Kyynisen kohtaaminen

Totuuden rakastaja (jollainen jokainen vilpitön taiteilija, tutkija ja ylipäätään ihminen on) herkistyy aistimaan energian. Tämä on kiistaton ja kokemuksellinen tosiasia jokaiselle, joka on avannut sydämensä eikä ole sulkenut itseään ahtaaseen tieteellisteknisen materialismin kyyniseen poteroon. Tiedekin todistaa, että kaikki arkitodellisuudessa kovana ja kiinteänä ilmenevä aine on todellisuudessa 99% tyhjää, jatkuvassa liikkeessä olevaa värähtelyä.

Avainkysymys: Mikä on oikea tapa toimia kun kohtaa kyynisen ihmisen? Miten suhtautua ihmiseen, joka samaistaa kylmän kyynisen nihilismin älykkyyteen? Miten kohdella ikävää ihmistä? Luonnollinen egosta nouseva reaktio on torjunta. Epämiellyttävä ihminen suljetaan pois, sillä ego kokee olemassaolonsa jotenkin uhatuksi tällaisen ihmisen vaikutuspiirissä. Tämä on ymmärrettävää.

On myös toinen mahdollisuus. Torjunnan sijaan voi kysyä itseltään: "mitä rakkaus tekisi tässä tilanteessa?" Ego erottaa, ego elää erillisyyttä alleviivaten. Ego suhtautuu toiseen ihmiseen aina joko resurssina vahvistaa minätunnetta, uhkana minälle tai yhdentekevänä. Rakkaus sen sijaan yhdistää, rakkaus elää kosketuksessa. Rakkauden näkökulmasta toinen ihminen on arvokas ja pyhä. Mysteeri. Niinpä niinsanotut vihamiehet ja ikävät ihmiset osoittautuvat mahdollisuuksiksi oppia, peileiksi joiden avulla voimme mitata meissä elävän egon määrä. Minkä verran meissä on vielä pelkoa? Mitä enemmän ihmisen identiteetti perustuu rakkauteen, sitä vähemmän mikään tai kukaan koetaan uhkaavana.

Vähätteletkö itseäsi?

Se on ego, sisäinen arvostelija joka dissaa, joka väheksyy tekemistäsi. Keskeistä on oivaltaa olemassaolosi mittaamaton arvo, se on lahja - riippumatta siitä tunnustaako sen ego tai joku toinen ihminen. Jos sidot itsearvostuksen toiseen tai egoon, jäät hyväksymisen tarpeen vangiksi. Kerjäät hyväksyntää. Sen sijaan ymmärtäessäsi olevasi olemassaolosi myötä arvokas, jalkojesi alla on tukevaa maata. Ego vaikenee. Sinusta tulee se mitä sisimmässäsi olet aina ollut. Ainutlaatuinen kanava rakkauden ilmenemiselle maailmassa.

Case Hyysalo ja kolmas tie

Pekka Hyysalon vierailu Jari Sarasvuon tv-ohjelmassa 6.11. on herättänyt ensi-ihastelun jälkeen myös vihastusta. Kynnys Ry:n puheenjohtaja Amu Urhonen on "syvästi ärsyyntynyt" kun "Sarasvuo ja Wirtanen katsovat Hyysaloa toiseuden läpi ja yksinomaan vammaisena" (http://kynnys.palvelut.uusisuomi.fi/2013/11/08/ajatuksia-torstain-sarasvuosta/).

Ymmärrän Urhosta, mutta koen että yksinkertaisesta asiasta ollaan tekemässä turhan monimutkaista. Oleellista on oivaltaa, että kun elämä ravistelee (se ravistelee ihan jokaista monesti ja monella tavalla) niin tyypillinen reaktio on kasvattaa panssari, rakentaa suojamuuri itsen ja maailman väliin. Ihminen kyyristyy poteroon ja valittaa kovaan ääneen elämän kovuutta. Tällaista olemisen tapaa voi kutsua uhri-identiteetiksi. Muunnelma tästä on sosiaalidarwinistinen kyynisyys, josta käsin toinen ihminen on aina vain astinlauta tai este oman edun ajamiseen. Elämä mielletään eloonjäämistaisteluksi, peliksi, jossa kilpaillaan rajallisista resursseista. Kutsun tämän agendan mukaan eläviä ihmisiä cv-identiteetin (ansioluetteloidentiteetti) omaaviksi. CV-identiteetti haluaa mainetta ja mammonaa. Status on kaikki kaikessa.

Molemmissa tapauksissa on kyse sotatilasta ihmisen ja elämän välillä. Uhri-identiteetin omaava lamaantuu poteroon eikä uskalla elää. CV-identiteetin omaava on puolestaan aktiivinen toimija sotatantereella, koska se "tietää" että sellaista elämä on, "syö tai tule syödyksi".

Onko muita tapoja elää? Suojamuurien pystytyksen sijaan on mahdollista valita avoimuus. Kolmas tie on "pitää iho ohuena", kuten Tommy Tabermann tykkäsi sanoa. Elämän täyteys realisoituu vain avoimuudesta käsin. Onnellisessa elämässä on kyse läsnäolosta eikä läsnäoloa ole ilman sisään- ja ulospäin suuntautuvaa avoimuutta. Kolmas tie on oppia ymmärtämään, että oletus sotatilasta ihmisen ja elämän välillä on virheellinen. Ihminen on elämää. Elämä on ihmisyyttä. Tästä rauhansopimuksen tyyneydestä käsin myrskytkin näyttäytyvät vähän toisella tavalla.

Hyysalo ei ole linnoittautunut poteroon. Hän inspiroi ihmisiä elämään tätä hetkeä. Mikä tässä on ongelma?

Words and silence - how to meet your friend?

Words are just pointers and there are many people that just get stuck with the pointer. They keep staring at the pointer instead of seeing the real thing beyond it. Many times the best pointer of all is to stay still. Instead of reacting you can just be the space for your friend. Silence is a great teacher. Your friend starts wondering "what is this peace, where does it come from, how can I get there". As these questions arise, you do the right thing. The answers arise from the stillness. Love speaks through you.

Kiireitä

"On kiire, siis olen olemassa." Tämä on egon credo, egon tapa vahvistaa minätunnettaan. Pelkkä oleminen, mielen tyyneys - mahdoton tehtävä egolle, joka elää mielen melusta. Sinun ei kuitenkaan tarvitse tuomita egoa. Rakkaus ei tuomitse. Katso sitä myötätuntoisesti.

Katso ajattelijaa äläkä tyydy ruokalistaan

Sinua saattaa kyllästyttää kun olen viime aikoina kirjoittanut egosta niin usein. Viimeisestä 15 blogipostauksesta 9 näyttää sisältävän tunnisteen ego. "Ego sitä ja ego tätä..." Ymmärrän ja haluan valaista asiaa.

1) Ego on fokuksessa kun lähdetään etsimään totuutta elämästä ja ihmisestä.

2) Blogin kirjoitukset syntyvät spontaanisti. En aloittaessani katso, mitä aihetta olen edellisessä postauksessa käsitellyt. Tällainen toimintatapa johtaa helposti tärkeinä pitämieni asioiden toistamiseen.

3) Ego nyt vain sattuu olemaan lyhyennäppärä sana. Se on kätevä yhdistää toiseen sanaan ja muodostaa kivoja yhdyssanoja. "Egominuus", "egoidentiteetti", "egotietoisuus" ja "egovetoinen".

Siispä. Taas pari sanaa egosta ja aidosta identiteetistä. Kaikki alkaa asioiden nykytilan tunnistamisesta. Asiat ovat täsmälleen niin kuin ne ovat. Maailmassa on paljon valoa, paljon hyvää ja kaunista. Se kaikki on ihanaa ja inspiroivaa. Se antaa toivoa. Terve nondualismi (= todellisuuden sellaisuus ilman erillisyyden harhaa) ei kuitenkaan ole sydämetöntä kyyristelyä minättömyyden idean takana. Kukaan terve ihminen ei voi sulkea silmiään epäkohdilta, ongelmilta ja kärsimykseltä, jota esiintyy kaikilla elämän tasoilla yksilöistä yhteisöihin. Globaalisti mm. väestönkasvu, ilmastonmuutos ja ruokakriisi on haastamassa koko ihmiskunnan pohtimaan elämän säilymisen edellytyksiä. Egovetoisesta identiteetistä käsin eläminen on johtanut ihmiskunnan nykyiseen tilaan.

Kestävien ratkaisujen saavuttaminen ja kärsimyksen lakkaaminen edellyttää täysin uutta, yliyksilöllistä olemisen tapaa. Puhtaasta olemisesta kumpuava ajattelu ja toiminta ei aiheuta uusia ongelmia. Egovetoinen ajattelu voi toki myös ratkaista jotakin, mutta egon ratkaisut eivät koskaan puutu ongelmien varsinaiseen syyhyn. Kuinka se voisikaan, sillä se joutuisi katsomaan itseään peilistä?

“You cannot solve a problem from the same consciousness that created it. You must learn to see the world anew.” - Albert Einstein

Mitä on egovetoisuus? Se on identiteettiä määrittävien tarinoiden loputonta kertomista ja muokkaamista. Tarinoissa alleviivataan vastakohtia. Egoidentiteetti määrittyy aina suhteessa johonkin jota se ei ole. Egon minätunteen säilyminen ja vahvistuminen edellyttää jatkuvaa erillisyyttä korostavien tarinoiden sepittämistä. Käytännössä tämä merkitsee, että egolle onni ei koskaan asusta tässä hetkessä kuin korkeintaan hetkittäin. Saavutettuaan jotakin ego voi iloita hetken, mutta kohta se joutuu taas pakenemaan sisäistä tyhjyyttään. Sen tapa säilyä hengissä on etsiä ja odottaa onnea seuraavan kulman takaa.

Ego suhtautuu toiseen ihmiseen aina keinona vahvistaa minätunnettaan. Toinen on resurssi, jota käytetään tarinan ainesosana. Egon on ensin selvitettävä, onko toinen sosioekonomisesti (tai urheilullisesti tai sivistyksellisesti tai taiteellisesti tai ulkonäöllisesti tai jollakin muulla egon kannalta tärkeällä kriteerillä) ylempänä, alempana vai samalla tasolla egon kanssa. Tämän jälkeen ego tuntee kateutta, ihailua, pelkoa, vihaa tai ylpeyttä. Ego voi tuntea myös välinpitämättömyyttä. Nämä tunteet ovat polttoainetta egolle. Ego voi tuntea myös yhteenkuuluvuutta. Heimoidentiteettinä ego samaistuu esimerkiksi jonkin uskonnollisen, poliittisen tai urheilullisen liikkeen agendaan. Myös näissä tapauksissa kyse on vastakohtien korostamisesta, sillä heimoidentiteetti elää aina viholliskuvasta.

Kuinka vapautua? Paradoksin äärellä ollaan. Kun lähdet etsimään vapautumista, totuutta, olet eksynyt etkä löydä. Egon luonteeseen kuuluu etsiä, se ei ole kiinnostunut tästä hetkestä niin kuin se on itsessään. Egolle tämä hetki on vain väline perustella etsinnän tärkeys. Tämä hetki on aina jotenkin rikki suhteessa menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Kyse ei kuitenkaan ole siitä etteikö egoa saisi ajatella. Kyse ei ole siitä etteikö vapautumista saisi ajatella. Itse asiassa olet ottanut askeleen vapauteen juuri siinä kohtaa kun ajattelet egoa. Juuri silloin et nimittäin enää samaistu siihen. Katso egoa, katso ajattelijaa. Älä tuomitse. Katso ajattelijaa tyyneydestä käsin. Jos olet kyllästynyt egon käsitteeseen niin voit ihan hyvin korvata sen "ajattelijalla", "käsitteellisellä mielellä", "valheellisella minäkuvalla" tai "valheellisella identiteetillä" tai "samaistumisella tarinoihin". Käsitteellisen tienviitan muoto ei ole oleellinen. Se on vain kuin sormi, joka osoittaa kuuta. Katso mihin kyltti viittaa. Älä toimi sisäisen ajattelijan lailla. Se rakastaa vertailla ja keräillä tienviittoja. Ego on kuin nälkäinen ihminen, joka loputtomiin analysoi ruokalistoja maistamatta koskaan mitään. Lopulta epätoivoissaan se syö jonkin ruokalistan ja valittaa sitten kovaan ääneen ruoan mauttomuudesta ja vatsakivuista.

Mitä on aito identiteetti? Se on elävää yhteyttä "lähteeseen" tai "henkeen", "valoon", "rakkauteen", "jumalaan"... millaista käsitteellistä pointteria nyt kukin tykkää käyttää viittaamaan johonkin joka on itsessään "lausumaton". Lähteessä me kaikki olemme yhtä kuten vesipisarat meressä. Erillisyyttä ei siinä mielessä siis ole. Aito identiteetti on avautumista lähteelle niin että se virtaa kauttamme maailmaan yksilöllisellä, ainutlaatuisella tavalla. Ykseyden ja ainutlaatuisuuden tanssista elämässä on kyse.

Kohti tervettä itsetuntoa

Negatiivisuuteen, pessimismiin ja kyynisyyteen takertuminen on yksi egon tapa voimistaa minätunnetta. Negatiivisuudesta luopuminen on vaikeaa, sillä ego kokee tällöin olemassaolonsa uhatuksi. Kyse on siis identiteettikriisistä egon näkökulmasta. Positiivisuuskin voi muodostua egovetoiseksi - tällöin takerrutaan kynsin hampain kaikkeen hyväksi havaittuun ja lakaistaan maton alle kaikki ikäväksi koettu. Tämäkään ei ole aitoa vaan siinä esitetään positiivisen, valoisan ihmisen roolia. Egon projektit päättyvät aina mahalaskuun.

Mikä on terve identiteetti? Se ei perustu erillisyyden alleviivaamiseen. Terve identiteetti on kotonaan tässä hetkessä, on kiitollinen tästä hetkestä. Terve itsetunto tunnistaa myös tuskan ja surun, mutta se ei huku niihin. Se ei muodosta tarinoiden kokoelmaa vastoinkäymisistä (= uhri-identiteetti) eikä menestyksistä (= ansioluetteloidentiteetti). Terveen itsetunnon tyyneydestä käsin elävä kokee syvää yhteyttä ja myötätuntoa kaiken ja kaikkien kanssa.

facebook.com/OnKaikki

Elätkö autopilotti päällä?

Egon sylissä matkatessamme olemme automaattiohjauksella. Elämme reagoiden, erillisyydessä valheellista minätunnetta vahvistellen. Nukumme. Elämä soittaa meille herätyskelloa tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunteen, kärsimyksen muodossa. Heräämisen myötä maailma täyttyy väreillä. Elämä on jännittävää mutta turvallista.

Tervon kanssa taksissa?

500 000 suomalaista syö mielialalääkkeitä. Tämä merkitsee sitä että Suomessa asuu ainakin puoli miljoonaa onnetonta ihmistä. Tämän lisäksi voi vain arvailla kuinka moni ihminen ei syö mielialalääkkeitä, mutta elää latteanharmaan mitäänsanomattoman merkityksettömäksi latistunuttta elämää. Lääkkeiden käyttö on kymmenkertaistunut parissakymmenessä vuodessa. Reseptejä kirjoitetaan jopa vauvoille ja leikki-ikäisille. 10-14 -vuotiaita käyttäjiä on lähes 1500 ja 15-19 -vuotiaita lähes 11 000 (MTV3 17.3.2013).

Kovin moni lääkäri ja masentunut tuntuu uskovan, että onni löytyy pilleripurkista. Alkoholista. Rahasta. Viihteestä. Tietokonepeleistä. Seksistä. Uudesta autosta. Palkankorotuksesta. Salarakkaasta. Viikonloppuna. Kesälomalla. Eläkkeellä. Lista on loputon.

Nykyihminen on ulkoistanut onnen. Onnen uskotaan olevan riippuvainen ulkoisista asioista. Onnenulkoistajan elämä ja identiteetti rakentuu lauseiden "sitten kun..." ja "mutta kun..." väliseen jännitteeseen.

Onni on sisäistämisen asia. Sisäistäminen alkaa tämän hetken tunnustamisesta niin kuin se on nyt. Ilman tarinoita. Ilman eilistä. Ilman huomista. Ihminen huomaa olevansa elossa ja hengittävänsä. Hengittämisestä voi oppia nauttimaan. Hengitys on lyhin tie tyyneyteen. Jos et usko, niin kokeile. Puhalla ensin keuhkosi tyhjäksi ja anna ilman virrata takaisin sisääsi. Jatka hengitystä rauhallisesti ja laske jokainen uloshengitys. Sulje silmäsi ja jatka tietoista hengitystä niin että pääset kymmeneen saakka. Avaa sitten silmäsi niin hitaasti kuin osaat. Tervetuloa tähän hetkeen. Jos ajatus yhä poukkoilee sinne tänne, tee harjoitus uudestaan. Hengitä niin että tunnet palleasi liikkuvan. Keskity tuntemaan, miltä sisään ja ulosvirtaava ilma tuntuu sieraimissasi. Hengitys on vanhimpia ihmisen tuntemia keinoja maadoittua tähän hetkeen ja itseen.

Paljas nykyhetki osoittautuu paikaksi, jossa ongelmilta loppuu happi. Kyllä, laskut on toki yhä maksettava, työtä on tehtävä ja ruokaa syötävä. Mutta ovatko ne ongelmia? Ongelmien sijaan ihminen herää havaitsemaan elämän kaikkine vivahteineen, valoineen ja varjoineen. Elämä ei tapahdu jossakin toisaalla (jonne pitäisi ajaa taksilla Jari Tervon (1) tai sutkauksen isän, E.B. Whiten (2) seurassa), vaan elämä on aina tässä. Arvaamattoman ihana elämä.

(1) "Elämä on toisaalla, mutta sinne pääsee taksilla."

(2) "Everything in life is somewhere else, and you get there in a car."

ps. Tarkoitukseni ei ole loukata tai syyllistää mielialalääkkeitä syöviä. Toki mielen ongelmien akuutissa tilanteessa saattaa olla tarpeen jonkinlaisen lääkityksen käyttö, mutta kestävät ratkaisut tehdään luottamuksellisen kohtaamisen kautta, jossa ihmistä autetaan löytämään voimavarat (ja onni) sisältään.

Ei-tietämisen autuus

Autossa Jeminan kanssa jossakin Taivalkosken ja Pudasjärven välillä. Kuusamossa oli lunta.

- Jaahas. Täällä ei enää olekaan lunta.
- Isi, milloin tulee pysyvä lumi?
- Ai Mikkeliin vai? Joskus se tulee marraskuussa, joskus se on tullut vasta tammikuussa. Se on arvoitus. Tiedätkö mikä se on?
- Arvoitus on sellainen ettei tiedä.
- Niin se on. Onko se sinusta hyvä vai huono asia?
- Se on hyvä asia.
- Miksi?
- Olis tylsää jos tietäis kaiken. Se on jännittävää kun ei tiedä.
- Tuo oli kyllä hienosti sanottu! Voinko käyttää tuota kirjassani?
- Joo.
- Voinko laittaa siihen myös sinun nimen?
- Joo... Minusta tulee kuuluisa!
- Eipä sitä tiedä julkaistaanko sitä kirjaa koskaan. Se on arvoitus.
- Sinusta tulee sitten kuuluisa.
- Enpä tiedä. En halua sitä. Kirjoitan sen takia, että haluan auttaa ihmistä löytämään onnen.

Kuinka monesti oletkaan ajatellut, että kaikki olisi niin paljon helpompaa kun tietäisi enemmän. Elämässä tulee vastaan tilanteita, joiden äärellä on neuvoton. Ne voivat olla työhön ja uraan liittyviä valintoja. Henkilökohtaiseen taloudenpitoon liittyviä kysymyksiä. Perhettä ja ihmissuhteita koskevia pulmia. Mitä tehdä? Mitkä valinnat ja päätökset ovat oikein?

Sinulla on tarve kontrolloida elämääsi. Miksi? Egosi haluaa varmoja tuloksia. Egosi haluaa vahvistaa minätunnettaan keräämällä ja kertomalla tarinoita itsestään ja elämästä. Ne voivat piirtää kuvaa menestyjästä tai ne saattavat alleviivata ajatusta epäonnistujasta, uhrista. Olet ehkä tarinan älykäs sankari, tyhmä epäonnistuja, harmiton pelle, uhkapeluri, hurmuri tai turvallisen tavallinen kukatahansa. Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari, rikas, rakas, köyhä, varas...

Niin tai näin, egon tarinat ovat loppumattomat. Yhteistä niille kaikille on kuitenkin se, että ne ovat tarinoita erillisyydestä ja ajasta. Minän ja maailman välillä on kuilu. Egolle toinen ihminen on aina vain väline minätunteen vahvistamiseksi. Aika on egolle väline katsoa tätä hetkeä eilisen ja tulevan ehdoilla. Ego elää taustapeilissä ja seuraavan mutkan takana. Egolle elämä, onnesta puhumattakaan ei sijaitse tässä hetkessä, vaan on aina toisaalla. Milloin menneisyydessä, milloin tulevaisuudessa. Ei tässä. Näin tarina kertoo.

Mitä enemmän osaat päästää irti näistä tarinoista, sitä enemmän opit nauttimaan tämän hetken täyteydestä. Mitä enemmän osaat olla samaistumatta tarinoihin, sitä enemmän olet oma itsesi. Mitä luottavaisemmin astut ei-tietämisen tilaan, sitä lähempänä olet tämän hetken mysteeriä. Sinä ja tämä hetki olette yhtä. Mielen tyyntyessä kuulet intuition äänen. Syvä viisaus on sinussa. Vastaukset ovat sinussa. Avautuessasi sisälläsi olevalle viisaudelle, rakkaus virtaa kauttasi elämään. Spontaanisti, pakottamatta. Opit elämään ja toimimaan vaistonvaraisesti. Tunteesi, ajatuksesi, sanasi ja tekosi asettuvat harmoniaan elämän kanssa. Alat elämään elämää jännittävänä seikkailuna, jossa kaikki on tässä hetkessä juuri niin kuin sen kuuluu olla.

Elämä ei ole taistelukenttä. Sinä olet elämä.

The Wonderful Paradox of Knowing Thyself

Yes, it is essential to know thyself - "gnothi seauton", as the ancient Greek aphorism advises. But it is impossible to know thyself. You can never be the object of knowing. You are the one that knows. You are the eye that sees. Thus knowing thyself is knowing without the separate knower and the known. It is about transcending the dualism of subject and object.

You are not a noun. You are a verb. You are knowing. You are feeling. You are not-knowing. You are no-thing.

You are.

All.

That is.

Now.

You are the moment that arises now. You are the awareness within which this moment arises. You are the "I am" that witnesses this moment as it is.

(photo Sannastinoja, Mikkeli Finland 28.10.2013)

Itsetuntemuksen paradoksi

Itsetuntemus - kaiken A ja O?

Kyllä, mutta samalla se on mahdotonta. "Itse" tai "minuus" ei voi koskaan olla tuntemisen eikä tietämisen kohde. Se on tuntemisen ja tietämisen subjekti. Se on silmä, joka ei voi nähdä itseään. Itsetuntemus - se on tuntemista, jossa ei ole erillistä tuntijaa ja tunnettavaa.

"Itse" paljastuu substantiivin sijaan verbiksi. Sinä olet.

(kuva Sannastinoja, Mikkeli 28.10.2013)

Nöyryys, ei nöyristely

Henkinen kasvu, todellinen viisauteen kasvaminen edellyttää nöyryyttä.

Sokrates totesi jotenkin niin että ”ainoa asia jonka tiedän varmasti, on etten tiedä mitään”. Siinä mallia meille. Paljon myöhemmin Cusanus puhui oppineesta tietämättömyydestä, ”docta ignorantiasta”, Se on ihanne, itse asiassa välttämätöntä jotta voi todella oppia elämän isoja asioita. Oppineen tietämättömyyden tila syntyy kun opiskeltuamme ja opittuamme ymmärrämme, kuinka pientä tietämisemme yhä on.

Newton: "I seem to have been only like a boy playing on the sea-shore, and diverting myself in now and then finding a smoother pebble or a prettier shell than ordinary, whilst the great ocean of truth lay all undiscovered before me."

Nöyryyttä tarvitaan toisaalta tietämisen suhteen - on tervettä (ja viisasta) myöntää oman tietämisen rajallisuus, toisaalta nöyryys liittyy minuuteen – itsekkään egominuuden viheliäisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen tekee kipeää ja edellyttää nöyryyttä. Pidän tätä välttämättömänä jotta ihminen voi parantua ja tulla omaksi itsekseen, Hyväksi ihmiseksi.

Nöyryyden läksy on välttämätön jokaiselle joka haluaa oppia, kasvaa, viisastua. Se on välttämätöntä jokaiselle joka haluaa oppia tuntemaan jumalallisen.

Päämääräni?

Tahdon oppia ihmisestä ja maailmasta. Opittavaa varmasti riittää. Motiivini ei ole pelkästään tiedollinen, vaan hyvin käytännöllinen: haluan käytännössä elää todeksi elämän tärkeitä oppeja, joista mainittakoon vaikkapa lähimmäisenrakkaus. Joka siinä pysyy, pysyy totuudessa.

https://www.facebook.com/OnKaikki

You've just found your guru

You're always in an optimal situation when it comes to learning. This moment, as it is, is made with love and it's made for you. Sometimes you feel that this moment is pleasant and sometimes you automatically label it as "unpleasant". This moment is your guru, your teacher. You can turn your back, you can close your ears and eyes. It doesn't matter at all as this moment is patient. This guru won't tire. It's always here with you. When you start finding out what this moment is all about you'll be surprised. You'll be astonished. This moment is a treasure. This moment is a tailor-made suit.

---

Ihminen on jokainen hetki parhaassa mahdollisessa tilanteessa oppia. Tämä hetki, niin kuin se on juuri nyt, on "kudottu" juuri sinua varten rakkaudella. Toisinaan oppimistilanne on helposti tulkittavissa miellyttäväksi ja toisinaan sen automaattisesti lokeroi epämiellyttäväksi. Tämä hetki on gurusi, opettajasi. Voit kääntää tälle hetkelle selkäsi, voit sulkea silmäsi ja korvasi. Ei haittaa mitään, sillä tämä hetki on kärsivällinen. Tämä guru ei kyllästy. Tässä se on koko ajan, luonasi. Tutustuessasi tähän hetkeen ennakkoluulotta, tulet yllättymään sillä tämä hetki on runsaudensarvi, onnen aarrearkku.

---

gnothi seauton - ihmisen kokoisia ajatuksia "On" facebookissa

Happiness is acceptance

I'm visiting my hometown in northern Finland. It's always nice to spend some time here in Kuusamo.

Some of my friends have been complaining about the weather. Right now it snows. Like it or not, it snows. Snowing doesn't care if you like it or not. It just does what it's best at. So let it snow and enjoy the snow show.

(photo: The strong see and do (Väkevät näkevät tekevät, Terho Sakki 1986)