Melkein kokonainen viikko on sujahtanut Kuusamossa. Tyttärellä on riittänyt ohjelmaa mummon ja papan kanssa, joten minulla on ollut mukavasti omaa aikaa. Juoksulenkkejä, lueskelua, laiskottelua - sopivassa suhteessa.
Harjoituksellisesti melkoisen tiukka jakso takana ja seuraavaksi onkin ohjelmassa lepoa ja vain kevyttä hölkkää ennen seuraavaa kisaa (2.9.). Toivottavasti maltan levätä, sillä tunnetusti kunto nousee vain jos rasitus ja lepo ovat oikeassa suhteessa. Kun juoksu maittaa, käy helposti niin että paras ruuti tuhlataan harjoituksiin. Starttiviivalla pitäisi olla nälkää.
Kirjastosta sattui käteeni Tapio Kosken "Juoksemisen filosofia". Kirja tuli tavattua läpi, vaikka paikoitellen ilmaisu on heideggerilaisen rönsyilevää, mutkikasta. Esimerkkinä käyköön vaikka tämä
"Näen kehon temporaalisuuden merkityksen juoksemisessa seuraavalla tavalla: Kehon ekstaattisuus antaa ja tuottaa operatiivisen intentionaalisuuden kautta ihmiselle ymmärryksen ajasta ja muutoksesta. Jotta olisi mahdollisuus ymmärtää juokseminen prosessina, siis tietenkin ensin itse fyysisenä konkreettisena toimintana, myös tulevana toiminnan sfäärinä, on juoksu ymmärryksen ja kehon avulla realisoitava konkreettiseksi harjoitukseksi, jotta juokseminen ei olisi satunnaista toimintaa. Temporaalisuus rakenteena mahdollistaa sen, että tietoisesti voidaan ymmärtää jatkuvien harjoitusten merkitys juoksijan kokonaisuudelle, terveydelle ja mielenrauhalle" (emt., 137-138)
Entuudestaan minulle tuttua juoksufilosofi George Sheehania (hyllystäni löytyy "Running and Being" sekä "Running to Win") Koski siteraa useaan otteeseen. Sheehan puhuu juoksun iloista innostavasti, kauniisti. Kuten:
"Maaseututiellä -- löydän koko universumin, sen luonnollisen ja yliluonnollisen josta viisaat miehet kiistelevät. Se on elämä, maailma, universumi, joka alkaa hien ja uupumuksen jälkeen. Tuo hiki puhdistaa minut. Minut kastetaan omassa vedessäni. Kuljen jälleen läpi uuden Eedenin. -- Olen kyllästetty maailman hyvyydellä, täytetty juoksemaan maan näkymällä ja äänellä ja tuoksulla ja tunnolla."Jotenkin juoksun myötä olemassaolo saa lisää intensiteettiä. Filosofointiin taipuvaisena vaarana on elää liikaa pään tasolla. Tasapainoinen, ehyt ihmisyys on olemista kokonaisena - psykofyysisenä ajattelevana tuntevana toimivana ihmisenä - sopiva fyysinen rasitus auttaa löytämään tämän tien.
Anima sana in corpore sano.
(kuva http://www.fitnessforlife.org/images/98243_E2927.jpg)
-gs
"Running has made me young again. I run now as I did at twenty. I have the same health, the same vigor, the same sensations of power and grace. And I have the strength and speed and endurance of those years younger than 1. Not because I am exceptional, but because I do what I do with my whole self. My running is an incitement to energy. It is an outpouring from the very center of my being. it is a vital force that takes me to the peak of my powers and there opens me to myself and to the world and to others."
