on tehty, joten jatkan lomailua, nousen moottoripyöräni (kyllä, tällä kertaa oman) selkään ja suuntaan pohojanmaalle.
Olkoon Voima kanssanne,
-gs
"Intuitiosi avulla näet rastin. Järkesi avulla piirrät kartan." - Jorma Ronkainen (OnLähde.fi)
sunnuntai, heinäkuuta 30, 2006
Murhenäytelmä jatkuu
"At least 40 people, including 21 children, have been killed in an Israeli air strike in the southern Lebanese town of Qana.
Initial reports say families had been sheltering in the basement of a site which was crushed after a direct hit.
Israel said Hezbollah was responsible for using the town to launch rockets."
(http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5228224.stm)
Miksi?
-gs
Initial reports say families had been sheltering in the basement of a site which was crushed after a direct hit.
Israel said Hezbollah was responsible for using the town to launch rockets."
(http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5228224.stm)
Miksi?
-gs
perjantaina, heinäkuuta 28, 2006
"Perkele!"
Satuin tänään käymään Rautalammella. Istuin iltapäivällä ABC-aseman terassilla ja nautin aurinkoisesta säästä. Tavailin läheiseen risteykseen viritettyä mainoslakanaa. ”Hyvinvoimaa”.
"Perkele!" kuului uudestaan. Koetin keskittyä munkkikahviin ja Savon Sanomiin. Viiden metrin päässä viisissäkymmenissä oleva mies tankkasi mersuaan ja avautui kanssaihmiselle. "Rättipäät nauraa perkele varmasti makeasti kun me täällä tankataan kallista bensaa perkele!" Kanssaihminen, vuoroaan odottava rouvashenkilö hymyili hiukan vaivaantuneena. Lukemat vaihtuivat mittarissa, 45...50...55 euroa. Mersumies kaivoi vielä esiin kanisterin. "Annettais perkele vain luoteja ja aseita lisää niille!" Kanssaihminen ei sanonut mitään, odotti vain vuoroaan. "Vieläkö tänne mahtuu?" 60...65 euroa. "Kyllä varmasti loppuisi sotiminen kun olisivat kaikki tappaneet toisensa, se on ihan varma asia perkele!". 69 euroa. Mies nosti kanisterin takakonttiin, istui autoonsa ja ajoi pois.
Kyllä, kallistahan se on. Hetkeä aikaisemmin moottoripyöräni, tai itse asiassa tällä kertaa olin liikkeellä kauniimman puoliskon pyörällä, tankkaaminen tuli sentään halvemmaksi. Tankkiin mahtui vajaat kaksitoista litraa. Laskeskelin kulutukseksi alle viisi litraa sadalla.
Jatkoin matkaa etelää kohti. Pikkutiet, kaksi- ja kolmenumeroiset ovat kaikkein hauskimpia moottoripyöräillä. Niin, Lähi-idän tapahtumilla on yhteys bensan hintaan. Tosin eräs moottoripyöräilevä tuttavani väitti, että bensakulut eivät hänellä muutu mihinkään suuntaan. Ei, vaikka bensan hinta nousee. Tai laskee. Hän kuulemma tankkaa aina kahdellakympillä.
Mietin mersumiehen aivoituksia. Hänen esittämä ratkaisu ei tietenkään olisi moraalisesti oikein ja tuskinpa hän ihan vakavissaan oli. Mitä sitten tulisi tehdä? Viattomat kärsivät ja heitä kuolee päivittäin.
Jotakin pitäisi tehdä! Tuleepa mieleen sekin, että vuosikymmenien vihanpito ei voi olla jättämättä jälkiä ihmisen ajatteluun. Ehkäpä osa ihmisistä on jollakin kieroutuneella tavalla kiintynyt sotimiseen? Siitä on tullut elämäntapa. Tällaiset ihmiset kokevat rauhan tyhjyytenä, merkityksettömyytenä. Heidän mielestään elämässä pitää olla vihaa, kranaattien räiskettä, rakettien vihellystä ja verta.
Vaikka rauhaa rakastan, totean perinteisen sotimisen aikoinaan olleen siinä mielessä selkeää, ehkä jopa reilua, että joukot ryhmittyivät jollekin aukiolle ja mittelivät siinä voimiaan. Kun sotilaat ja siviilit ovat sekaisin, tilanne on paljon sotkuisempi. Täysi kaaos se on. Ja ne lapset! Mitä ajattelee maailmasta ja ihmisestä lapsi, joka joutuu kasvamaan ilmahälytyssireenien tahdissa?
Mitätön on ongelmani kipeästä pohkeesta.
-gs
"Perkele!" kuului uudestaan. Koetin keskittyä munkkikahviin ja Savon Sanomiin. Viiden metrin päässä viisissäkymmenissä oleva mies tankkasi mersuaan ja avautui kanssaihmiselle. "Rättipäät nauraa perkele varmasti makeasti kun me täällä tankataan kallista bensaa perkele!" Kanssaihminen, vuoroaan odottava rouvashenkilö hymyili hiukan vaivaantuneena. Lukemat vaihtuivat mittarissa, 45...50...55 euroa. Mersumies kaivoi vielä esiin kanisterin. "Annettais perkele vain luoteja ja aseita lisää niille!" Kanssaihminen ei sanonut mitään, odotti vain vuoroaan. "Vieläkö tänne mahtuu?" 60...65 euroa. "Kyllä varmasti loppuisi sotiminen kun olisivat kaikki tappaneet toisensa, se on ihan varma asia perkele!". 69 euroa. Mies nosti kanisterin takakonttiin, istui autoonsa ja ajoi pois.
Kyllä, kallistahan se on. Hetkeä aikaisemmin moottoripyöräni, tai itse asiassa tällä kertaa olin liikkeellä kauniimman puoliskon pyörällä, tankkaaminen tuli sentään halvemmaksi. Tankkiin mahtui vajaat kaksitoista litraa. Laskeskelin kulutukseksi alle viisi litraa sadalla.
Jatkoin matkaa etelää kohti. Pikkutiet, kaksi- ja kolmenumeroiset ovat kaikkein hauskimpia moottoripyöräillä. Niin, Lähi-idän tapahtumilla on yhteys bensan hintaan. Tosin eräs moottoripyöräilevä tuttavani väitti, että bensakulut eivät hänellä muutu mihinkään suuntaan. Ei, vaikka bensan hinta nousee. Tai laskee. Hän kuulemma tankkaa aina kahdellakympillä.
Mietin mersumiehen aivoituksia. Hänen esittämä ratkaisu ei tietenkään olisi moraalisesti oikein ja tuskinpa hän ihan vakavissaan oli. Mitä sitten tulisi tehdä? Viattomat kärsivät ja heitä kuolee päivittäin.
Jotakin pitäisi tehdä! Tuleepa mieleen sekin, että vuosikymmenien vihanpito ei voi olla jättämättä jälkiä ihmisen ajatteluun. Ehkäpä osa ihmisistä on jollakin kieroutuneella tavalla kiintynyt sotimiseen? Siitä on tullut elämäntapa. Tällaiset ihmiset kokevat rauhan tyhjyytenä, merkityksettömyytenä. Heidän mielestään elämässä pitää olla vihaa, kranaattien räiskettä, rakettien vihellystä ja verta.
Vaikka rauhaa rakastan, totean perinteisen sotimisen aikoinaan olleen siinä mielessä selkeää, ehkä jopa reilua, että joukot ryhmittyivät jollekin aukiolle ja mittelivät siinä voimiaan. Kun sotilaat ja siviilit ovat sekaisin, tilanne on paljon sotkuisempi. Täysi kaaos se on. Ja ne lapset! Mitä ajattelee maailmasta ja ihmisestä lapsi, joka joutuu kasvamaan ilmahälytyssireenien tahdissa?
Mitätön on ongelmani kipeästä pohkeesta.
-gs
torstaina, heinäkuuta 20, 2006
Amat victoria curam
Pari postausta sitten toivoin pohkeitteni kestävän.
Juoksin numerolappu rinnassa kahdeksan vuoden tauon jälkeen.
Vasen pohje kesti maaliin asti.
Matka oli neljännesmaratoni.
Vajaa kilometri ennen maalia oikeaan pohkeeseen iski viiltävä kipu.
Keli oli raskas helteen vuoksi.
Oli pakko hidastaa.
Reitti oli raskas nousuineen ja jyrkkine käännöksineen.
Hetken harkitsin pysähtymistä ja pohkeen hieromista.
Tapahtuma oli erinomaisesti järjestetty.
Juoksin kuitenkin maaliin asti.
Jospa vielä. Jos vain pohje paranee.
-gs
Juoksin numerolappu rinnassa kahdeksan vuoden tauon jälkeen.
Vasen pohje kesti maaliin asti.
Matka oli neljännesmaratoni.
Vajaa kilometri ennen maalia oikeaan pohkeeseen iski viiltävä kipu.
Keli oli raskas helteen vuoksi.
Oli pakko hidastaa.
Reitti oli raskas nousuineen ja jyrkkine käännöksineen.
Hetken harkitsin pysähtymistä ja pohkeen hieromista.
Tapahtuma oli erinomaisesti järjestetty.
Juoksin kuitenkin maaliin asti.
Jospa vielä. Jos vain pohje paranee.
-gs
Kyllä
luminousin mainio teksti kyllä-menetelmästä kirvoitti mieleeni...
John Lennonin kerrotaan 60-luvun lopulla menneen erääseen taidenäyttelyyn. Uteliaisuuttaan, tietysti. Näyttelyssä esiteltiin erään taiteilijan avantgardistista, postmodernia, abstraktia tuotantoa. Lennon piti näkemästään.
Sitten hän näki teoksen, joka koostui tikkaista, korkealle ripustetusta valkoisesta taulusta ja siihen kiinnitetystä suurennuslasista. Tikkaisiin kiipeämällä pääsi taulun lähelle. Valkoinen, tyhjä taulu.
Ei sittenkään, sillä taulun keskellä oli pieni täplä.
John otti suurennuslasin käteensä ja katsoi tarkemmin.
Täplä koostui kolmesta kirjaimesta.
yes
Myyty mies oli hän.
-gs
John Lennonin kerrotaan 60-luvun lopulla menneen erääseen taidenäyttelyyn. Uteliaisuuttaan, tietysti. Näyttelyssä esiteltiin erään taiteilijan avantgardistista, postmodernia, abstraktia tuotantoa. Lennon piti näkemästään.
Sitten hän näki teoksen, joka koostui tikkaista, korkealle ripustetusta valkoisesta taulusta ja siihen kiinnitetystä suurennuslasista. Tikkaisiin kiipeämällä pääsi taulun lähelle. Valkoinen, tyhjä taulu.
Ei sittenkään, sillä taulun keskellä oli pieni täplä.
John otti suurennuslasin käteensä ja katsoi tarkemmin.
Täplä koostui kolmesta kirjaimesta.
yes
Myyty mies oli hän.
-gs
lauantaina, heinäkuuta 01, 2006
Think positive
Auringonlasku mökillä.
Myönteinen asenne on siinäkin mielessä hyvä projekti että silloin myös kehon tasolla menee paremmin - ihminen sairastaa vähemmän. Kääntäen: ihminen voi murehtia itsensä sairaaksi.
Tästähän on paljon myös tutkimustietoa olemassa.
Esimerkiksi: http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/3642356.stm
(Positive attitude delays ageing)
Iloista heinäkuuta!
-gs
Neljän ja puolen
minuutin kilometrivauhtia jos pystyn pitämään yllä, on se näillä pohjilla hyvä suoritus. Siispä päätin kokeilla varttimaratonia. Kunpa vain pohkeet kestävät!
-gs
-gs
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)