eusebeia - godliness - jumalisuus - jumalanpelko?

Tämä tuntuu juuri nyt tärkeältä:

2. Pietarin kirjeestä

vuoden 1933 käännös
5. niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
6. ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
7. jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.

vuoden 1992 käännös
5 Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa,
6 tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa,
7 jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä, kiintymyksessä rakkautta.

jumalisuus vs. jumalanpelko!

Engl.kielisessä Raamatussa:

King James Version 1611
[5] And beside this, giving all diligence, add to your faith virtue; and to virtue knowledge;
[6] And to knowledge temperance; and to temperance patience; and to patience godliness;
[7] And to godliness brotherly kindness; and to brotherly kindness charity.

New International Version 2011
5 For this very reason, make every effort to add to your faith goodness; and to goodness, knowledge;
6 and to knowledge, self-control; and to self-control, perseverance; and to perseverance, godliness;
7 and to godliness, mutual affection; and to mutual affection, love.

alkukielinen kreikkal. käsite on

eusebeia

"Eusebeia is translated by a variety of English words such as piety, godliness, reverence, religion and devotion"
(http://www.joelstephenwilliams.com/whatiseusebeia.htm)

"Eusebeia is the idea of inner piety, spiritual maturity, or godliness (...) Godliness is the concept of the inward life and the outward appearance of the fruit of the Spirit"
(http://www.realtime.net/~wdoud/topics/godliness.html)

"Eusebeia relates to real, true, vital, and spiritual relation with God"
(http://en.wikipedia.org/wiki/Eusebeia)

esimerkkejä

* "Train yourself in godliness" (1 Timothy 4:7).
* "Godliness is valuable in every way" (1 Timothy 4:8).
* "Pursue righteousness, godliness, faith, love, endurance, gentleness"
(1 Timothy 6:11).
* "What sort of persons ought you to be in leading lives of holiness and
godliness?" (2 Peter 3:11).

Know thyself - tunne itsesi

Man - know thyself. Gnothi seauton. Self-knowledge is not about selfishness. It is not about egoism. Through self-knowledge you will become small. You will become humble. You will become your true self in the mystical process where your ego vanishes and your true eternal self emerges.

Ihminen - tunne itsesi. Itsensä tunteminen ei ole itsekkyyttä. Itsensä tunteminen on pieneksi tulemista. Nöyräksi tulemista. Todelliseksi itsekseen tulemista Raamatun "Hänen tulee kasvaa, minun pienentyä" -hengessä.

Johdatus joulun sisäiseen ihmeeseen

Kristikunnan hiljentyessä joulun viettoon on luonnollista tarkastella Jeesus Nasaretilaisen merkitystä. Mikä tai kuka hän oli (tai on)? Ennen kaikkea; mikä oli hänen tärkein viestinsä?

Raamatun tekstien perusteella Jeesus nosti rakkauden ykkössijalle. Hän kehotti meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestä, mielestä ja voimasta sekä lähimmäistä niin kuin itseämme (Matt. 22:37). Kuka on lähimmäinen? Jokainen (Matt. 5:43-48). Ydinkohtana pidän Jeesuksen ja Tuomaksen keskustelua niin kuin se Johanneksen evankeliumin 14. luvun alussa kuvataan. Siinä Jeesus kertoo menevänsä Isänsä kotiin valmistamaan sijaa opetuslapsille. Hän myös toteaa, että opetuslapset osaavat kyllä tien sinne. Tuomasta vastaus ei kuitenkaan tyydytä, vaan hän kysyy tarkempia ohjeita kuinka löytää perille. Jeesuksen vastaus on yksi raamatun eniten siteerattuja kohtia. "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)

Vastaus on miljoonien mielestä skandaali. Kuinka ihmeessä joku ihminen voi sanoa olevansa ainoa mahdollinen tie Jumalan luokse? Tämä on toki tuttu, moneen kertaan kuultu opetus kristitylle. Se on kuitenkin perin hämmentävää ateistille, agnostikolle, muslimille, hindulle, buddhalaiselle ja monelle muulle. Kaksituhatta vuotta sitten elänyt mies tarjoaa itseään vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana vastauksena, ratkaisuna, tienä, elämänä. Ainoana totuutena. Tämä on klassisen kristinuskon ydinkohta. Tietyn historiassa eläneen henkilön kautta kulkee ainoa tie pelastukseen, taivaaseen, ikuiseen elämään, onneen. Klassinen kristinusko vastaa hämmentyneelle toteamalla, että Jeesus oli Jumalan Poika ja tämän ainutlaatuisen statuksen myötä on mielekästä pitää häntä (ainoana) tienä Jumalan luo.

Tarkastellaan asetelmaa hiukan tarkemmin. Mikä tarkkaan ottaen on Jeesuksen, Jumalan ja Rakkauden suhde? Johanneksen evankeliumin (Joh. 10:30) mukaan Jeesus sanoi olevansa yhtä Jumalan kanssa. Vuonna 325 laaditussa Nikaian uskontunnustuksessa Jeesuksesta todetaan, ”Deum de Deo, lumen de lumine, Deum verum de Deo vero” – Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta. Jumalan ja Jeesuksen olemuksellista ykseyttä siis korostetaan. Mikä sitten on Jumalan ja rakkauden välinen yhteys? Mikäli otamme vakavasti esimerkiksi Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä (1. Joh 4:8) esitetyn määrityksen ”Jumala on rakkaus”, päädymme yhtälöihin:

Jeesus = Jumala
Jumala = Rakkaus.

Arkista matematiikkaa ja logiikkaa soveltamalla näistä seuraa että

Jeesus = Rakkaus.

Palataan tämän pohjalta uudestaan Jeesuksen kenties radikaaleimpaan lausuntoon; ”minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh. 14:6). Ylläkuvatun perusteella se voidaan kirjoittaa muotoon

”Rakkaus on tie, totuus, ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin Rakkauden kautta.”

Olisi mielenkiintoista kuulla, miltä näin muotoiltu kristinuskon ydinteesi kuulostaisi ateistin, agnostikon, muslimin, hindun tai buddhalaisen korvissa. Entä miltä se kuulostaisi kristityn korvissa? Miltä se kuulostaa sinun korvissa? Mitä järkesi sanoo? Minun sydämessäni rakkaus tienä, totuutena ja elämänä tuntuu todelta ja oikealta. Järkeni pitää tätä loogisena. Rakkaus on avain, rakkaus on vastaus. ”All you need is love”, kuten Liverpoolin nelikko neljäkymmentä vuotta sitten julisti.

Totuuden etsijän seuraava askel on pohtia rakkautta. Mistä rakkauden löytää? Edellisten yhtälöiden perusteella on yhtä relevanttia kysyä, mistä Jeesuksen löytää tai mistä Jumalan löytää. Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesus on paikalla, kun kaksi tai useampi kohtaa hänen nimessään (Matt. 18:20). Luukkaan evankeliumin mukaan Jumalan valtakunta (ja samalla siis rakkauden valtakunta) on sisäisesti ihmisissä (Luuk. 17:21). Näiden perusteella kauas ei siis tarvitse matkata rakkauden löytääkseen. Tie, totuus ja elämä ovat jokaista lähellä.

Miksi sitten Jeesus ei puhunut rakkaudesta, vaan itsestään tienä, totuutena ja elämänä? Miksi ”minä olen tie…” eikä ”rakkaus on tie…”? Selitys piilee nähdäkseni tässä: mikäli Jeesus oli yhtä Jumalan (ja siis rakkauden) kanssa, hänen ei tarvinnut ilmaista dualistisesti "rakkaus on tie...". Dualistinen ilmaisuhan olisi viitannut siihen, että toisaalta on Jeesuksen minuus, joka ilmaisee ja toisaalta on jotakin (rakkaus), johon ilmaisu viittaa (eivätkä nämä välttämättä ole yhtä ilmaisijan tietoisuudessa, saati olemuksessa). Nyt kuitenkin Jeesuksen ja Jumalan (ja siis rakkauden) olemusten välillä vallitsee Raamatun kirjoitusten perusteella niin vahva yhtäläisyys, että Jeesus puhuu Jumalana (ja rakkautena) minä-muodossa. Jeesuksen puhe on siis ihmisenä ilmentyvän rakkauden (ja Jumalan) puhetta.




Tie, totuus ja elämä – sisäisesti meissä? Jumalallinen rakkaus – sinussa ja minussa? Jouluevankeliumi kertoo Jeesus-lapsen syntymästä ankeaan ympäristöön, talliin, eläinten keskelle. Kuvauksen myötä ajatukset yleensä rientävät parin tuhannen vuoden taakse, kauas Betlehemiin. Kuvittelemme öisen lammaskedon paimenineen, tähtitaivaan enkeleineen sekä tallin, jossa joulun ihme on juuri tapahtunut. Ehkäpä meidän ei sittenkään tarvitse matkata ajallisesti ja paikallisesti niin kauas. Entä jos jouluevankeliumin todellinen tarkoitus onkin esittää kuva rakkauden syntymisestä tässä ja nyt? Jospa evankeliumin talli on vertauskuva keskeneräisestä ihmisestä? Talli ja seimi sijaitsevatkin sisällämme, sydämessämme. Marian, Joosefin ja eläinten voidaan ajatella kuvaavan ihmisen eri ulottuvuuksia; Joosef edustaa henkistynyttä älyä, Maria henkistynyttä tunnetta ja tallin eläimet ihmisen viettejä, jotka tässä asetelmassa ovat rauhoittuneet. Joosefia voi myös pitää ihmisen animuksen (sielun miesprinsiippi) ja Mariaa animan (sielun naisprinsiippi) universaalina kuvana. Henkisen tien kulkijan sisäinen eheytyminen merkitsee älyn ja tunteen harmonista liittoa, jonka tuloksena joulun ihme tulee todeksi - syntyy jotakin uutta, kaunista, herkkää, viatonta. Sisäisen seimen äärellä kulkija saa todistaa rakkauden syntyneen. Rakkauden, joka on tie, totuus ja elämä.

Rauhallista Joulua!

-gs

(kuva http://www.egythai.com/Images/Insides/tbl_Package_Gerard_van_Honthorst.jpg)

Uhmata painovoimaa?

Reason will say that becoming humble
means to become poor.

Reason does not understand
that you can have
all the money in the world
and still be humble,

that to be humble means

that no one scares you anymore,

that nothing in the outside world
scares you,

that you are the sort of person
that can walk among kings

and never ever fear
that they will
steal your soul

That is power.

And that's what a mystic understood.

That is what it means to
defy gravity,

to have more light than weight
in your soul

- Caroline Myss

Ja sitten kun...

Kohdattuasi sisimmässäsi
armon ja rakkauden,

älä lörpöttele asiasta,
älä ylpeile asialla,
älä takerru kokemukseen.

Vaikeina aikoina,
koettelemuksen hetkinä muistat
totuuden välähdyksen sielussasi,

muistat 100% varmuuden hetken
kun tiesit että kukaan ei voi vahingoittaa sinua
ketään tai mitään ei tarvitse pelätä

Muistat,

kuitenkin elät tässä hetkessä,

ymmärrät että
mystisellä tiellä

Jumala puhuu
Jumala ilmenee

pienissä asioissa


- - -

"You need someone who believes you when you have a mystical experience."
- Caroline Myss

Paranemisen edellytykset

"You may live a perfectly ordinary life in the world,
but your interior life is anything but ordinary."
(Caroline Myss)

* * *

Caroline Myssin todellisen parantumisen (healing) askeleet ovat:

1. Tahto parantua (healing vs. curing)
-- ensiksimainitussa ihmisellä aktiivinen rooli, jälkimmäisessä medikalisoituminen, päätäntävallan (ja vastuun) ulkoistaminen lääkärille / lääkkeille (medikalisaatio)
2. Kyky ymmärtää sisäisen ja ulkoisen paranemisen ero
3. Anteeksianto, menneisyyden painolastista luopuminen
4. Anteeksipyyntö (nöyryys)
5. Tahto kehittyä hengellisessä näkökyvyssä

* * *

"Mystic's journey is a journey through
the narrow gate of the soul
the narrow gate of the heart."
(Caroline Myss)

(Sielun) haavat vallankäytön välineenä

Eilen ymmärsin

Ihminen toimii
armon kanavana
sikäli kun
hän on nöyrä
ylpeys
sulkee kanavan

- - -

Caroline Myss on tuonut esiin merkittäviä oivalluksia sielullisten haavojen käytöstä vallankäytön välineenä ("street currency"). Caroline käyttää käsitettä "woundology" kuvaamaan tilannetta, jossa haavan saanut ei todellisuudessa halua parantua tai eheytyä. Tämä siksi että woundologiaa poteva on löytänyt haavansa kautta mukavuusalueen, josta hän ei halua poistua. Sen sijaan hän ajattelee että haava oikeuttaa käytöksen, jossa kanssaihmisten odotetaan, itse asiassa vaaditaan käyttäytymään juuri tietyllä tavalla, tavalla joka yhtäältä takaa sen että haavan omistaja saa jatkaa olemistaan mukavuusalueellaan ja toisaalta estää paranemisprosessin.

Caroline ei väheksy erilaisten tukiryhmien (AA yms.) merkitystä, mutta on huolissaan siitä että kovin usein näistä muodostuukin woundologiaa potevien seurustelupiirejä. Todellista paranemista ei tapahdu eikä sitä edes haluta. Woundologian kourissa oleva haluaa oikeuttaa huonon käytöksensä, ailahtelunsa haavaansa vedoten ja odottaa kanssaihmisten toimivan hänen haavansa, hänen kipunsa, hänen tuskansa, hänen menetyksensä ehdoilla.

Kannattaa varata hiukan aikaa ja lukea tämä Carolinen mainio teksti aiheesta:
Why People Don't Heal and How They Can
"In the late spring of 1988, I arrived at the Findhorn Community in northeastern Scotland to teach a healing workshop..."
(http://partners.nytimes.com/books/first/m/myss-heal.html)

Näkökulma

Ylen uutinen 29.11.2011

"Syyttäjä Svein Holdenin mukaan loppupäätelmä oli, että Breivik elää omassa harhaisessa maailmassaan, joka hallitsee hänen ajatuksiaan ja tekojaan."

Caroline Myss 28.7.2011 (korostukset minun):

"Motivated by fear, racism, and hatred, his method of alerting people to the danger of Islamic infiltration into dominantly Christian Norway/Europe was to murder as many of his own countrymen, women, and children as he could.

He has been evaluated by a psychiatrist as insane. Is he really "insane"? By what definition do we decide "insanity" in these days of psychiatric jargon?

Standing back and observing cycles and patterns of social history, one pattern stands out to me - as the Western Christian society tossed out the language of evil, and thus one's ability to discern the presence of evil within the psyche of an individual, psychiatric terminology took its place. People were not longer driven by inner darkness. They were "psychotic" or "schizophrenic". They required drugs to repress them, tranquilize them, put their brains into low functioning states while the doctors excavated abusive childhoods.

I'm not discounting the role of abuse by any means. In fact, abuse and the absence of love needs to be put directly under the spot light of analysis.

(...)

Now - the absence of sacred teachings makes a person vulnerable to darkness, not just madness.

What happened in Norway is not the act of a madman. It is the act of evil, the act of hatred with a gun in its hand. Evil and hatred are capable of acts that the human mind cannot comprehend - the Holocaust, for example.

By calling just actions insane, we assume the position that they are freak incidents that cannot or might not happen again. Recognizing, however, that they are rooted in evil - actual evil - is another thing. You then realize not only can they happen again, they will happen again.

Evil looks for the mentally and emotionally vulnerable and unprotected, the individuals who are frightened and who nurture hatred in themselves and who have never learned to turn to a Higher Power for help.

People have frequently said to me that they do not believe in evil. For me, that is a foolish position if not a dangerous one. I offer the world as proof and events such as the one in Norway as proof that darkness not only exists but it is powerful. And each one of us is susceptible particularly those who think that darkness is a fantasy, a fiction, a lark.

In any event - no matter what you believe, let me end by saying it is better to live within a field of grace than outside it. Let us hold the people of Norway in our prayers and the people of Europe. No doubt the pattern of fear this man set in motion is rapidly moving through the rest of Europe."