme ympäri ja ympäri allasta. Sirkustemppuja. Vielä tänään. "
Ensi yönä, ystäväni. Ensi yönä vien sinut kotiisi."
Miksi bloggaan?
Bloggaan, koska kirjoittaminen on yksi luonnollinen tapani ilmaista itseäni. Usein kyse on jo aiemmin jäsentyneiden asioiden pukemisesta käsitteelliseen asuun. Kirjoittamisen varsinainen suola piilee kuitenkin uusien asioiden löytämisestä kirjoittamisprosessin myötä. Kirjoittaminen toimii ajattelun apuvälineenä, itseni ja maailman löytämisen ja määrittämisen välineenä. Kirjoittaminen on oleellinen osa olemistani. Kuka olen, miksi olen, miten olen, mistä tulen, minne menen? Määritän vastauksia kirjoittamalla.
Miksi bloggaan?
Todellisuus- ja ihmiskäsitykseni perusteella tarvitsen sekä (teoreettis)älyllisen että käytännöllisen otteen. Ennen kaikkea tarvitsen elävää yhteyttä tunteisiini. Usein näitä pidetään toisilleen vastakkaisina asenteina, mahdottomina yhteensovittaa.
Osa on ratkaissut yhtälön kiistämällä tunteensa, korostamalla järjen ylivertaisuutta. Luultavasti me kaikki tunnemme lähipiiristämme henkilöitä, jotka älyllistävät kaiken. He saattavat toki välillä olla hyvin kiivaitakin, mutta keskeistä heidän todellisuuskäsitykselleen on, että järjen piirissä olevat asiat ovat totta, tosiasioita, joista maailmaa koostuu kun taas tunteen asiat ovat vain välttämätön paha, merkityksetöntä poreilua tai kuona-aineita, joihin ei kannata kiinnittää huomiota.
Jotkut puolestaan ovat päättäneet väheksyä järjen merkitystä - tunnemme varmasti näitä räiskyviä taiteilijaluonteita, originelleja jotka kokevat olevansa elossa vain sikäli kuin heillä on intohimoja, tunteita. Taiteilijaluonne ei halua älyllistää, koska se on kuin tukahduttava pakkopaita, joka piilottaa todellisuuden ja ihmisyyyden monimuotoisuuden kaavamaisen hajuttoman mauttoman ja värittömän
valepuvun alle.
Miksi bloggaan?
Järki, käytäntö, tunteet - Bermudan kolmio, jonne moni on hukannut itsensä. Ajattelen, että ihmiseksi kasvun haaste on löytää ratkaisu - viisautta janoavan ihmisen on saavutettava dynaaminen tasapaino, ylitettävä ristiriidat, voitettava vastakkainasettelut. Viisauden löytäminen edellyttää tähtäämistä järjen ja tunteen vastakkainasettelun väliin. Meidän ei ole syytä kiistää tunteitamme eikä meidän ole tarve väheksyä järkeämme.
Viisasten kiven löytänyt ei löydä jotakin ulkoista ratkaisua olemisen mysteeriin. Viisasten kivessä on kyse metamorfoosista - muutoksesta. Viisasten kivi piilee sisällämme. Se on sisäinen muutospotentiaali, joka mahdollistaa järjen ja tunteen vastakkainasettelun ylittämisen.
Miksi bloggaan?
Tyypillisesti bloggari toivoo myös saavansa lukijoita. Olen ollut onnekas - laskurin asentamisesta lähtien blogini on ladattu 7321 kertaa. Se merkitsee keskimäärin noin 700 latausta kuukaudessa, reilua kahtakymmentä kertaa päivässä. Kiitos Sinulle, joka luet tätä juuri nyt! Kiitos teille kaikille.
Todellinen jackpot osui kohdalle, kun edellisessä postauksessani noin kuukausi sitten raportoin erikoisesta kokemuksestani nettikaupankäynnissä. Oli mukava yllätys, että teksti herätti paljon kiinnostusta. Sana levisi nopeasti ja blogini sai ainakin tilapäisesti monta uutta lukijaa. Tekstin julkaisupäivänä laskuri tikkasi 204 kertaa ja seuraavina päivinä 301, 198, 138 latausta. Piikki näkyi viikkotasolla vielä selvemmin; 101, 659, 570, 406, 257.
Tilastoinnista on hauska katsoa myös se, kuinka blogiin on löydetty. Millaisia hakusanoja käyttäen tai millaisen linkin kautta - kanssabloggarit ymmärtävät varmasti, että tämä on kiintoisaa. Huomasin, että 15.2. Poliisi-tv:n lähetyksessä käsiteltiin nettihuijauksia ja että blogini oli linkitetty ylen kyseistä ohjelmaa mainostavalle
sivulle. Minulla ei ole tapana seurata kyseistä ohjelmaa enkä siis tiedä, millainen tv:ssä esitetty juttu oli - joka tapauksessa em. linkin kautta tulee yhä käyntejä, esimerkiksi viimeisestä sadasta latauksesta 20 tuota kautta.
Miksi bloggaan?
Tämä on luonnollinen osa minun olemassaoloani. Huomisesta en tiedä, mutta ikuisessa tässä ja nyt -hetkessä elän olen hengitän ajattelen tunnen rakastan.
Siksi bloggaan.
-gs
kuvat
kuva1: http://www.billybear4kids.com/animal/whose-toes/wallpaper-dolphin.html
kuva2: http://www.3d-screensaver-downloads.com/images/free-dolphin-screensaver/big1.jpg
Didgeridoon soitantoa en ole monesti kuullut, mutta se ensimmäinen kerta livenä on jäänyt vahvasti mieleen. Vuosi oli 1996 ja tapahtumapaikkana aurinkoinen Amsterdam. Montrealin lentoa odotellessa meillä oli puolisen päivää aikaa joten ajoimme junalla Schipholin kentältä kanavien, asuntolaivojen ja polkupyörien kaupunkia ihmettelemään. Rautatieaseman liepeiltä löytyi sitten tämä mainio veikko joka putkeen puhalteli. Matala oli se ääni ja jotenkin alkuvoimainen. Ja rauhoittava. En osaa sanoa, siirtyikö soittaja toiseen ulottuvuuteen ja näimmekö hänen paikallaan jonkinlaisen kaksoisolennon. Joka tapauksessa alkuvoimaista ja aitoa. 
