85 dagar kvar

Projekt Stockholm on sujunut onnellisten tähtien alla. Toistaiseksi ainoa vastoinkäyminen sattui pari päivää sitten. 5 min/km-vauhtisen juoksulenkin loppuvaiheilla, 19 kilometrin kohdalla reitti kääntyi tiukasti vasemmalle vastamäkeen. Pohje siinä kääntyessä jotenkin venähti ja nyt ohjelmassa on korvaavia harjoitteita kunnes jalka on kunnossa. Toisinsanoen kuulen kuntopyörän sulokutsun... Itse asiassa kuulin kutsun tänään; 25,6 kilometriä / 45 min mäkiohjelmaa teki oikein hyvää. Suorastaan mannaa.

Vaihe voi viedä muutamia päiviä, mutta voi viedä myös viikon tai kaksi. Malttia tarvitaan etten riko jalkaa enempää.




Toisena vastoinkäymisenä voi toki pitää vanhan sykemittarin rikkoutumista. Onnistuin tiputtamaan sen lattiaan ja se ei tykännyt siitä. Heh - mieleen tulee Röllipeikon "se ei tykännyt siitä, sen huomasin äänestä". Tänään kiersin muutamassa paikassa kysymässä tarjouksia ja kun yksi nousi selvästi yli muiden, päätös oli helppo tehdä. Mittari tai hienommin sanottuna juoksutietokone laitettiin tilaukseen ja pääsen leikkimään uudella lelulla ensi viikolla. Lapsi on terve kun se leikkii, kyllä vaan ja kovin olen yhä lapsenmielinen. Lelut on nykyään vaan kalliimpia kuin silloin joskus.



Positiivisesti ajateltuna em. vastoinkäymiset voivat tuoda mukanaan hyviä asioita. Ensiksimainittu palauttaa mieleen ainakin lihashuollon tärkeyden sekä juoksuvauhdin maltillisen noston talvikelien jälkeen. Jälkimmäiseen saattaa liittyä useampikin mahdollisuus - arvelen varsin tärkeäksi askeltiheyden entistä systemaattisemman kehittämisen. Se on nimittäin yksi keskeinen osa uutta juoksutekniikkaani ja kyseessäolevalla Polarin mallilla (RS800sd) sen seuraaminen ja kehittäminen on mahdollista.




-gs