Ei-tietämisen autuus

Autossa Jeminan kanssa jossakin Taivalkosken ja Pudasjärven välillä. Kuusamossa oli lunta.

- Jaahas. Täällä ei enää olekaan lunta.
- Isi, milloin tulee pysyvä lumi?
- Ai Mikkeliin vai? Joskus se tulee marraskuussa, joskus se on tullut vasta tammikuussa. Se on arvoitus. Tiedätkö mikä se on?
- Arvoitus on sellainen ettei tiedä.
- Niin se on. Onko se sinusta hyvä vai huono asia?
- Se on hyvä asia.
- Miksi?
- Olis tylsää jos tietäis kaiken. Se on jännittävää kun ei tiedä.
- Tuo oli kyllä hienosti sanottu! Voinko käyttää tuota kirjassani?
- Joo.
- Voinko laittaa siihen myös sinun nimen?
- Joo... Minusta tulee kuuluisa!
- Eipä sitä tiedä julkaistaanko sitä kirjaa koskaan. Se on arvoitus.
- Sinusta tulee sitten kuuluisa.
- Enpä tiedä. En halua sitä. Kirjoitan sen takia, että haluan auttaa ihmistä löytämään onnen.

Kuinka monesti oletkaan ajatellut, että kaikki olisi niin paljon helpompaa kun tietäisi enemmän. Elämässä tulee vastaan tilanteita, joiden äärellä on neuvoton. Ne voivat olla työhön ja uraan liittyviä valintoja. Henkilökohtaiseen taloudenpitoon liittyviä kysymyksiä. Perhettä ja ihmissuhteita koskevia pulmia. Mitä tehdä? Mitkä valinnat ja päätökset ovat oikein?

Sinulla on tarve kontrolloida elämääsi. Miksi? Egosi haluaa varmoja tuloksia. Egosi haluaa vahvistaa minätunnettaan keräämällä ja kertomalla tarinoita itsestään ja elämästä. Ne voivat piirtää kuvaa menestyjästä tai ne saattavat alleviivata ajatusta epäonnistujasta, uhrista. Olet ehkä tarinan älykäs sankari, tyhmä epäonnistuja, harmiton pelle, uhkapeluri, hurmuri tai turvallisen tavallinen kukatahansa. Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari, rikas, rakas, köyhä, varas...

Niin tai näin, egon tarinat ovat loppumattomat. Yhteistä niille kaikille on kuitenkin se, että ne ovat tarinoita erillisyydestä ja ajasta. Minän ja maailman välillä on kuilu. Egolle toinen ihminen on aina vain väline minätunteen vahvistamiseksi. Aika on egolle väline katsoa tätä hetkeä eilisen ja tulevan ehdoilla. Ego elää taustapeilissä ja seuraavan mutkan takana. Egolle elämä, onnesta puhumattakaan ei sijaitse tässä hetkessä, vaan on aina toisaalla. Milloin menneisyydessä, milloin tulevaisuudessa. Ei tässä. Näin tarina kertoo.

Mitä enemmän osaat päästää irti näistä tarinoista, sitä enemmän opit nauttimaan tämän hetken täyteydestä. Mitä enemmän osaat olla samaistumatta tarinoihin, sitä enemmän olet oma itsesi. Mitä luottavaisemmin astut ei-tietämisen tilaan, sitä lähempänä olet tämän hetken mysteeriä. Sinä ja tämä hetki olette yhtä. Mielen tyyntyessä kuulet intuition äänen. Syvä viisaus on sinussa. Vastaukset ovat sinussa. Avautuessasi sisälläsi olevalle viisaudelle, rakkaus virtaa kauttasi elämään. Spontaanisti, pakottamatta. Opit elämään ja toimimaan vaistonvaraisesti. Tunteesi, ajatuksesi, sanasi ja tekosi asettuvat harmoniaan elämän kanssa. Alat elämään elämää jännittävänä seikkailuna, jossa kaikki on tässä hetkessä juuri niin kuin sen kuuluu olla.

Elämä ei ole taistelukenttä. Sinä olet elämä.

The Wonderful Paradox of Knowing Thyself

Yes, it is essential to know thyself - "gnothi seauton", as the ancient Greek aphorism advises. But it is impossible to know thyself. You can never be the object of knowing. You are the one that knows. You are the eye that sees. Thus knowing thyself is knowing without the separate knower and the known. It is about transcending the dualism of subject and object.

You are not a noun. You are a verb. You are knowing. You are feeling. You are not-knowing. You are no-thing.

You are.

All.

That is.

Now.

You are the moment that arises now. You are the awareness within which this moment arises. You are the "I am" that witnesses this moment as it is.

(photo Sannastinoja, Mikkeli Finland 28.10.2013)

Itsetuntemuksen paradoksi

Itsetuntemus - kaiken A ja O?

Kyllä, mutta samalla se on mahdotonta. "Itse" tai "minuus" ei voi koskaan olla tuntemisen eikä tietämisen kohde. Se on tuntemisen ja tietämisen subjekti. Se on silmä, joka ei voi nähdä itseään. Itsetuntemus - se on tuntemista, jossa ei ole erillistä tuntijaa ja tunnettavaa.

"Itse" paljastuu substantiivin sijaan verbiksi. Sinä olet.

(kuva Sannastinoja, Mikkeli 28.10.2013)

Nöyryys, ei nöyristely

Henkinen kasvu, todellinen viisauteen kasvaminen edellyttää nöyryyttä.

Sokrates totesi jotenkin niin että ”ainoa asia jonka tiedän varmasti, on etten tiedä mitään”. Siinä mallia meille. Paljon myöhemmin Cusanus puhui oppineesta tietämättömyydestä, ”docta ignorantiasta”, Se on ihanne, itse asiassa välttämätöntä jotta voi todella oppia elämän isoja asioita. Oppineen tietämättömyyden tila syntyy kun opiskeltuamme ja opittuamme ymmärrämme, kuinka pientä tietämisemme yhä on.

Newton: "I seem to have been only like a boy playing on the sea-shore, and diverting myself in now and then finding a smoother pebble or a prettier shell than ordinary, whilst the great ocean of truth lay all undiscovered before me."

Nöyryyttä tarvitaan toisaalta tietämisen suhteen - on tervettä (ja viisasta) myöntää oman tietämisen rajallisuus, toisaalta nöyryys liittyy minuuteen – itsekkään egominuuden viheliäisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen tekee kipeää ja edellyttää nöyryyttä. Pidän tätä välttämättömänä jotta ihminen voi parantua ja tulla omaksi itsekseen, Hyväksi ihmiseksi.

Nöyryyden läksy on välttämätön jokaiselle joka haluaa oppia, kasvaa, viisastua. Se on välttämätöntä jokaiselle joka haluaa oppia tuntemaan jumalallisen.

Päämääräni?

Tahdon oppia ihmisestä ja maailmasta. Opittavaa varmasti riittää. Motiivini ei ole pelkästään tiedollinen, vaan hyvin käytännöllinen: haluan käytännössä elää todeksi elämän tärkeitä oppeja, joista mainittakoon vaikkapa lähimmäisenrakkaus. Joka siinä pysyy, pysyy totuudessa.

https://www.facebook.com/OnKaikki

You've just found your guru

You're always in an optimal situation when it comes to learning. This moment, as it is, is made with love and it's made for you. Sometimes you feel that this moment is pleasant and sometimes you automatically label it as "unpleasant". This moment is your guru, your teacher. You can turn your back, you can close your ears and eyes. It doesn't matter at all as this moment is patient. This guru won't tire. It's always here with you. When you start finding out what this moment is all about you'll be surprised. You'll be astonished. This moment is a treasure. This moment is a tailor-made suit.

---

Ihminen on jokainen hetki parhaassa mahdollisessa tilanteessa oppia. Tämä hetki, niin kuin se on juuri nyt, on "kudottu" juuri sinua varten rakkaudella. Toisinaan oppimistilanne on helposti tulkittavissa miellyttäväksi ja toisinaan sen automaattisesti lokeroi epämiellyttäväksi. Tämä hetki on gurusi, opettajasi. Voit kääntää tälle hetkelle selkäsi, voit sulkea silmäsi ja korvasi. Ei haittaa mitään, sillä tämä hetki on kärsivällinen. Tämä guru ei kyllästy. Tässä se on koko ajan, luonasi. Tutustuessasi tähän hetkeen ennakkoluulotta, tulet yllättymään sillä tämä hetki on runsaudensarvi, onnen aarrearkku.

---

gnothi seauton - ihmisen kokoisia ajatuksia "On" facebookissa

Happiness is acceptance

I'm visiting my hometown in northern Finland. It's always nice to spend some time here in Kuusamo.

Some of my friends have been complaining about the weather. Right now it snows. Like it or not, it snows. Snowing doesn't care if you like it or not. It just does what it's best at. So let it snow and enjoy the snow show.

(photo: The strong see and do (Väkevät näkevät tekevät, Terho Sakki 1986)

Parasta talvessa?

Mikä on parasta talvessa? Törmäsin tähän kysymykseen hetki sitten. Mietin hetken ja oivalsin että ehdottomasti parasta talvessa on se, että silloinkin jokaisen kuukauden jokaisen päivän jokaisen tunnin jokaisena sekuntina on... ihanan arvoituksellinen nyt.

(kuva: Konttainen, Kuusamo maaliskuu 2013)

Hyvä itsetunto - lahja toiselta vai itseltä?

Itsetunto on yhteydessä itsearvostukseen. Itsensä arvostamisen myötä uskaltaa olla oma itsensä. Kuinka arvostus syntyy? Missä määrin itsearvostus on riippuvainen toisesta ja missä määrin se nousee itsestä?

Luin tänään hienon kirjoituksen (hyvejohtajuus.fi) aiheesta. Tekstissä on paljon hyviä pointteja mutta ytimessä on tämä ajattelumalli: "Tällaisen suhteen itseensä voi saada lahjaksi vain toiselta ihmiseltä." Totta, arvostus on lahja toiselta, mutta onko todella niin että arvokkuuden tunne on 100% riippuvainen toisen hyväksynnästä?

Näen, että arvokkuus on yhteydessä olemiseen, ei tekemiseen. Oleminen, olemassaolo on arvokasta, se on lahja - riippumatta siitä tunnustaako joku toinen olemassaoloni. Jos sidon itsearvostukseni toiseen, jään hyväksymisen tarpeen vangiksi. Kerjään hyväksyntää. Sen sijaan ymmärtäessäni olevani itsessäni olemassaoloni myötä arvokas, jalkojeni alla on tukevaa maata enkä enää pelkää toista ihmistä. Tässä kohtaa on oleellista ymmärtää, että kyse ei ole egon itsearvostuksesta (joka perustuu toisen kadehtimiseen, pelkoon, ylpeyteen, vihaan), vaan paradoksaalisesta nöyryyden kautta syntyvästä itsearvostuksesta. Vain tästä itsearvostuksesta käsin voin aidosti, varauksetta kohdata myös toisen arvostaen, sellaisena kuin hän on.

https://www.facebook.com/OnKaikki

Do you believe?

Do you believe? This moment is all about you. This moment is an invitation. This moment is the door. Enter?

Onko sinulla huolia?

Ei huolta, sillä huolisilppuri löytyy täältä

Tämä silppuri ei käytöstä kulu ja mikä parasta, nimenomaan tästä on kyse ongelmien murehtimisessa ja märehtimisessä. Ongelmat ovat "vain" emootioilla ladattuja ajatuksia jotka tietoisuudessa tällä hetkellä ovat. Avain: samaistutko niihin vai ymmärrätkö olevasi enemmän kuin mikään ajatus?

Ego elää murehtimisesta ja märehtimisestä. Mikä on sinun ravintoa?

Ego on leiriytynyt ajatusten "sitten kun..." ja "mutta kun..." äärelle. Missä sinun kotisi on?

Pakko ajatella vai vapaus ajatella?

Pakkomielteinen ehdollistunut kaavamainen ajattelu, joka koostuu suurimmaksi osaksi vertailuista, arvosteluista ja uusinnoista on modernin ihmisen sairaus. Mitä on tapahtunut? Ajattelusta, oivallisesta rengistä on tullut isäntä tietoisuuden talossa. Ihminen on jäänyt älynsä vangiksi. On aika herätä. Nyt. Heräämisen myötä ihminen ajattelee vähemmän ja hitaammin. Kun on tarve ajatella, niin ajatellaan - syvällisesti, pitkäjänteisesti, loogisesti. Kun ei ole tarve ajatella, ei ajatella. Heräämisen myötä ihminen oppii lepäämään ajatusten välissä ja takana olevassa hiljaisuudessa. Intuition äänen voi kuulla vasta kun mielen melu hiljenee.

Kun avaudut mahdollisuudelle, että elämä ja sinä on paljon enemmän ja ihmeellisempää kuin mikään oma tai tieteellinen tai taiteellinen tai uskonnollinen käsitys tai ajatus, alat todistaa jokapäiväisiä ihmeitä. Merkillisiä yhteensattumia. Odottamattomia haltioitumisia arkisten asioiden äärellä. Kiitollisuuden tunne ilman mitään erityistä syytä. Silmät avautuvat havaitsemaan ihmeitä, jotka ympäröivät meitä. Koemme ihmeen, joka me itse olemme.

Puuttuva palanen?

Kävin juuri Mikkelin kauppakeskus Stellassa. Lapsi esitti, että sinne on syytä mennä. Mentiin.

Puuttuvan palasen jonottamista, odottamista... Jokaisella meillä on muistomme ensirakkaudesta. Se voi olla ruusunpunainen, monesti siinä on katkeransuloinen maku. Rakastumisessa mielen valtaa tunne; rakastettu on ajatuksissa ja maailma näyttää kauniilta. Rakkaus yhdistyy mielessämme usein romanttiseen rakkauteen. Populäärikulttuuri on tyypillisesti romanttisen rakkauden kuvaamista; kaipuuta, rakastumista, pettymistä, löytämistä, pettämistä, kadottamista. Myös muut taiteen alat ammentavat usein inspiraationsa romanttisen rakkauden kentältä.

Tilastot kuitenkin kertovat tylyä kieltä: vuosittain Suomessa solmitaan noin 28 000 avioliittoa ja reilut 13 000 liittoa päättyy avioeroon. Romanttinen rakkaus näyttää siis ajautuvan umpikujaan lähes 50% prosentin todennäköisyydellä. Mistä ongelmat johtuvat? Yleisimpinä eron syinä mainitaan uskottomuus, päihteet, erimielisyydet rahan käytössä ja erilleen kasvaminen. Nämä eivät nähdäkseni kuitenkaan paljasta varsinaista syytä. Mikä ajaa ihmiset näihin tekoihin?

Egovetoinen rakkaus on täyttymyksen etsimistä maailmalta, mammonasta ja toisesta ihmisestä. Ego määrittää identiteettiään omistamisen ja hallitsemisen kautta. ”Sitten kun löydän ihmisen rinnalleni, sitten olen onnellinen. Saavutan täyttymyksen ja kukoistan sitten kun saan elämänkumppanin.” Parisuhteeseen päästyään ja ensihuuman laannuttua ego kuitenkin suhtautuu toiseen ihmiseen itsestäänselvyytenä, jonkinlaisena pysyväisluonteisena nautintaoikeutena. Ennen pitkää ego kyllästyy ja alkaa haaveilemaan jostakin paremmasta. Se toinen, se oikea on sittenkin vielä löytymättä. Sen toisen myötä taivas aukeaa. Uhri-identiteettinä ego puolestaan vetää elämänkumppanikseen väkivaltaisia alkoholisteja. Itsekkäitä manipuloijia ja narsisteja. Tultuaan riittävän monta kertaa pieksetyksi, ego rypee itsesäälissä ja vahvistaa näin minäkuvaansa. ”Näin minulle aina käy, mikään ei onnistu, elämä on minua vastaan. Jos minua ei olisi kohdeltu kaltoin, olisin onnellinen ja menestyvä”.

Molemmissa tapauksissa juoksu jatkuu. Egolle ei mikään riitä. Se tarvitsee aina lisää. Niinpä epätoivon, salarakkaiden, erojen, ihastumisten ja pettymysten sarja jatkuu. Vihoviimeinen strategia on kyynisyys. Ego rakentaa ympärilleen epäluulon panssarin, jota se nimittää realismiksi ja elämäntaidoksi. Se linnoittautuu kylmään poteroonsa ja suodattaa kaiken kohtaamansa nokkelan pessimismin läpi. Ego ei nokkeluudessaan kuitenkaan koskaan ymmärrä, että märkivän haavan laastarointi ei auta. Se ei näe, että ratkaisu piilee näkökulman vaihtamisessa. Egon sokeus on luonnollista, sillä näkökulman muutos on egolle kuolemaksi.

Egovetoinen rakkauden ihanne on onnen ulkoistamista: uskotaan, että onni odottaa jossakin tuolla. Onni on seurausta tai riippuvainen jostakin ulkoisesta asiasta. Uusi puoliso, auto, työpaikka, palkankorotus, asunto, lomamatka, vaate, tietokone, kolpakollinen olutta... Nämä ja lukemattoman monet muut asiat voivat toki tuottaa iloa ja niistä on luonnollista olla kiitollinen. Tavara- ja mielihyvätaivaan asiat kuitenkin tulevat ja menevät, rapistuvat ja ruostuvat, ilmestyvät ja katoavat. Kiitollisuuden tunne haihtuu ja ego kyllästyy. Kohta se keksii jonkin uuden tavoitteen. Onnen etsintä jatkuu. "Sitten kun saan, löydän, ostan..., sitten kun ensi viikonloppuna, joululomalla, eläkkeellä... sitten, vihdoinkin olen onnellinen..."

Onko kestävää onnea olemassakaan? Onko vain hyväksyttävä että "onni täällä vaihtelee"? Entäpä jos onnen perässä juoksun sijaan maltamme pysähtyä ja katsoa tätä hetkeä? Mitä tämä hetki pitää sisällään?

Onni avautuu kun on kosketuksessa tähän hetkeen suoraan, ennakkoluulotta, hyväksyen. Onni on olemista harmoniassa tämän hetken kanssa. Tunnistan tämän hetken ainutlaatuisuuden kun en enää pakota sitä johonkin muottiin. Näin en enää etsi onnea maailmalta, jostakin tuolta, tulevaisuudesta. En enää haikaile mennyttä onnea, en kaipaa paluuta eiliseen. Sen sijaan alan kiinnostua tästä hetkestä. Opin lepäämään, olemaan ja toimimaan tässä hetkessä. Nyt-hetki osoittautuu aarrearkuksi, jonka päällä onnen kerjäläinen on istunut ja tähynnyt horisonttiin.

Onnen ulkoistamisen sijaan onni löytyykin siis sisältä käsin. Sisäisen tasapainon myötä ei enää odoteta, että joku toinen tekee minut ehjäksi ja onnelliseksi. Toiseen ihmiseen ja parisuhteeseen ei enää suhtauduta lääkkeenä, joka tekee ehjäksi. Ihminen ei enää odota, mitä toinen ihminen voi tehdä hänelle. Ihminen ei enää vie rikkinäisyyttään parisuhteeseen ja vaadi että parantumisen ihme tapahtuu. Sen sijaan hän tuo täyteyden ja onnen mukanaan.

Potentiaali (Jukka Poika)

"Kun virta vie sua mukanaan kaikkeuteen
Takerrut kirjaan, takerrut kaiteeseen


Jos sä vaalit sun pelkoo
Niin kuin farmari peltoo
Ja varot astumasta sinne missä se versoo
Elät puoliteholla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo


Jos sä haudot itsesääliä suurina määrinä
Niin et sä oot uhri
Ja maailma on väärässä
Elät vajareilla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo


Omaan mukavuuteen on helppo tuudittuu
Silloinkin kun pitäis kasvaa ja uudistuu
Kelaat samaa luuppii kunnes se jumittuu
Jumittuu, jumittuu
Kaikki seisovat aallot, jähmeät patsaat
Joita puolustat
Niihin voimasi satsaat
Ne on niin rakkaat
Pikku harhakuvat


Kun virta vie sua mukanaan kaikkeuteen
Takerrut kirjaan, takerrut kaiteeseen


Ja vaalit sun pelkoo...


Jos sä haudot itsesääliä suurina määrinä...


Reunan yli nojaten
Tyhjyyttä halaten
Rakkautta tuhlaten
Sydäntäsi avaten
Vitutusta uhmaten
Karsinasta karaten
Seuraava leveli on just sua varten


Sun mieles aavikol on jossain puutarha
Mis kaikki on mahdollista
Eikä mikään oo varmaa
Ja vaiks sä kynnät mielelläs
Sun pitkää suoraa sarkaa
Niin koita välil vierailla viidakos
Ja jos se on sulle tuntematon alue
Niin ilmankos


Sä vaalit sun pelkoo...


Jos sä haudot itsesääliä suurina määrinä
Niin et sä oot uhri
Ja maailma on väärässä
Elät vajareilla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo


Takerrut kirjaan, takerrut kaiteeseen
Kun virta vie sua mukanaan kaikkeuteen"


- Jukka Poika

Kännykkäriippuvuus

Olet varmasti kuullut homofobiasta. Paljon yleisempää on kuitenkin nomofobia. Nomofobia on kyvyttömyyttä, suoranaista pelkoa elää ilman kännykkää (nomo = no mobile). Nomofobia voi ilmentyä vaikka näin:

When I bought my first iPhone years ago, I got a little giddy. The feeling was something akin to falling in love. And I fell hard and fast. The purchase was like a promise... "Breaking up with my iPhone"

"Minä elän",

kerrotaan Aleksis Kiven sanoneen kuolinhetkellään. Elätkö sinä? Kuuletko sydämesi ääntä? Onko sinulla unelmia? Hyvää Aleksis Kiven päivää!

Väkivaltaviihde ja myötätuntovaje - Grand Theft V

Lukemattomat tarinat ja kokemukset vakuuttavat että maailma on kaunis. On se. Iltapäivälehtien lööpit kertovat kuitenkin myös karuja tarinoita maailmasta, joka on täynnä piittamattomuutta, alistamista, petoksia, väkivaltaa, raiskauksia, murhia... Mistä on kyse? Mikä saa ihmisen voimaan pahoin? Jos olet lukenut aiempia kirjoituksiani niin sinulle ei ole yllätys kun nostan egon tarkastelun polttopisteeseen. Ego elää kärsimyksestä, epäluulosta, erillisyydestä ja kitkasta. Egossa eläminen johtaa kärsimykseen, joka joissakin tapauksissa purkautuu toiseen ihmiseen edelläkuvatulla tavalla. Tällä kertaa tarkastelen egon erästä erityispiirrettä, josta en ole aiemmin juuri kirjoittanut. Kyse on rajoittuneesta myötätunnosta tai myötätuntovajeesta. Se tarkoittaa, että myötätunto, empatia, kyky eläytyä toisen asemaan ulottuu vain tiukasti rajattuun joukkoon. Yleensä empatian piiri kattaa perheen, ystävät ja lähisukulaiset. Hyvin toimivassa terveessä työyhteisössä piiri ulottuu työkavereihin. Heimo- tai ryhmäidentiteettinä määrittyvällä egolla piiri kattaa myös saman aatteen kannattajat. Kyse voi olla jonkin poliittisen tai uskonnollisen ideologian määrittämästä joukosta, urheilujoukkueen kannattamisesta, urheilu- tai viihdetähden fanittamisesta. Katson että ongelman keskiössä on myötätunnosta, myötätuntovaje. Mistä myötätuntovaje aiheutuu? Mikä johtaa kyvyttömyyteen asennoitua toisen asemaan? Mikä johtaa toisen ihmisen esineellistämiseen? Mikä kuolettaa myötätunnon?

Yksi ajan ilmiö on yhä nopeasti kehittyvä peliteollisuus. On arvioitu, että tänä vuonna pelialan liikevaihto ylittää 65 miljardia dollaria (1). On olemassa paljon pelejä, jotka palvelevat ihmiskunnan yhteistä hyvää. Edutainment-kategoriassa (= education + entertainment) on hienoja opetuspelejä, joissa on nerokkaasti yhdistetty viihde ja oppiminen. Näitä pelejä ei yleensä (2) voi myötätuntovajeen muodostumisesta syyttää. Katse on syytä suunnata väkivaltaviihteeseen, erityisesti väkivaltapeleihin. Elokuvissa esiintyvä väkivalta saattaa toisinaan olla ihan perusteltu keino alleviivata esimerkiksi sodan mielettömyyttä. Elokuvan katsoja saattaa oivaltaa kuinka järjetöntä elämän tuhlausta väkivalta kaikissa muodoissaan on. Tietokone- ja konsolipeleissä väkivalta eroaa oleellisesti elokuvista. Pelaaja on aktiivinen toimija pelin sisällä. Pelaaja samaistuu peli-identiteettiin. Pelien vahva myyntivaltti on immersiivisyys, ts. pelitalot pyrkivät toteuttamaan mahdollisimman realistisen toimintaympäristön, virtuaalitodellisuuden, jonne pelaaja uppoutuu (= immersio). Mitä immersiivisemmäksi peli koetaan, sitä paremmat arvostelut se saa ja sitä iloisemmin kassakone laulaa.

Kassakone on totisesti laulanut, kun Rockstar Games julkisti Grand Theft Auto V -pelin (GTA 5)kaksi kuukautta sitten. Ensimmäinen vuorokauden aikana myynti ylsi 800 miljoonaan dollariin. Miljardin dollarin myynti (200 miljoonaa peliä) saavutettiin kolmessa päivässä mikä tekee pelistä kaikkien aikojen nopeimmin kyseisen rajan saavuttaneen viihdeteollisuuden tuotteen. Guinnessin ennätystenkirjan mukaan GTA 5 on rikkonut erilaista 7 myyntiennätystä (3). Millainen peli on kyseessä? Ehkäpä on syytä antaa puheenvuoro kriitikoille ja pelaajille. Alla muutama satunnainen poiminta:

"kolme päähenkilöä heittävät keikkaa, ampuvat, ajavat ja poseeraavat. Heissä on niin psykopatian leimua, menneisyyden taakseen jättävää menemisen meininkiä kuin verenmaku suussa onnistumisen vimmaakin. (...) Peli yhdistelee ihmisvihan niin taiturimaisesti sosiaaliseen satiiriin, ettei niitä osaa enää erottaa toisistaan."

"Ryöstöt ovat todella elokuvamaisia ja komeita tapahtumia, joiden parissa vierähtää usein helposti pari tuntia alkuvalmisteluista loppuhuipennukseen. Selkeästi pelin parhaita tehtäviä"

"GTA on lähes arvostelun ulkopuolella. Se on instituutio, jonka kasvatteja me nykypelaajat olemme. Se on uskonto ja raaka todellisuus samassa paketissa."

"varastaa autoja, ampua hipstereitä ja ryöstää ihmisten rahat. Tämä kaikki on mahdollista vain unelmia täyttävässä Los Santosissa."

"asennus kestää varttitunnin ja sen jälkeen huomaan ryöstäväni pankkia. Huidon konepistoolilla pankin asiakkaita sivuhuoneeseen, räjäytän pankkiholvin ja kerään käteisen. Rikoskaverini räjäyttävät vielä yhden oven pankista ulos ja sitten se alkaa – ampuminen. Muutamassa minuutissa tajuan ampuneeni yli kymmenen poliisia ja pakenen talviseen sohjoon."

"GTA V on viettelevä, isotteleva ja poliittisesti epäkorrekti riiston musikaali, josta melkein häpeää nauttivansa. (…) me pelaajathan olemme tietysti hyvin tyytyväisiä. GTA V on toiveet täyttävä aikuisten seikkailupuisto, Disneyland aseilla, asenteilla ja ultraväkivallalla"

"toimintapeli vie pelaajansa syvälle rikolliseen maailmaan"

"olen yhtäkkiä toinen mies, autovaras. Varastan kaverini kanssa urheiluauton, kaahailen ympäri Los Santosia, joka on kuin Los Angelesin ja Miamin sekoitus ja päädyn tulitaisteluun muiden kaltaisteni kanssa. Taas tulee toistakymmentä ruumista."

"Olen osa tätä sykkivää maailmaa. Kaikki on mahdollista. Olen vapaa. Räjäytin juuri metamfetamiinilabran. Ammuin labraa pyörittäneen veljesjoukon, tusinan verran miehiä. Lain ja oikeuden nimissä? Ei. Kusipäät olivat viemässä bisnekseni. (...) tarjolla on kapitalistinen veribaletti ryöstöjä, ylinopeutta, takaa-ajoja, kolareita ja murhia."

"Grand Theft Auto 5 on peli, jota on ilo paitsi pelata myös kokea."

"GTA V (...) ennen kaikkea vapautta tehdä mitä tahtoo, vähän niin kuin pelin käsittelemässä rikolliskulttuurissakin on."

"tehtävät ovat pääasiassa sitä klassista Grand Theft Autoa: hyppää autoon, aja pisteeseen B ja ammu tyypit C-Ö. Aja karkuun poliisia ja tehtävä meni läpi"

Pelin puolustajat toteavat, että peli on sallittu vain täysi-ikäisille. Totta. Mutta aivan samalla tavalla kuten alkoholi ja tupakka, myös GTA 5 on löytänyt tiensä alaikäisten pelikonsoleihin. Tämä on johtanut järkyttäviin tekoihin, kuten esimerkiksi muutaman kuukauden takainen tapaus Yhdysvalloissa osoittaa (5). 8-vuotias lapsi ampui 87-vuotiaan isoäitinsä. Poliisi julkaisi tragedian jälkeen lausunnon, jonka mukaan poika pelasi GTA IV -peliä ennen ampumista.

Pelin puolustajat toteavat aivan oikein, että pelissä "voi tehdä asioita, joista ­oikeassa maailmassa joutuisi vankilaan, kuolisi tai ainakin saisi puolison vihat päälleen" (4). He myös väittävät, että "kun pelin kahdensadan tunnin pelaamisen jälkeen sulkee, mitään pahaa ei oikeasti ole tapahtunut" (4). Näinköhän? Pelin puolustajat kuvittelet mielen oleva teflonia, siihen ei tartu mitään.

Esimerkiksi Super Bowlin mainoskatkosekunneista ollaan valmiita maksamaan valtavia summia. 30 sekuntia näkyvyyttä maksaa noin 3 miljoonaa dollaria. Jostakin syystä mainostajat uskovat (tietävät?) että mainokset vaikuttavat ajatteluun ja ostopäätöksiin.

"On naivia uskotella itselleen tai toisille, etteivät tuntikausien tietokonepeli-istunnot väkivallan, surmaamisen ja rikosten suunnittelun merkeissä vaikuttaisi ihmisen kykyyn tuntea empatiaa, kykyyn ajatella eettismoraalisesti kestävällä tavalla, kykyyn kohdata toinen ihminen hyväntahtoisuudesta käsin. Myös tutkimukset osoittavat, että väkivaltapelit lisäävät aggressiota (5). Iowan yliopiston johdolla tehdyssä laajassa metatutkimuksessa yhdistettiin 130 aiemmin tehtyä tutkimusta ja tulos on tyrmäävä: "väkivaltaiset pelit tekevät lapsista aggressiivisempia ja vähemmän empaattisia, riippumatta iästä, sukupuolesta tai kulttuurista." (6)

Millaista jälkeä sielussa tekee 200 tunnin sessio huume- ja väkivaltarikospelin parissa a lá Grand Theft V?

(1) http://in.reuters.com/article/2013/06/10/gameshow-e-idINDEE9590DW20130610
(2) Poikkeuksiakin löytyy. Esimerkkinä vaikkapa eräs opetuspeli kitaransoittoa varten. Poiminta pelin arvostelusta: "Ei ole mitään siistimpää tapaa opetella kitaransoittoa kuin ampua zombeja ja kaahata poliisia pakoon"
(3) http://www.guinnessworldrecords.com/news/2013/10/confirmed-grand-theft-auto-breaks-six-sales-world-records-51900/
(4) HS Nyt 20.9.2013. http://nyt.fi/20130920-maailman-odotetuin-konsolipeli-gta-v-sai-suomalaispelaajat-jaeaemaeaen-pois-toeistae/
(5) CNN 26.8.2013. http://edition.cnn.com/2013/08/25/us/louisiana-boy-kills-grandmother
(6) 130 tutkimusta: väkivaltapelit lisäävät aggressiota(http://www.tietokone.fi/artikkeli/uutiset/130_tutkimusta_vakivaltapelit_lisaavat_aggressioita)

Happiness - an inside job

Suza Scaloran hieno luento.

Ego on erillisyyttä

Rakkaus on ytimessä, se on todellinen minä. Ongelmat aiheutuvat egossa eli erillisyydessä elämisestä. Se on samaistumista arvosteleviin ja vertaileviin ajatuksiin. Elämä egon kautta on elämää pelon, ylpeyden ja vihan suodattimien ehdoilla. Egoton elämä on elämää rakkaudessa.

Oletko ajatteluaddikti?

Pakkomielteinen ehdollistunut kaavamainen ajattelu, joka koostuu suurimmaksi osaksi uusinnoista on modernin ihmisen sairaus. Mitä on tapahtunut? Ajattelusta, oivallisesta rengistä on tullut isäntä tietoisuuden talossa. On aika herätä. Nyt.

Heräämisen myötä ihminen ajattelee vähemmän ja hitaammin. Kun on tarve ajatella, niin ajatellaan - syvällisesti, pitkäjänteisesti, loogisesti. Kun ei ole tarve ajatella, ei ajatella. Heräämisen myötä ihminen oppii lepäämään ajatusten välissä ja takana olevassa hiljaisuudessa. Intuition äänen voi kuulla vasta kun mielen melu hiljenee.

Uusi Jerusalem

Sarasvuon talkshown lopputulema: Kirkkoherra Teemu Laajasalo rakentaa Helsingin Kallioon uuden Jerusalemin, jonne Sarasvuo tulee saarnaamaan ja Juha Tapio laulamaan. Halleluja?

Oi ego

Egon voi määrittää ziljoonalla eri tavalla. Pohjimmiltaan kyse on erillisyyden harhaan nojaavasta tavasta määrittää minuus. Minuus liimataan johonkin ajatusten, tarinoiden ja emootioiden kokoelmaan ja tätä kulissiminuutta koetetaan sitten kaikin keinoin varjella. Tästä seuraa luonnollisesti kitkaa, tuskaa, kärsimystä. Kärsimys lakkaa kun ihminen oivaltaa olevan enemmän kuin mikään käsitys ja päästää irti kulissista.