se henkinen kasvu? Siis se että "aikuinenkin kasvaa", kuten nelivuotiaamme lausui (ks. edellinen postaus)?
Eilen ennen nukahtamista mietin asiaa hetkisen; kuinka määrittää tai luonnehtia asiaa, jonka jotkut perinteet sanovat määrittämättömäksi. Esimerkiksi zen-viisauden jossakin ajatelmassa todetaan että "ne jotka puhuvat, eivät tiedä ja ne jotka tietävät, eivät puhu". Tämän valossa osoitan siis tietämättömyyttäni kun koetan asiaa jotenkin luonnehtia.
Ajattelin, että asetelmaa voidaan hahmottaa paradoksaalisten jännitteiden kautta:
Henkinen kasvu on
- pienemmäksi tulemista
- egon pienenemistä ja todellisen itseyden kasvamista
- luopumisen kautta saavuttamista
Ehkäpä Nasaretin miehen kehotus ottaa risti ja seurata häntä viittaa jossakin määrin samaan?
-gs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti