torstaina, tammikuuta 29, 2009

Katse kisakauteen 2009!

Hyvinhän siinä sitten kävi. Sis taitoluistelussa. Kisan seuraaminen jäi kuitenkin väliin sillä esittelimme San Diegosta asti saapuneelle amerikanvieraalle laavulla tulistelun autuutta. Opetin Kalifornian miehelle myös murtomaahiihtoa - hyvin sujui, vaikka mies oli ensi kertaa suksien päällä!

Omat treenit on sujuneet mukavasti; kuntosalia 2 - 3 krt viikossa, noin puoli tuntia kerrallaan kiertoharjoitteluperiaatteella (= tehdään eri liikesarjoja peräkkäin ilman pidempää palautusaikaa) ja tietysti juoksu- sekä hiihtotreeniä. Vakaa usko ja viime kauden osalta kokemusperäinen tietokin on, että kuntosaliharjoitteet antavat potkua juoksuun (kuvan tilanteessa juoksen järven jäällä ym. hiihto-opetustuokion tiimoilla, lunta n 30 cm ja polvi nousee erittäin kevyesti osin juuri punttikuurin ansiosta).

Kisakaudella (eka kisa lienee toukokuussa) pääpaino tulee olemaan nopeusominaisuuksien kehittämisessä niin että klassinen kymppi kulkisi samoihin aikoihin (tai jopa kovempaa) kuin nuorena miehenä 20 vuotta sitten. Haaveissa siis 37-alkuinen aika. Siinä sivussa uskon puolimaratonin ennätyksen petraantuvan 1.26-, jopa 1.25-tasolle.

Maratonin ajattelin juosta vain kerran - HCM:lle orientoidun juhlajuoksuna, sillä 20 vuotta aiemmin juoksin elämäni ensimmäisen maratonin juuri Helsingissä. Tuloksen osalta ajattelin tyytyä siihen, että kunhan kulkee kovempaa kuin debyytissä nuorena - siis alle 3.39, minkä pitäisi olla piece of cake jos ei hirmuhellettä pukkaa juoksupäiväksi.

-gs

4 kommenttia:

sahrami kirjoitti...

En olisi uskonut, että innostun hiihtämisestä, mutta niin vain on käynyt! Sain totaali-inhon hiihtämiseen (ja melkolailla muuhunkin liikuntaan) kouluaikoina, enkä ole sen jälkeen murtsikkasuksia jalkaani laittanut, mutta nyt loppiaisen jälkeen hankin sukset ja olen käynyt hiihtämässä jo useamman kerran.

On mahtavaa omaan tahtiin hiljaisessa metsässä hiihtää kauniiden maisemien keskellä. Meillä päin on tosi hyvät, vaihtelevat maastot ja ladutkin. Koen vapauden tunnetta kun voin hiihtää juuri niin pitkän lenkin ja sellaista vauhtia kuin itse haluan. Reilu 7 km mäkiä sisältävä lenkki vaikuttaa minulle tällä hetkellä sopivalta.

Hiihtäminen on joskus fyysisen kuntoilun lisäksi hyvää tekevää hiljentymistä. :)

gnothi seauton kirjoitti...

Hienoa - hiihto on upea, monipuolinen laji ja tarjoaa balsamia niin sielulle kuin kropalle!

Lenkin aikana ehtii miettiä monenmoista ja olla miettimättä - aikaa oman itsen kanssa, sisäistä vuoropuhelua ja kuuntelua, sitä ikuista tasapainotilan hakemista itsen, lähimmäisen, maailman ja Jumalan kanssa.

-gs

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.