oli tarjolla eilen - kympin testijuoksu kulki 48 sekuntia kovempaa kuin marraskuussa, joten oikeaan suuntaan mennään. 43.10 ei sinällään anna aihetta hurraahuutoihin, mutta olosuhteet ja ajankohta huomioiden meno oli ihan kelvollista. Vauhdinjako onnistui mäkisellä reitillä hyvin ja tästä on hyvä jatkaa treenejä.
Raaston ansiosta tulin tietoiseksi siitä että jenkeissä ratkottiin tänään puolimaratonin mestaruudet.
Tulokset
Miehet
1 Mohamed Trafeh 1:02:17
2 Ryan Hall 1:02:20
3 Patrick Smyth 1:02:32
4 Fasil Bizuneh 1:02:47
5 Jason Lehmkuhle 1:02:49
6 Ryan Vail 1:02:51
7 Scott MacPherson 1:04:03
8 Jorge Torres 1:04:18
9 Mike Sayenko 1:04:20
10 Joseph Driscoll 1:04:23
Naiset
1 Jennifer Rhines 1:11:14
2 Serena Burla 1:11:38
3 Nan Kennard 1:12:03
4 Katie McGregor 1:12:13
5 Tera Moody 1:12:30
6 Clara Grandt 1:13:13
7 Lindsey Scherf 1:13:40
8 Amy Hastings 1:14:07
9 Magdalena Boulet 1:14:28
10 Melissa White 1:14:50
Video kisan jälkitunnelmista
sunnuntai, tammikuuta 30, 2011
perjantaina, tammikuuta 28, 2011
Kaksi tapaa elää - Oikeasti Tärkeät Asiat Elämässäsi?
"You can live as if nothing is a miracle; you can live as if everything is a miracle."
Hieno ajatus Albert Einsteinilta. Tosin en tiedä mitä käytännössä merkitsisi, jos ihan jokaista kohtaamaansa asiaa ihmeenä pitäisi. En tosiaankaan tiedä. Uskon toki että lapsenomainen kyky ihmetellä asioita on hyvin tärkeää. Samalla kuitenkin uskon myös että on ihan hyvä että elämässä on myös niinsanottuja rutiineja - monet asiat, sanokaamme vaikkapa kahvin keittäminen, on näppärä hoitaa rutiinilla. Siinä ohessa voi sitten pohtia jotakin muuta. Ihmetelläkin.
Mediassa nousi hiljattain esiin talveen kyllästynyt, joka päätti huutonetissä myydä omaisuutensa ja muuttaa lämpimään. Projekti toteutunee, sillä hintavaraus on ylitetty.
Myydä omaisuutensa ja lähteä maailmaa kiertämään...
Eräs tuttuni teki tämän ratkaisun viime syksynä. Korkeastikoulutettu nainen luopui työstään, myi asuntonsa ja huonekalunsa ja suuntasi Kaakkois-Aasiaan määrittelemättömän pitkäksi ajaksi. Tänään kaivoin esiin hänen bloginsa. Mielenkiintoista luettavaa. Itsensä löytämistä. Hienoja kuvia. Rauhoittumista. Olemista.
Työelämän oravanpyörässä kierrokset käyvät kovina ja tahti tuntuu aina vain kiihtyvän. Kustannustehokkuus, palaverit, kiire, deadlines, laatutietoisuus, asiakasrajapinta, ydinosaaminen, talouskuri... Jotkut nauttivat kiireestä, tärkeyden tunnusta, moni sinnittelee mukana veren maku suussaan, moni palaa loppuun, jotkut ymmärtävät hypätä pois ennen kuin rikkovat itsensä.
Mikä on oikeasti tärkeää?
Elämässä tulee vastaan hetkiä, jolloin olemme pakotettuja syvällisesti miettimään tätä kysymystä.
Oikeasti Tärkeät Asiat Elämässäni:
- Rakkaus
Konkreettisemmin:
- Totuus
- Hyvyys
- Kauneus
Vielä konkreettisemmin tämä merkitsee yhteyttä sisimpään, perheeseen, ihmiseen, Jumalaan.
Ihminen on onnellinen eläessään rakkaudellisessa yhteydessä yllämainittuihin.
Lopulta, egon väistyessä, ihminen muuttuu rakkaudeksi.
Ja
Se
On
Elämän Tarkoitus.
-gs
"Happiness in intelligent people is the rarest thing I know."
- Ernest Hemingway.
Hieno ajatus Albert Einsteinilta. Tosin en tiedä mitä käytännössä merkitsisi, jos ihan jokaista kohtaamaansa asiaa ihmeenä pitäisi. En tosiaankaan tiedä. Uskon toki että lapsenomainen kyky ihmetellä asioita on hyvin tärkeää. Samalla kuitenkin uskon myös että on ihan hyvä että elämässä on myös niinsanottuja rutiineja - monet asiat, sanokaamme vaikkapa kahvin keittäminen, on näppärä hoitaa rutiinilla. Siinä ohessa voi sitten pohtia jotakin muuta. Ihmetelläkin.
Mediassa nousi hiljattain esiin talveen kyllästynyt, joka päätti huutonetissä myydä omaisuutensa ja muuttaa lämpimään. Projekti toteutunee, sillä hintavaraus on ylitetty.
Myydä omaisuutensa ja lähteä maailmaa kiertämään...
Eräs tuttuni teki tämän ratkaisun viime syksynä. Korkeastikoulutettu nainen luopui työstään, myi asuntonsa ja huonekalunsa ja suuntasi Kaakkois-Aasiaan määrittelemättömän pitkäksi ajaksi. Tänään kaivoin esiin hänen bloginsa. Mielenkiintoista luettavaa. Itsensä löytämistä. Hienoja kuvia. Rauhoittumista. Olemista.
Työelämän oravanpyörässä kierrokset käyvät kovina ja tahti tuntuu aina vain kiihtyvän. Kustannustehokkuus, palaverit, kiire, deadlines, laatutietoisuus, asiakasrajapinta, ydinosaaminen, talouskuri... Jotkut nauttivat kiireestä, tärkeyden tunnusta, moni sinnittelee mukana veren maku suussaan, moni palaa loppuun, jotkut ymmärtävät hypätä pois ennen kuin rikkovat itsensä.
Mikä on oikeasti tärkeää?
Elämässä tulee vastaan hetkiä, jolloin olemme pakotettuja syvällisesti miettimään tätä kysymystä.
Oikeasti Tärkeät Asiat Elämässäni:
- Rakkaus
Konkreettisemmin:
- Totuus
- Hyvyys
- Kauneus
Vielä konkreettisemmin tämä merkitsee yhteyttä sisimpään, perheeseen, ihmiseen, Jumalaan.
Ihminen on onnellinen eläessään rakkaudellisessa yhteydessä yllämainittuihin.
Lopulta, egon väistyessä, ihminen muuttuu rakkaudeksi.
Ja
Se
On
Elämän Tarkoitus.
-gs
"Happiness in intelligent people is the rarest thing I know."
- Ernest Hemingway.
tiistaina, tammikuuta 25, 2011
Onnellisuuden nelikenttä
Rajankävijä pohtii ystävyys- ja tuttavuussuhteitaan; kuinka päästä sosiaaliseen ympäristöön, "jossa kukoistaa sekä parisuhde, että sen ulkopuoliset ystävyyssuhteet?"
Kirjoituksesta muistui mieleeni vuosien takaa eräässä seminaarissa kuulemani teoria tasapainoisesta ihmisyydestä, onnellisuudesta.
Psykologi puhui ihan viisaita ja piirsi fläppitaululle nelikentän:
Hän selitti että meidän tulisi tarkastella nelikentän lohkoja yksi kerrallaan ja miettiä tekemisiämme työssä ja vapaa-ajalla; mihin lohkoon ne sijoittuvat? Jos esimerkiksi harrastaa kestävyysjuoksua (kuten minä), se on mitä ilmeisimmin yksinäistä hikistä puuhaa ja sijoittuu näin ollen lohkoon numero 4.
Juoksun vastapainoksi tarvitsen jotakin toimintaa lohkoon numero 2. Siis jotakin henkistä tekemistä yhdessä. Käyn viikottain eräällä ilmaisutaidon kurssilla, jossa operoidaan kyseisellä alueella. Kirjoittaessani tätä blogitekstiä liikun lohkossa numero 3. Elämämme on tasapainossa jos jokaiseen lohkoon löytyy jotakin. Ihminen tarvitsee yhteyttä fyysiseen ja henkiseen, ihminen tarvitsee toista ihmistä ja yksinäisyyttä.
Asioiden sijoittaminen lohkoihin ei tietenkään ole läheskään aina yksiselitteistä.
Esimerkiksi mainitsemani hikinen ja yksinäinen kestävyysjuoksu sisältää myös henkisen ulottuvuuden; juostessani ajattelen niitä ja näitä, saatan saada merkittäviäkin oivalluksia, hyvä juoksulenkki voi olla uskonnolliseen elämykseen verrattavissa oleva kokemus. Osallistun myös mielelläni juoksukilpailuihin, jolloin juoksussa nähdään myös sosiaalinen ulottuvuus niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla.
Pidetään elämämme nelikenttä tasapainossa!
-gs
Kirjoituksesta muistui mieleeni vuosien takaa eräässä seminaarissa kuulemani teoria tasapainoisesta ihmisyydestä, onnellisuudesta.
Psykologi puhui ihan viisaita ja piirsi fläppitaululle nelikentän:
Hän selitti että meidän tulisi tarkastella nelikentän lohkoja yksi kerrallaan ja miettiä tekemisiämme työssä ja vapaa-ajalla; mihin lohkoon ne sijoittuvat? Jos esimerkiksi harrastaa kestävyysjuoksua (kuten minä), se on mitä ilmeisimmin yksinäistä hikistä puuhaa ja sijoittuu näin ollen lohkoon numero 4.
Juoksun vastapainoksi tarvitsen jotakin toimintaa lohkoon numero 2. Siis jotakin henkistä tekemistä yhdessä. Käyn viikottain eräällä ilmaisutaidon kurssilla, jossa operoidaan kyseisellä alueella. Kirjoittaessani tätä blogitekstiä liikun lohkossa numero 3. Elämämme on tasapainossa jos jokaiseen lohkoon löytyy jotakin. Ihminen tarvitsee yhteyttä fyysiseen ja henkiseen, ihminen tarvitsee toista ihmistä ja yksinäisyyttä.
Asioiden sijoittaminen lohkoihin ei tietenkään ole läheskään aina yksiselitteistä.
Esimerkiksi mainitsemani hikinen ja yksinäinen kestävyysjuoksu sisältää myös henkisen ulottuvuuden; juostessani ajattelen niitä ja näitä, saatan saada merkittäviäkin oivalluksia, hyvä juoksulenkki voi olla uskonnolliseen elämykseen verrattavissa oleva kokemus. Osallistun myös mielelläni juoksukilpailuihin, jolloin juoksussa nähdään myös sosiaalinen ulottuvuus niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla.
Pidetään elämämme nelikenttä tasapainossa!
-gs
torstaina, tammikuuta 20, 2011
maanantaina, tammikuuta 17, 2011
Elämän alku
Luin eilen lapselle iltasatua jossa mainittiin jotakin kaloista.
- Isi, mistä ne kalat ovat tulleet?
- Siis tuohon jokeenko?
- Ei vaan mistä se ensimmäinen kala on tullut?
- Biologiassa ajatellaan että elämä kehittyi meressä. Alkuun oli yksinkertainen molekyyli josta sitten kehittyi kaikki muu. Kalatkin.
- Mistä se ensimmäinen juttu tuli?
- Se molekyyli sinne mereen?
- Niin.
- Tieteessä ajatellaan että se vain muodostui itsestään ja sitten pitkän pitkän ajan kuluessa kehittyi kaikki muu elämä. Uskonnollisesta näkökulmasta ajatellaan elämän ilmestyneen maapallolle Jumalan vaikutuksesta.
-gs
(kuva http://www.paikkaauringossa.fi/galleria/2856/4905)
lauantaina, tammikuuta 15, 2011
Kahvikutsut
Jempsu tykkää kirjoittaa viestejä. Hiljattain sain kutsun;
KAVIKUS
TSUTTU
NYTENE
PORKA
NAPOL
ULTA
JOSEKSYT
ESOITAKA
NUMERO
4078991
787
Sananvälit ja rivijaot siis vielä hakusessa mutta eiköhän nuo sitten alla viimeistään syksyllä kirkastumaan kun ensimmäiselle luokalle tie vie.
Sing It Back To Me (Bring It Back)
Alla letkeät joulupäivän videoterveiset kolmen viikon takaa Las Palmasista. Espanjankielen taitoiset voivat minua paremmin tulkita Luisin aloitusspiikin. Facebookin hän siinä mainitsee. Ni Funk Ni Fank löytyy naamakirjasta, sinne siis tykkäämään jos tykkäätte. Me tykättiin. Video todistaa että moni muukin tykkäsi. Kauniimman puoliskon eläytyminen esitykseen ilmenee myös.
-gs
KAVIKUS
TSUTTU
NYTENE
PORKA
NAPOL
ULTA
JOSEKSYT
ESOITAKA
NUMERO
4078991
787
Sananvälit ja rivijaot siis vielä hakusessa mutta eiköhän nuo sitten alla viimeistään syksyllä kirkastumaan kun ensimmäiselle luokalle tie vie.
Sing It Back To Me (Bring It Back)
Alla letkeät joulupäivän videoterveiset kolmen viikon takaa Las Palmasista. Espanjankielen taitoiset voivat minua paremmin tulkita Luisin aloitusspiikin. Facebookin hän siinä mainitsee. Ni Funk Ni Fank löytyy naamakirjasta, sinne siis tykkäämään jos tykkäätte. Me tykättiin. Video todistaa että moni muukin tykkäsi. Kauniimman puoliskon eläytyminen esitykseen ilmenee myös.
-gs
torstaina, tammikuuta 13, 2011
Ni Funk Ni Fank - Blame It On The Boogie
Jatketaan videolinjalla ja musiikkimuistolla Las Palmasista.
Joulupäivänä saimme nauttia Ni Funk Ni Fank -nimisen ryhmän mainiosta esityksestä kävelykadulla. Konsertin jälkeen juttelimme bändin sielun, kitaristi Luis Merinon sekä upeaäänisen laulajan, Esther Suarezin kanssa. Sympaattisia ihmisiä! Viime viikolla Luis otti yhteyttä ja pyysi minua lataamaan nettiin keikalta kuvaamaani materiaalia.
Tässä ensimmäiset maistiaiset:
-gs
Joulupäivänä saimme nauttia Ni Funk Ni Fank -nimisen ryhmän mainiosta esityksestä kävelykadulla. Konsertin jälkeen juttelimme bändin sielun, kitaristi Luis Merinon sekä upeaäänisen laulajan, Esther Suarezin kanssa. Sympaattisia ihmisiä! Viime viikolla Luis otti yhteyttä ja pyysi minua lataamaan nettiin keikalta kuvaamaani materiaalia.
Tässä ensimmäiset maistiaiset:
-gs
maanantaina, tammikuuta 10, 2011
How the Finns do it?
Joululoma tuli ja meni, mukavissa merkeissä. Vietimme aikaa niin pohjoisessa kuin myös etelän lämmössä. Jouluaattoa vietimme epätavallisesti vuoristossa; aatonaattona patikoimme noin 3 tuntia 800 metrin korkeudesta (San Bartolome de Tirajana, Gran Canaria) 1600 metriin. Yövyimme pienessä luolassa ja aattona nautimme huikeista näkymistä ja auringosta.
Iltapäivällä nousimme saaren korkeimpaan kohtaan (n 1970 metriä merenpinnasta) ja lähdimme sitten laskeutumaan ylängön pohjoispuolelta San Mateoon. 800 korkeusmetriä alaspäin osoittautui kovemmaksi urakaksi kuin samat metrit ylöspäin. Reisien etuosat joutuivat todella koville!
Noin kuuden tunnin kävelyn jälkeen saavuimme San Mateoon, hyppäsimme bussiin ja ajoimme Las Palmasiin.
Las Palmas on oiva kohde. Siinä yhdistyy kaupunkiloman, rantaloman sekä patikoinnin mahdollisuudet. Juoksun harrastajalle kohde on loistava. Lämpötila ja ilman kosteus ovat sopivat ja tiivishiekkainen 3 km pitkä Canterasin uimaranta ja sen pohjoispuolelle jatkuva hiekkatie tarjoavat mahdollisuuden noin 13.5 kilometrin juoksulenkkiin.
Eräänä päivänä tapasimme kaupungilla todellisen maailmanmatkaajan.
Vladimir Yarets on kiertänyt maailmaa maan perusteellisesti! Oli oikein sympaattisen oloinen kaveri ja asiat tulivat selviksi huolimatta siitä että hän on kuuromykkä. Vladimirin seikkailuista voi lukea hänen sivuiltaan.
Canterasin rannalla ihailimme hiekkataidetta - jokin ryhmä oli tehnyt kokonaisen kylän Beetlehem-teemaan liittyen. Uskomattoman taidokasta työtä!
Suomeen palattuamme vietimme aikaa mökillä. Tulipa siinä sitten loppiaisena leikittyä oikein kameran edessä... teemana suomalaiset ja mökkielämä;
Finns love to be at their cottages - be it summer or winter! But what do they do there? How do they survive in wintertime when the ground is covered with plenty of snow and it's dark and cold? What is the secret recipe for staying alive in such hostile conditions? These and other mind-boggling questions are answered in this video.
Lapsi on terve kun se leikkii!
-gs
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)