Tässä se on

hetki on täysi. Siitä ei puutu mitään. En pakene sitä. Hyväksyn tämän hetken valoineen ja varjoineen niin kuin se on. Tämä hetki ei ole ohikiitävä silmänräpäys. Tämä hetki on ikuisuus. Aina on tämä hetki. Nyt. On.

Ego, oi ego

Aamukävelyllä mietin taas kerran egon olemusta, tuli mieleen tällainen ajatus:

Egosta luopuminen on ajatuksena pelottava. Kyllä. Tässä kohtaa erilaisissa henkisissä opetuksissa on eroja. Nondualistisissa koulukunnissa on pyrkimys egottomuuteen, egon "surmaamiseen". Yritetään olla huomaamatta egoa tai jopa kieltämään se. Itsekin olen joskus, itse asiassa pitkän aikaa tähän metodiin luottanut. En kuitenkaan enää ole tuossa merkityksessä nondualisti. En usko egon "nitistämiseen".

Ego on "vain" totunnainen ajattelu- ja toimintatapa. Henkisen tien kulkija oppii tunnistamaan egon ilmaantumisen tietoisuuden kentälle. Egoa ei kuitenkaan kielletä eikä torjuta. Sen ilmaantuminen havaitaan, mutta siihen ei, korostan siihen ei samastuta. Vaikuttaa siltä, että tämän näkökulman myötä todellinen eheytyminen tapahtuu, tämän myötä tietoisuus on yksi ja samalla tietoisuus ilmenee lukemattomilla yksilöllisillä tavoilla, mm. juuri nyt tässä tämä iPadin äärellä.