Aika - loputon ihmettelyn aihe ainakin kaltaiselleni filosofiseen pohdiskeluun taipuvaiselle. Jäsennän aikaa akselilla pintataso-syvätaso: pintatasolla tämän hetken muoto on jatkuvassa liikkeessä, nyt-värähtely on jatkuvassa muutoksen tilassa. Näin tietysti on, muutenhan se ei olisi värähtelyä ja ainoastaan teoreettisesti postuloidussa absoluuttisessa nollapisteessä pintataso on ikään kuin syväjäädytetty. Pintatasolle erottamattomasti ominaisesta jatkuvasta värähtelystä juontaa luontevasti ajatus hetken ohikiitävyydestä. "Panta rei", "kaikki virtaa", kuten Herakleitos totesi 2500 vuotta sitten. Ihmismieli kulkee tyypillisesti pintatasolla, kuin lastu laineilla. Nykyaika tarjoaa siihen runsaasti aineksia mm. 24/7 -sometykityksen muodossa.
Pintason värähtelyn ohella on olemassa kuitenkin myös välttämätön syvätaso, kyseisellä tasolla tämä hetki on muuttumaton - syvätasolla viittaan ulottuvuuteen, jossa pintatason värähtely tapahtuu ja joka todistaa värähtelyä (vertaus valkokankaaseen, jolle todellisuuden elokuva piirtyy).
Pari viikkoa sitten kävin vanhempieni kanssa Kiutakönkäällä. Pintataso: maisema, vyöryvä vesi. Syvätaso: tila/tietoisuus, jossa kuvan maisema värähtelee.
