tiistaina, huhtikuuta 25, 2006

Miksi?

Monet ajattelevat että miksi-kysymykset ovat turhia, tarpeettomia; on mieletöntä kysyä elämän mieltä ja tarkoitusta, on mieletöntä kysyä miksi olen olemassa jne.

Ahtaasti käsitetyn järkikäsityksen puitteissa on mahdotonta ymmärtää ihmisen käyttäytymisen miksi-aspektia.

Voimme esimerkiksi tarkkailla miestä, joka juoksee kadulla kovaa vauhtia. Voimme mitata hänen nopeuttaan, voimme mitata hänen lihaksistonsa toimintaa, voimme mitata hänen aivojensa toimintaa - tuloksena on täsmällinen kuvaus juoksemisesta fyysisenä tapahtumana. Se ei kuitenkaan auta meitä ymmärtämään, miksi mies juoksee. Meidän on kysyttävä tätä mieheltä ja kenties hän vastaa juoksevansa ehtiäkseen junaan.

Ihmiselon keskeinen voimavara perustuu olemisen projektin mielekkyyden löytämiseen. Esimerkiksi Franklin mielestä ihminen kestää melkein mitä tahansa jos hän voi määrittää syyn ja mielekkyyden kärsimykselleen, jos hän löytää mielen olemiselleen.

Jokaisen olemisella on jokin mielekkyys. Voidaanhan sitä kutsua vaikka vastaukseksi kysymykseen "Miksi (olen)?". Tähän kysymykseen ei voi vastata positivistis-empiristisessä mielessä tieteellisesti. Tämän "miksi olen?" - kysymyksen esittää meille Elämä ja sen esitämme myös itse itsellemme. Tavalla tai toisella, tietoisena ja tiedostamatta, me vastaamme omalla elämällämme, omilla ajatuksilla, sanoilla ja teoilla tähän kysymykseen.

Mikäli ei pysty näkemään elämässään mieltä, on ikään kuin kuollut. Jotkut voivat löytää tämän mielen vaikkapa F1-kisoista - tällaiset ihmiset kiinnittävät sydämensä moottoriurheilun seuraamiseen. Toiset kiinnittävät sydämensä rahaan, heille elämän miksi ratkeaa rahalla. On myös ihmisiä, joiden sydän on kiinni vallan ja maineen ja kunnian tavoittelussa.

Sitten on myös niitä, jotka liittävät mielensä ja sydämensä Totuuteen.

Miksi Sinä elät?

-gs

6 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Miten hieno kirjoitus! Minulla on päässäni vastine otsikolla "Elämän tarkoitus". Olen "kirjoittanut" sen jo kuukausia sitten, mutta en tiedä kannattaako postata. Ajatukseni on että jokainen löytää oman elämänsä tarkoituksen mutta sitten kun kerron omani, kivet alkavat taas lennellä. Heh. Vaikka eiväthän nämä virtuaalimaailman kivet satuta. Oikeastaan siinä sateessa saa testattua omaa vakaumustaan.

gnothi seauton kirjoitti...

Postaa ihmeessä äläkä välitä kivistä!

Rita kirjoitti...

Niin, ja oikeastaan ne kivet auttavat testaamaan omaa vakaumusta ja minää, ja opettavat enemmän kuin kannustavat myötäilevät mielipiteet.

Minua on alkanut kiinnostaa kuka sinä olet... Mitä teet työksesi ja silleen.
Mutta ei tietenkään ole pakko kertoa:)

Kävin lukemassa kirjoituksesi uudestaan.

Hahmo kirjoitti...

Miksi elän?

Vastaus: Koska elän.

sahrami kirjoitti...

Ensinnäkin: upea blogi. Löysin sen juuri ja luin lopusta alkuun.

Oli pakko tulla vastaamaan kysymykseesi elämän tarkoituksesta:

Elämä on lahja.

Mitä se tarkoittaa, vastaan siihen pidemmin omassa blogissani kunhan saan sen kirjoitettua, ehkä jo tänä iltana.

gnothi seauton kirjoitti...

rita - näinhän se menee; kohtaamiset ovat oppimismahdollisuuksia. Mikä sitten on mukavan tai vähemmän mukavan kohtaamisen anti - sen asenteemme ratkaisee. Ehkäpä asenteemme ratkaisee myös sen, millaisia kohtaamisia tiellämme on.

Kukako olen ja mitäkö teen "ja silleen"? Katson olevani todellista ihmisyyttä rakkaudessa opiskeleva ja toteuttava elämänkoululainen. Tällä hetkellä tämä realisoituu koti-isyytenä hoitamassa 1v8kk ikäistä suloista ja fiksua tytärtä - syksyn tullen palaan "sorvin ääreen", opetustyön pariin.

hahmo - kyllä, todellinen elämä mahdollistuu oikean oivalluksen myötä.

Sahrami - kiitos ja kyllä, elämää voi pitää lahjana, mahdollisuutena toteuttaa rakkausihmisyys.