Flunssaa on perheessämme podettu vuoronperään. Ehdin jo ajatella ettei se minua kellistä, mutta niin vain on tämä viikko mennyt enemmän tai vähemmän kipeänä. Töissä olen punnertanut, mutta eipä ajatus ole ihan terävimmillään ollut. Lauantaiksi kaavailemani puolimaraton jää siis väliin, mutta onhan tässä vielä kautta jäljellä! Paras juoksusyksyhän on vasta alkamassa. Ja sokerina sen pohjalla on edessä juoksukauden päätös samassa kaupungissa kuin aloitus - lokakuun lopulla ollaan menossa kaupunkilomalle Pariisiin ja siinä sivussa on tarkoitus puolikas (La Voie Royale 2008) juosta.
-gs
ps. Pariisin kirjeenvaihtajamme on innostunut videobloggauksesta - käykäähän tutustumassa mm. ranskalaiseen nykymusaan!
torstaina, elokuuta 28, 2008
torstaina, elokuuta 21, 2008
Kippurasarvelle kyytiä - nyt ja silloin...
Kolme päivää kotona sairaan lapsen kanssa alkoi jo hiukan puuduttamaan. No joo, kyllähän niitä olympialaisia oli iltapäivisin kiva seurata, mutta kuitenkin. Menin sitten tänään töihin ja kulta jäi Jempsun kanssa kotiin. Tytöllä oli tänään nelivuotisneuvola. Terveydenhoitaja kuvasi tyttöämme "toimeliaaksi ja iloiseksi" ja kirjasi lisäksi terveyskorttiin, että "puhe selvää, kasvu sopusuhtaista ja liikkuminen ketterää". Hyvä niin!
- - -
Viime viikolla juoksukilometrejä ja tehoharjoituksia kertyi sen verran paljon, että tämä viikko on menty juoksun osalta erittäin matalalla profiililla. Vain yhden kevyen kympin olen juossut. Tänään keksin tehdä vauhdikkaan pyörälenkin 26 vuotta vanhalla kippurasarvellani; 46.3 kilometriä mäkisellä reitillä kulki vauhdikkaanoloisesti 1.46-ajassa ja mielessä kävi että niinkö tässä innostuu vielä kunnollisen pyörän hankkimaan.
Kippurasarvesta tuleekin mieleen yksi takavuosien tempaus; lokakuun lopulla 1994 luovuimme Helsingin asunnostamme, joten edessämme oli tavaroiden siirtäminen Kouvolaan. Hoidimme muutto-operaatiota pikku hiljaa kesän aikana, mutta kippurasarvea en alkanut autoon pakkaamaan. Keksin nimittäin kuningasajatuksen: minähän ajan sen pyörän sinne! Jonakin viikonloppuna. Kun kelit on kohdallaan.
Eräänä heinäkuisena päivänä kelit olivat kohdallaan. Aurinko paistoi täydeltä terältä, joten aamupalan jälkeen hyppäsin pyörän selkään ja suuntasin Kouvolaa kohti. Ajelin ilman paitaa helteisessä säässä ja ajattelin ettei elämä tästä enää parane. Viuhdoin vanhaa Porvoontietä ensin Porvooseen, jossa söin lounaan. Jossakin vaiheessa olin sitten pakotettu ajamaan kapeaa valtatietä (VT6), jossa siihen aikaan oli piennarta tarjolla noin 20 senttimetriä. Vierestä pyyhkivien venäjänrekkojen myötä homma alkoi tuntumaan epäterveelliseltä ja niinpä Elimäen tienoilla koetin hakea vaihtoehtoisia ajoreittejä, mutta enpä oikein järkeviä ratkaisuja enää löytänyt (tai väsymyksen sumentamilla aivoilla keksinyt), joten päädyin takaisin valtatielle. Sinnikkäästi väänsin perille saakka; väsyneenä, mutta onnellisena ja ennen kaikkea ehjänä saavuin Kouvolaan.
Selkänahka oli jo ajon aikana tuntunut vähän kireältä ja syy selvisi - olin hikoillut aurinkovoiteet pois, joten selkä punoitti vahvasti. Nukuin yön vatsallani märkä pyyhe selkäni päällä ja selvisin kuin selvisinkin ilman nahanluontia.
140-150 kilometrin lenkki ei ehkä ollut parasta mahdollista valmistautumista parin viikon kuluttua juoksemalleni Helsinki City maratonille, mutta tulipahan pyöräiltyä.
-gs
ps. Se maraton meni sitten aikaan 3.32, missä oli viisi minuuttia parannusta edelliseen, elämäni ensimmäiseen maratoniin, jonka olin juossut viisi vuotta aiemmin. Kun olin keksinyt että eihän se ole mies eikä mikään joka ei ennen naimisiinmenoa ole maratonia juossut.
- - -
Viime viikolla juoksukilometrejä ja tehoharjoituksia kertyi sen verran paljon, että tämä viikko on menty juoksun osalta erittäin matalalla profiililla. Vain yhden kevyen kympin olen juossut. Tänään keksin tehdä vauhdikkaan pyörälenkin 26 vuotta vanhalla kippurasarvellani; 46.3 kilometriä mäkisellä reitillä kulki vauhdikkaanoloisesti 1.46-ajassa ja mielessä kävi että niinkö tässä innostuu vielä kunnollisen pyörän hankkimaan.
Kippurasarvesta tuleekin mieleen yksi takavuosien tempaus; lokakuun lopulla 1994 luovuimme Helsingin asunnostamme, joten edessämme oli tavaroiden siirtäminen Kouvolaan. Hoidimme muutto-operaatiota pikku hiljaa kesän aikana, mutta kippurasarvea en alkanut autoon pakkaamaan. Keksin nimittäin kuningasajatuksen: minähän ajan sen pyörän sinne! Jonakin viikonloppuna. Kun kelit on kohdallaan.
Eräänä heinäkuisena päivänä kelit olivat kohdallaan. Aurinko paistoi täydeltä terältä, joten aamupalan jälkeen hyppäsin pyörän selkään ja suuntasin Kouvolaa kohti. Ajelin ilman paitaa helteisessä säässä ja ajattelin ettei elämä tästä enää parane. Viuhdoin vanhaa Porvoontietä ensin Porvooseen, jossa söin lounaan. Jossakin vaiheessa olin sitten pakotettu ajamaan kapeaa valtatietä (VT6), jossa siihen aikaan oli piennarta tarjolla noin 20 senttimetriä. Vierestä pyyhkivien venäjänrekkojen myötä homma alkoi tuntumaan epäterveelliseltä ja niinpä Elimäen tienoilla koetin hakea vaihtoehtoisia ajoreittejä, mutta enpä oikein järkeviä ratkaisuja enää löytänyt (tai väsymyksen sumentamilla aivoilla keksinyt), joten päädyin takaisin valtatielle. Sinnikkäästi väänsin perille saakka; väsyneenä, mutta onnellisena ja ennen kaikkea ehjänä saavuin Kouvolaan.
Selkänahka oli jo ajon aikana tuntunut vähän kireältä ja syy selvisi - olin hikoillut aurinkovoiteet pois, joten selkä punoitti vahvasti. Nukuin yön vatsallani märkä pyyhe selkäni päällä ja selvisin kuin selvisinkin ilman nahanluontia.
140-150 kilometrin lenkki ei ehkä ollut parasta mahdollista valmistautumista parin viikon kuluttua juoksemalleni Helsinki City maratonille, mutta tulipahan pyöräiltyä.
-gs
ps. Se maraton meni sitten aikaan 3.32, missä oli viisi minuuttia parannusta edelliseen, elämäni ensimmäiseen maratoniin, jonka olin juossut viisi vuotta aiemmin. Kun olin keksinyt että eihän se ole mies eikä mikään joka ei ennen naimisiinmenoa ole maratonia juossut.
maanantaina, elokuuta 18, 2008
Toipilaan kanssa kotona
Jempsulle nousi lauantai-iltana kova kuume - 39.9 oli jo sen verran raju lukema, että annettiin lääkettä. Niin vain tyttö jaksoi ja halusi olla jalkeilla, tosin toiminta oli poikkeuksellisen rauhallista... Ja päiväunetkin piti pitkästä aikaa ottaa. Eilen oli vielä lämpöä 37.8 astetta ja vaikka tänä aamuna kuumetta ei enää ollut, katsoimme parhaaksi pitää kuumeettoman päivän kotona. Vähän väsyneeltä tyttö vielä vaikuttaa. Töiden osalta minun oli helpompi jäädä kotiin, sillä tänään olisi ollut rauhallinen päivä.
- - -
Viime viikolla juoksukilometrejä kertyi reilut 85. Kova viikko, sillä tein kolme kovaa harjoitusta - maanantaina vauhtikestävyyttä (vk) 18 km (4.45 min/km), tiistaina vk 15 km (4.30 min/km), torstaina intervallikokonaisuus radalla (5 x 1000 m 3.42-3.48 ja eilen taas vk 15 km (4.30 min/km). Muut kolme lenkkiä juoksin palautellen noin 5.00 - 5.15 min/km -vauhdilla. Kunto tuntuu olevan lupaavassa nousussa ja kahden viikon kuluttua sopii odottaa hyvää tulosta puolimaratonilta. 1.27 -alkuinen tulos pitäisi olla mahdollinen, jos vain keli on kohdallaan.
-gs
- - -
Viime viikolla juoksukilometrejä kertyi reilut 85. Kova viikko, sillä tein kolme kovaa harjoitusta - maanantaina vauhtikestävyyttä (vk) 18 km (4.45 min/km), tiistaina vk 15 km (4.30 min/km), torstaina intervallikokonaisuus radalla (5 x 1000 m 3.42-3.48 ja eilen taas vk 15 km (4.30 min/km). Muut kolme lenkkiä juoksin palautellen noin 5.00 - 5.15 min/km -vauhdilla. Kunto tuntuu olevan lupaavassa nousussa ja kahden viikon kuluttua sopii odottaa hyvää tulosta puolimaratonilta. 1.27 -alkuinen tulos pitäisi olla mahdollinen, jos vain keli on kohdallaan.
-gs
maanantaina, elokuuta 11, 2008
Uutta arkea
Jempsu siis aloitti päiväkodissa ja minä palasin työhön. Isoja muutoksia. Kuten ounastelimme, homma lähti sujumaan hyvin; tyttö jäi päiväkotiin hyvillä mielin ja sujahti nopeasti ryhmään mukaan. Taisi olla kovempi paikka minulle kuin hänelle... Valitsimme työpaikkojemme vieressä sijaitsevan leikkikoulun, joten aamut ovat varsin selkeitä - samaa matkaa mennään ja tyttö tietää, että isä ja äiti ovat lähellä. Leikkikoulun toiminta perustuu montessoripedagogiikkaan ja ihan fiksun oloisista prinsiipeistähän siinä on kyse;
"...ytimenä on lapsen tarkka havainnointi ja huomioiden teko hänen kehityksestään. Tarkkailun ja tehtyjen huomoiden avulla ohjaaja saa oleellisen tiedon lapsen kehitystasosta ja siitä miten hänen tulee ohjata lasta kehittymään ja millaisia oppimivälineitä hänen tulee lapsen oppimisen tueksi tarjota."
(lähde http://fi.wikipedia.org/wiki/Montessoripedagogiikka)
Pari ensimmäistä päivää vedettiin lyhyemmän kaavan mukaan ja hakiessa Jempsu ihmetteli että joko nyt pitää lähteä... Kun sitten lupasin että seuraavana päivänä haen hänet vasta puoli neljältä niin ilme kirkastui ja tuuletus oli näyttävä. Näinköhän sitä isä ja äiti jäivät samantien toiselle sijalle leikkikoulun jälkeen...
- - -
Juoksukisoja on tässä kuussa luvassa vähemmän ja harjoittelua sitäkin enemmän. Tai niin on ainakin tarkoitus. Pitkähkön arpomisen jälkeen päätin jättää Helsinki City Marathonin väliin ja juosta täysmatkan vasta syyskuun puolella. Lyhempiä matkoja otan toki ohjelmaan ennen sitä. Viikko sitten meni 6 km 24.05 ja kuun lopulla saatan juosta puolikkaan.
Nopeutta haikailen lisää ja niinpä ohjelmassa on myös vauhdikkaampia harjoituksia. Viime viikolla kävin pitkästä aikaa radalla juoksemassa intervalleja; verryttelyn jälkeen 5 x 1000 m 200 metrin kävelypalautuksella sujui mukavasti. Tai pahaltahan se tuntui etenkin kahdessa viimeisessä kun rypistin hiukan kovempaa. Ajatus oli juosta 3.45 tonneja ja kolme ensimmäistä menikin parin sekunnin tarkkuudella tavoitteeseen. Neljännen vedin 3.38 ja viimeisen 3.35. Päälle kun vielä tempaisin 5 x 200 metriä 36-37 sekuntiin (juu, nopeus on kovin suhteellinen käsitä mutta näillä eväillä mennään) niin tuntui että homma alkoi muistuttaa treenausta.
-gs
"...ytimenä on lapsen tarkka havainnointi ja huomioiden teko hänen kehityksestään. Tarkkailun ja tehtyjen huomoiden avulla ohjaaja saa oleellisen tiedon lapsen kehitystasosta ja siitä miten hänen tulee ohjata lasta kehittymään ja millaisia oppimivälineitä hänen tulee lapsen oppimisen tueksi tarjota."
(lähde http://fi.wikipedia.org/wiki/Montessoripedagogiikka)
Pari ensimmäistä päivää vedettiin lyhyemmän kaavan mukaan ja hakiessa Jempsu ihmetteli että joko nyt pitää lähteä... Kun sitten lupasin että seuraavana päivänä haen hänet vasta puoli neljältä niin ilme kirkastui ja tuuletus oli näyttävä. Näinköhän sitä isä ja äiti jäivät samantien toiselle sijalle leikkikoulun jälkeen...
- - -
Juoksukisoja on tässä kuussa luvassa vähemmän ja harjoittelua sitäkin enemmän. Tai niin on ainakin tarkoitus. Pitkähkön arpomisen jälkeen päätin jättää Helsinki City Marathonin väliin ja juosta täysmatkan vasta syyskuun puolella. Lyhempiä matkoja otan toki ohjelmaan ennen sitä. Viikko sitten meni 6 km 24.05 ja kuun lopulla saatan juosta puolikkaan.
Nopeutta haikailen lisää ja niinpä ohjelmassa on myös vauhdikkaampia harjoituksia. Viime viikolla kävin pitkästä aikaa radalla juoksemassa intervalleja; verryttelyn jälkeen 5 x 1000 m 200 metrin kävelypalautuksella sujui mukavasti. Tai pahaltahan se tuntui etenkin kahdessa viimeisessä kun rypistin hiukan kovempaa. Ajatus oli juosta 3.45 tonneja ja kolme ensimmäistä menikin parin sekunnin tarkkuudella tavoitteeseen. Neljännen vedin 3.38 ja viimeisen 3.35. Päälle kun vielä tempaisin 5 x 200 metriä 36-37 sekuntiin (juu, nopeus on kovin suhteellinen käsitä mutta näillä eväillä mennään) niin tuntui että homma alkoi muistuttaa treenausta.
-gs
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)