4.6.1989 Kiinan kansanarmeija käänsi aseiden piiput opiskelijoita kohti ja avasi tulen. Satoja, joidenkin arvioiden mukaan tuhansia ihmisiä sai surmansa. Taivaallisen Rauhan aukiolla virtasi veri.
Menin naimisiin 3 kuukautta myöhemmin.
15 vuotta myöhemmin eteläisessä Kiinassa, lähellä Vietnamin rajaa syntyi eräs lapsi.
Pidin häntä ensi kertaa sylissäni eräänä marraskuisena päivänä 2005. Kun hän samana päivänä ensi kertaa nukahti syliini, ajattelin että minä suojelen tätä lasta. Minä rakastan tätä lasta. Minä olen valmis vaikka kuolemaan tämän lapsen puolesta.
Kiinan lapsi. Minun lapsi. Kaikkeni.
-gs
(1. kuvassa Wroclawissa Puolassa sijaitseva Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitusten 10-vuotismuistomerkki,
http://fi.wikipedia.org/wiki/Taivaallisen_rauhan_aukion_mielenosoitus
2. kuvassa unohtumaton hetki eteläisessä Kiinassa)
5 kommenttia:
Herkistävä kirjoitus ja kuvat. Pysäyttävä. Täynnä rakkautta oleva.
Terveiset Kiinan lapselle Pakistanin tyttäreltä. Meillä tuo ihana tutustumisen hetki oli tänä keväänä.
Kaunis kirjoitus. :)
Kiitos!
-gs
Olipa koskettava kirjoitus ja kuvat. Ihanaa, että löysitte toisenne.
Minulle tuli tästä, ja tulee usein muutenkin Kiinasta mieleen Villijoutsenet-kirja, kolmen kiinattaren tarina. Suosittelen lukemaan, jos et ole koskaan lukenut.
Kiitos vihjeestä Sahrami - olen kyllä kuullut kirjasta mutta on vielä lukematta! On jäänyt lukeminen kovin vähälle viime vuosina.
-gs
Lähetä kommentti