keskiviikkona, marraskuuta 29, 2006

Vapaasti naura itsesi terveeksi

Missä määrin ympäristö determinoi ajattelua?


Missä määrin aivojen rakenne determinoi ajattelua?

Missä määrin geenistö determinoi minuutta?

Kuinka staattínen, annettu ihminen DNA on?

Yleisesti vallalla oleva käsitys on, että ihminen on viimeistä piirtoa myöten ympäristön ja geenistön tuote. Tämä katsotaan ulottuvan ihmisyyden kaikille tasoille - keho, mieli, minuus...

Mitä tämä merkitsee tahdon vapauden ajatukselle?

Materialistin näkökulmasta tahdon tai ajattelun vapautta on vaikea löytää; negatiivisuus, pessimismi ja masennus johtuvat ympäristöstä ja viime kädessä aivoista, aivojen kemiallisesta epätasapainosta - tilanne voidaan materialistin mielestä parantaa korjaamalla aivojen kemiallinen tilanne sopivalla lääkityksellä.

Materialistin näkökulmasta medikalisoiva suhtautuminen ajattelun, mielen ja kehollisen tason ongelmiin on luonnollinen ratkaisumalli. Yhydysvallat lienee maailman medikalisoitunein yhteiskunta, jossa esimerkiksi lapsetkin syövät varsin yleisesti masennuslääkkeitä.

Henkisestä ihmiskäsityksestä käsin ajateltuna ihminen voi tehdä aitoja valintoja - ihminen voi muuttaa perusasennoitumistaan itseensä ja todellisuuteen. Ihminen on vapaa olento, joka voi tehdä hyviä ja rakentavia tai vähemmän rakentavia valintoja. Henkisen ihmiskäsityksen valossa on luonnollista ajatella, että ihminen on vastuussa teoistaan. Materialistinen ihmiskäsitys johtaa loogisesti loppuun asti sovelluttuna johtopäätökseen, jonka mukaan ihmistä ei voi pitää vastuullisena teoistaan. Esimerkiksi rikollinen toimii niin kuin toimii, koska geenistö ja ympäristö determinoivat hänet toimimaan tietyllä tavalla. Materialistisen ihmiskäsityksen puitteissa ihmisellä ei näytä olevan vapautta.

Mielenkiintoisia näköaloja ajattelun vapauden ja geenistön suhteeseen avaa biokemian professori Kazuo Murakamin työ. Karamuo on varsin arvostettu tutkija - häntä pidetään yhtenä Nobel-kandidaattina. ja hänen mukaansa ihminen voi asenteellaan ja ajattelullaan vaikuttaa geeneihinsä – ihminen voi aktivoida tai jättää aktivoimatta geenejänsä. Positiivisesti ajattelevalla ihmisellä tietyt geenit aktivoituvat – lääketieteen ammattilaisten odotusten vastaisesti. Vastaavasti jos ihminen ajattelee negatiivisesti, samaiset geenit pysyvät inaktiivisina.

Murakami on työskennellyt mm. stand-up koomikoiden kanssa ja tutkinut mitä koomisen esityksen jälkeen geenistössä tapahtuu. Tutkimusten mukaan ainakin 23 geeniä aktivoitui ja näistä 18 merkitys tunnetaan. Ne vaikuttavat mm. elimistön puolustusjärjestelmään ja solun sisäiseen signaalien kulkuun.

Murakamin keskeinen teesi on, että ihmisen tapa suhtautua itseensä ja elämäänsä vaikuttaa merkittävästi ihmisen DNA:n toimintaan eri tilanteissa. Hänen tutkimuksiinsa nojaten voidaan jopa väittää, että ihminen voi tehdä uuden minän, uuden minuuden muuttamalla asenteitaan ja ajattelutapojaan. DNA ei determinoisi minuutta, vaan minuus ja ajattelu voi vaikuttaa DNA:han, millä puolestaan on positiivisia seuraamuksia kehollisen terveyden tasolla.

Joko naurattaa?

-gs

Murakamin tutkimukseen liittyviä linkkejä
http://www.yle.fi/teema/tiedeuutiset/uutinen.shtml?id=4178
http://www.sunmark.co.jp/eng/07/synopses_02.html

Kuvat
kuva1 (dna) http://www.hsc.usf.edu/FAMILY/research/dna%20and%20skeleton.gif
kuva2 (nauru) http://www.terradaily.com/images/human-laughter-bg.jpg

tiistaina, marraskuuta 28, 2006

Uskonnoista

Leegion blogissa on julkaistu monta hyvää kirjoitusta, joissa on kuvattu uskonnon ja uskonnollisten yhteisöjen varjopuolia.

Olen monesti pohtinut uskonnon merkitystä.

Katson, että uskonnon avulla ihminen voi hahmottaa suhdettaan Jumalaan, tuonpuoleiseen, ihmisyyteen, lähimmäiseen. Uskonto ei siis ole itsetarkoitus, sillä ei ole itseisarvoa, vaan se on väline.

Uskonto on kuin tikapuut, joita joku voi käyttää ylettyäkseen jonnekin - joku toinen saattaa päästä samaan paikkaan muulla keinoin.

Uskontovastaiset ihmiset saattavat vaatia uskontojen kieltämistä. Heidän mielestään maailma olisi parempi paikka ilman niitä. Ymmärrän tämän kannan, mutta olen toista mieltä.

Uskontoa niin kuin tikapuita tai vaikkapa kirvestä voi käyttää rakentavasti tai väärin; kirves on mainio halonhakkuussa mutta väärinkäytettynä tuhoisa. Pitäisikö siis kirveet kieltää?

Autolla pääsen paikasta A paikkaan B kätevästi. Toisaalta autolla on moni ajanut ihmisen päälle - pitäisikö siis autot kieltää?

Uskonnot ovat oikeinkäytettynä apuvälineitä transsendenssin hahmottamiseen mutta väärinkäytettynä ne voivat toimia esimerkiksi alistamisen välineenä.

Pitäisikö siis uskonnot kieltää?

-gs
(kuva http://www.vatican.va/liturgy_seasons/holy-week/holy-week2003_en.html(

maanantaina, marraskuuta 27, 2006

Sola fide, sola scriptura? *)

Hiihtokelit tuli ja hiihtokelit meni. Hiihdon ystävänä tapahtunutta harmittelen. Filosofiaani kuuluu olla valittamatta - joten jotakin positiivista kai tässäkin voisi olla nähtävissä... Eipä vain heti tule mieleen...

No nyt keksin! Pohjavesitilanne kohentuu näillä keleillä. Näin olen asiantuntijalta kuullut. Perheen asiantuntijalta.

- - -

Viimeisen parin viikon aikana olen käynyt mielenkiintoista keskustelua mm. ihmis- ja todellisuuskäsityksestä sekä uskon ja tiedon suhteesta. Kaikki sai alkunsa eräästä viestistä, jossa väitettiin elämän olevan vaarallista ja sen päättyvän "väistämättä kuolemaan". Tähän en tietenkään malttanut olla tarttumatta. Totesin, että

"käsitys elämästä ja kuolemasta ja niiden suhteesta subjektiiviseen tajuntaan ei ole ihan näin yksioikoinen. Tai sanokaamme, että esittämäsi edustaa erääseen todellisuus- ja ihmiskäsitykseen perustuvaa ajattelutapaa.Yhtä hyvin voisin sanoa, että elämä on ihmeellistä ja ihana seikkailu ja että kuoleman jälkeen se muuttuu vain paremmaksi."

Tästä käynnistyi ajatustenvaihto, joka jatkunee vielä.

- - -

Luin hiljattain Martti Lutheria käsittelevän kirjoituksen. Siinä todettiin Lutherin vedonneen Raamattuun - "paavi ja kirkolliskokoukset voivat erehtyä, mutta Raamattuun voimme luottaa". Vanha tuttu sola scriptura -idea siis. Ehkä Luther on oikeassa.


Mieleeni tuli kuitenkin, että eihän se Raamattu ole taivaasta tupsahtanut. Se on kirkolliskokousten ja paavien määrittelemä ja valitsema kirjoitusten kokoelma. Ja jos Lutheria on uskominen, niin mikä takaa kaanonin määrittely- ja muokkausprosessin oikeellisuuden? Rautalangasta: jos (kun) paavi ja kirkolliskokoukset ovat erehtyviä, niin kuinka Raamattu voisi olla erehtymätön?


Fundamentalistin vastaus tässä kohtaa lienee: Pyhä Henki on ohjannut Raamatun kirjoitusten kokoamis- ja editointityötä. Fundamentalistilta voisi edelleen kysyä: kuinka sitten esimerkiksi katolisten, protestanttien ja ortodoksien Raamattu on erilainen. Miksi Pyhä Henki on johtanut erilaisiin kirjoitusten kokoelmiin? Kristinuskon juurista kiinnostuneen kannattaa tutustua apokryfikirjoihin, kuolleen meren kääröihin sekä Nag Hammadin teksteihin. On myös paljon hyviä tutkimuksia aiheesta. Esimerkiksi Princetonin yliopiston uskontotieteen professori Elaine Pagelsin "Gnostic gospels" on eräs tärkeä kirja minulle. Tämä vuonna 1979 julkaistu kirja sai hyvän vastaanoton ja useita tunnustuksia. Esimerkiksi Modern Libary valitsi sen 1900-luvun top 100 -listalle.

Historiaa on monesti pidetty voittajien historiana - aatteellisissa ja muissa väännöissä voittajille on jäänyt viimeinen sana. Onko voittajien sana se ainoa oikea? Tämä kysymys voidaan perustellusti esittää myös (ja nimenomaan) kristinuskon historian kohdalla. Kuinka alkukirkossa uskottiin? Mikä ajateltiin olevan Jeesuksen merkitys?

Virallisen selityksen mukaan gnostismi oli vaarallinen harhaoppi, joka piti ehdottomasti kitkeä pois oikeaa totuutta pilaamasta. Gnostikkojen kirjoitukset pyrittiin hävittämään, mutta onneksi projekti ei täysin onnistunut. Nag Hammad on tuonut paljon uutta tietoa kristinuskon alkuvaiheista.
Mitä olisi gnostinen kristinusko? Sitä voi pohtia edellämainitun Pagelsin kirjan avulla. Toinen mielenkiintoinen kirja tässä kohtaa on tietysti Timothy Freken ja Peter Gandyn teos neljän vuoden takaa. Jesus and the Lost Goddess: The Secret Teachings of the Original Christians. Suosittelen.

-gs

*) "yksin uskosta, yksin Raamatusta" - Lutherista alkunsa saaneen uskonpuhdistuksen keskeinen periaate

perjantaina, marraskuuta 10, 2006

Ykkösten päivä...

...huomenna. 11.11.

Suuri päivä Annen veljelle. Hän nimittäin väittelee tohtoriksi. Akateemista viritystä sisaruksista löytyy; kaksi tohtoria ja lisensiaatti.

On jäänyt bloggailu viime aikoina vähemmälle. Välimerellisen loman jälkeen suuntasin heti seuraavalla viikolla Brysseliin ja Lilleen. Hieno reissu ja mukavaa vuorovaikutusta melkein neljänkymmenen paristakymmenestä maasta olevan kollegan kanssa erään verkoston vuosikokouksen merkeissä. Töissä on muutenkin riittänyt kovasti touhua.

Tiedän toki, että priorisoinnista kaikki on kiinni.

Ehkä on niin, ettei minulla edellisten postausten jälkeen ole ollut mitään sanottavaa...

Tänään luin erään tekstin, jossa puolustettiin naispappeuden vastustusta. Tuntui että olisi syytä reagoida. Tekstissä nojattiin Raamattuun Jumalan sanana ja tätä kautta perusteltiin naispappeuden kielto.


Olisi syytä muistaa, että tuntemamme Raamatuksi kutsuttu tekstien kokoelma on moninaisten vaiheiden tulos. Tekstejä on poistettu, lisätty ja muokattu eikä lopputulos välttämättä anna oikeaa kuvaa alkuperäisen kristittyjen saati Nasaretin miehen ajattelusta.

Eräs näkökulma korostaa patriarkkisen juutalaisuuden korostumista tuntemassamme kristinuskon versiossa. Parituhatta vuotta sitten asetelma oli paljon rikkaampi mm. gnostilaisten näkökulmien kautta. Kristinuskon muissa versioissa korostettiin tasa-arvoa ja niissä oli ilman muuta selvää, että niin nainen kuin mies voivat toimia kaikissa seurakunnan tehtävissä.

-gs

(kuva http://www.gnostic.org/ghirlandaio_trinita_gold.jpg)

perjantaina, marraskuuta 03, 2006

Vive la France!

Reissu tehtiin ja olimme onnekkaita saan suhteen;
aurinkoa toivottiin ja sita saimme koko ajan.
Valoa on nyt sisaisessa varastossa niin etta talven jaksaa...

Tervehdys Lillesta (Ranska)!

-gs