keskiviikkona, elokuuta 23, 2006

Ikuinen nyt



Bä, bä, vita lamm, har du någon ull?
Ja, ja, kära barn, jag har säcken full.
Helgdagsrock åt far, söndagskjol åt mor,
och två par strumpor åt lille, lille bror.


"Kattomaan, kattomaan!"

Tietysti mentiin! Maitokärryillä mentiin. Lampaita ja hevosia ja koiraa katsomaan mentiin. Pienen ihmisen riemua ja ihmettelyä.



Maailma on ihmeellinen ja kaunis paikka ja lapsi näkee tämän upeuden suoraan, helposti, ponnistelematta.

Lapsi on luonnostaan zen.

Sovinnainen aikuinen on sartrelaisittain esineolemisen tilassa, ei-autenttisena maailmansa objektina.

Subjekteiksi olemme tänne tulleet. Toimijoiksi, tekijöiksi, läsnäolijoiksi, autenttisiksi ajatteleviksi ihmisiksi tänne olemme tulleet. Oman elämämme sankareiksi. Sankaripoikia ja -tyttöjä. Muistatko vielä?

-gs

5 kommenttia:

Madame K kirjoitti...

Katselin eilen ystävättäreni parivuotiasta tytärtä syömässä, uimassa, piirtämässä jne. Hän on täydellisen läsnä omassa itsessään ottamatta huomioon ketään muuta. Hän on hurmaavan itsekäs, sillä hän uskoo että hänen kaikki tarpeensa ja ajatuksensa ovat oikeutettuja. Hän on vielä ITSETIEDOSTAMATTOMASSA tilassa. Siihen ei varhaislapsuuden jälkeen voi ilmeisestikään päästä muuten kuin syvästi keskittymällä johonkin tehtävään, orgasmin hetkellä ja antautuessaan palvomaan Jumalaa.

gnothi seauton kirjoitti...

Niin, itsetiedostamattomuudessa ei tarkastele itseään ulkopuolelta, vaan on jonkinlaisessa flow'ssa, jossa tekijä, tekeminen ja tekemisen kohde ovat erottamatonta kokonaisuutta.

Arkinen esimerkki; lukiessaan ei ajattele lukevansa vaan on tarinan vietävänä.

-gs

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Juu. Ja jos juostessa ajattelee jalkojaan, varmasti kompastuu.

Me kävimme kesälomalla Merikarvialla Koivuniemen Herrassa. Siellä oli aika paljon erilaista eläintä. Tyttömme oli aika innoissaan.

Kimmo kirjoitti...

Sartrelainen esineolemisen tila on minulle aivan uusi termi. Kuulostaa mielenkintoiselta. Sovinnaisuus saa mielessäni aivan uuden sisällön.

gnothi seauton kirjoitti...

Tuomo; joo, muistaakseni kerroit siitä myös blogissasi!

Ja reflektiosta vielä - se ei tietenkään automaattisesti ole huono asia, vaan on ihan paikallaan monessa tilanteessa, esimerkiksi oman kokemuksen peilaaminen oppimistarkoituksessa.

Kimmo; niin, Sartre kehitti monenmoista terminologiaa ja esineolemisesta hän puhuu ei-toivottuna tajunnantilana. Se siis on olemista ensisijassa toisen kautta, toisen ehdoilla. (saattaa olla tuttua monelle; "mitähän tuo minusta ajattelee..." - tämä johtaa toiminnan lamaantumiseen)

Aito oleminen on läsnäolemista, luonnollisuutta, virtaamista eikä tietenkään sulje pois lähimmäisen näkemistä.

-gs