Päivälleen 83 vuotta sitten vyörytti idän roistovaltio joukkonsa Suomen rajan ylitse seitsemässä kohdassa pohjoisesta etelään rikkoen räikeästi maidemme välistä hyökkäämättömyyssopimusta.
Joukkojen ja kaluston määrällä mitattuna rikollisella oli valtaisa ylivoima, mutta sen minkä Suomi hävisi määrässä sen Suomi voitti laadussa ja voitti kirkkaasti. Talvisodan 105 kunnian päivää osoitti tahdon ja taidon valtaisan merkityksen - tätä ihmeteltiin ja ihaltiin läntisessä maailmassa. Yhä puhutaan ”talvisodan ihmeestä”
Saavutimme torjuntavoiton ja säilytimme itsenäisyyden, mutta maksoimme siitä kovan hinnan: 26 622 sotatoimissa kaatunutta ja noin tuhat kuollutta siviiliä sekä noin kymmenesosa maapinta-alasta. Vielä kovempaa hintaa maksoi Venäjä imperialistisesta uhostaan kun noin 150 000 puna-armeijan sotilasta ei koskaan palannut ryöstöretkeltään.
Valitettavasti naapurin koira ei ole vieläkään karvoistaan päässyt kuten sen sotarikolliset toimet Ukrainassa osoittavat. Onneksi ja onneksemme tälläkään kertaa roiston haaveet paraatimarssista naapurivaltioon eivät toteutuneet. Konna kunnioittaa vain voimaa ja Ukrainan ihailtava tahto ja taito yhdistyneenä EU-maiden sekä Iso-Britannian ja Yhdysvaltain taloudelliseen ja sotilaalliseen tukeen on johtanut tilanteeseen, jossa Venäjä maksaa jälleen kovaa hintaa etupiiriajattelunsa hedelmistä. Nyt jos koskaan sille on osoitettava, että rikos ei kannata.
- Jorma Ronkainen
