Pari tahtia kun tuli tätä niin erehtymisen vaaraa ei ollut.
Palkinto?
Nimikirjoituksilla varustettuna.
En varsinainen fani koskaan ollut, koska Beatles oli nuoruuteni #1. Mutta tämä balladi on kuva nuoren romantikon sisimmästä.
Ja balladien balladi nuoruuteni vuosilta on tietysti tämä
taas aamulla heräilen
vierestäs venytellen
varpaitani naksutellen
olen onnellinen
nuuhkin ihoasi kivaa on
lämpimässä alla
lämpimässä alla peiton
jonka alle aamun,aamun,aamunkoiton
suo maailma
joka mulle soi ton,soi ton
Päävoiton
Kun balladiosastolle päädyin niin ehkä kauneinta suomalaista rocklyriikkaa jousien kera. Isokynä itse. Samoja aikoja edellisten kanssa.
"Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki
Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä
Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan
Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa
Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään"
Ja tietysti Fame! Tämä TV-sarja 1982-84 oli jotakin käsittämätöntä.
- Jorma Ronkainen (onnessa.com)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti