Exsultet

Exsultet (engl., http://en.wikipedia.org/wiki/Exsultet)

Rejoice, heavenly powers! Sing, choirs of angels!
Exult, all creation around God's throne!
Jesus Christ, our King, is risen!
Sound the trumpet of salvation!

Rejoice, O earth, in shining splendor,
radiant in the brightness of your King!
Christ has conquered! Glory fills you!
Darkness vanishes for ever!

Rejoice, O Mother Church! Exult in glory!
The risen Savior shines upon you!
Let this place resound with joy,
echoing the mighty song of all God's people!

My dearest friends,
standing with me in this holy light,
join me in asking God for mercy,
that he may give his unworthy minister
grace to sing his Easter praises.

Deacon: The Lord be with you.
People: And with your spirit.
Deacon: Lift up your hearts.
People: We lift them up to the Lord.
Deacon: Let us give thanks to the Lord our God.
People: It is right and just.

It is truly right
that with full hearts and minds and voices
we should praise the unseen God, the all-powerful Father,
and his only Son, our Lord Jesus Christ.

For Christ has ransomed us with his blood,
and paid for us the price of Adam's sin to our eternal Father!

This is our passover feast,
when Christ, the true Lamb, is slain,
whose blood consecrates the homes of all believers.

This is the night
when first you saved our fathers:
you freed the people of Israel from their slavery
and led them dry-shod through the sea.

This is the night
when the pillar of fire destroyed the darkness of sin!

This is the night
when Christians everywhere,
washed clean of sin and freed from all defilement,
are restored to grace and grow together in holiness.

This is the night
when Jesus Christ broke the chains of death
and rose triumphant from the grave.

What good would life have been to us,
had Christ not come as our Redeemer?
Father, how wonderful your care for us!
How boundless your merciful love!
To ransom a slave you gave away your Son.

O happy fault,
O necessary sin of Adam,
which gained for us so great a Redeemer!

Most blessed of all nights,
chosen by God to see Christ rising from the dead!

Of this night scripture says:
"The night will be as clear as day:
it will become my light, my joy."

The power of this holy night dispels all evil,
washes guilt away, restores lost innocence,
brings mourners joy;
it casts out hatred, brings us peace,
and humbles earthly pride.

Night truly blessed when heaven is wedded to earth
and man is reconciled with God!

Therefore, heavenly Father,
in the joy of this night,
receive our evening sacrifice of praise,
your Church's solemn offering.

Accept this Easter candle,
a flame divided but undimmed,
a pillar of fire that glows to the honor of God.

(For it is fed by the melting wax,
which the mother bee brought forth
to make this precious candle.)

Let it mingle with the lights of heaven
and continue bravely burning
to dispel the darkness of this night!

May the Morning Star which never sets
find this flame still burning:
Christ, that Morning Star,
who came back from the dead,
and shed his peaceful light on all mankind,
your Son, who lives and reigns for ever and ever.

Amen.

Exsultet (lat., http://en.wikipedia.org/wiki/Exsultet)

Exsúltet iam angélica turba cælórum:
exsúltent divína mystéria:
et pro tanti Regis victória tuba ínsonet salutáris.


Gáudeat et tellus, tantis irradiáta fulgóribus:
et ætérni Regis splendóre illustráta,
tótius orbis se séntiat amisísse calíginem.


Lætétur et mater Ecclésia,
tanti lúminis adornáta fulgóribus:
et magnis populórum vócibus hæc aula resúltet.


[Quaprópter astántes vos, fratres caríssimi,
ad tam miram huius sancti lúminis claritátem,
una mecum, quæso,
Dei omnipoténtis misericórdiam invocáte.
Ut, qui me non meis méritis
intra Levitárum númerum dignátus est aggregáre,
lúminis sui claritátem infúndens,
cérei huius laudem implére perfíciat.]

[V/ Dóminus vobíscum.
R/ Et cum spíritu tuo.]
V/ Sursum corda.
R/ Habémus ad Dóminum.
V/ Grátias agámus Dómino Deo nostro.
R/ Dignum et iustum est.

Vere dignum et iustum est,
invisíbilem Deum Patrem omnipoténtem
Filiúmque eius unigénitum,
Dóminum nostrum Iesum Christum,
toto cordis ac mentis afféctu et vocis ministério personáre.

Qui pro nobis ætérno Patri Adæ débitum solvit,
et véteris piáculi cautiónem pio cruóre detérsit.

Hæc sunt enim festa paschália,
in quibus verus ille Agnus occíditur,
cuius sánguine postes fidélium consecrántur.

Hæc nox est,
in qua primum patres nostros, fílios Israel
edúctos de Ægypto,
Mare Rubrum sicco vestígio transíre fecísti.

Hæc ígitur nox est,
quæ peccatórum ténebras colúmnæ illuminatióne purgávit.

Hæc nox est,
quæ hódie per univérsum mundum in Christo credéntes,
a vítiis sæculi et calígine peccatórum segregátos,
reddit grátiæ, sóciat sanctitáti.

Hæc nox est,
in qua, destrúctis vínculis mortis,
Christus ab ínferis victor ascéndit.

Nihil enim nobis nasci prófuit,
nisi rédimi profuísset.
O mira circa nos tuæ pietátis dignátio!
O inæstimábilis diléctio caritátis:
ut servum redímeres, Fílium tradidísti!

O certe necessárium Adæ peccátum,
quod Christi morte delétum est!
O felix culpa,
quæ talem ac tantum méruit habére Redemptórem!

O vere beáta nox,
quæ sola méruit scire tempus et horam,
in qua Christus ab ínferis resurréxit!

Hæc nox est, de qua scriptum est:
Et nox sicut dies illuminábitur:
et nox illuminátio mea in delíciis meis.

Huius ígitur sanctificátio noctis fugat scélera, culpas lavat:
et reddit innocéntiam lapsis
et mæstis lætítiam.
Fugat ódia, concórdiam parat
et curvat impéria.

O vere beáta nox,
in qua terrénis cæléstia, humánis divína iungúntur!¹

In huius ígitur noctis grátia, súscipe, sancte Pater,
laudis huius sacrifícium vespertínum,
quod tibi in hac cérei oblatióne solémni,
per ministrórum manus
de opéribus apum, sacrosáncta reddit Ecclésia.

Sed iam colúmnæ huius præcónia nóvimus,
quam in honórem Dei rútilans ignis accéndit.
Qui, lícet sit divísus in partes,
mutuáti tamen lúminis detrimenta non novit.

Alitur enim liquántibus ceris,
quas in substántiam pretiósæ huius lámpadis
apis mater edúxit.²

Orámus ergo te, Dómine,
ut céreus iste in honórem tui nóminis consecrátus,
ad noctis huius calíginem destruéndam,
indefíciens persevéret.
Et in odórem suavitátis accéptus,
supérnis lumináribus misceátur.

Flammas eius lúcifer matutínus invéniat:
ille, inquam, Lúcifer, qui nescit occásum.
Christus Fílius tuus,
qui, regréssus ab ínferis, humáno géneri serénus illúxit,
et vivit et regnat in sæcula sæculórum.

R/ Amen.

Exsultet (suom. http://katolinen.net/?page_id=3232

Riemuitkoot taivaassa enkelten joukot.
Riemuitkoot korkeuksissa Jumalan salaisuudet.
Soikoon pelastuksen torvi kuninkaamme voiton kunniaa.
Riemuitkoon myös maa jumalallisen loisteen valaisemana
ja tietäköön ikuisen kuninkaan kirkastamana,
että koko maailmasta on pimeys hälvennyt.
Iloitkoon äitimme kirkko
sädehtien ihanasti valkeuden loistoa
ja kaikukoon tämä Jumalan huone
kansan riemulaulun äänistä.
Totisesti on arvokasta ja oikein
koko sydämellään, sielullaan ja äänellään
ylistää näkymätöntä Jumalaa, kaikkivaltiasta Isää,
ja hänen ainokaista Poikaansa,
Herraamme Jeesusta Kristusta.
Hän on meidän puolestamme maksanut iankaikkiselle Isälle
Aadamin velan ja hävittänyt muinaisen synnin velkakirjan
omalla kalliilla verellään.
Tämä on se pääsiäisjuhla,
jolloin uhrataan se tosi Karitsa,
jonka veri pyhittää uskovaisten ovet.
Tämä on se yö,
jolloin sinä muinoin johdatit meidän isämme,
Israelin lapset, pois Egyptistä
ja kuljetit heidät kuivin jaloin halki Punaisen meren.
Tämä on se yö,
jona tulipatsaan hohde karkotti synnin pimeyden.
Tämä on se yö,
joka tänään erottaa kaikkialla
koko maan piirissä Kristukseen uskovat
maailman paheista ja synnin pimeydestä,
palauttaa heidät armoon ja yhdistää heidät pyhyyteen.
Tämä on se yö,
jona Kristus murrettuaan kuoleman kahleet
astui voittajana ylös tuonelasta.
Sillä mitä olisi syntymämme meitä hyödyttänyt,
ellei osaksemme olisi tullut lunastus?
Oi ihmeellistä laupeuttasi meitä kohtaan!
Oi äärettömän suurta rakkauttasi,
kun lunastaaksesi orjan annoit alttiiksi Poikasi.
Oi miten välttämätön olikaan Aadamin synti,
joka Kristuksen kuoleman kautta pyyhittiin pois.
Oi onnellinen syyllisyys,
joka ansaitsi tällaisen Lunastajan.
Oi totisesti autuas yö,
joka yksin sai tietää ajan ja hetken,
jolloin Kristus nousi ylös tuonelasta.
Tämä on se yö, josta on kirjoitettu:
“Yö on oleva valoisa kuin päivä”
ja “Yö kirkastuu riemukseni”.
Tämän yön pyhyys karkottaa rikokset,
pesee pois synnit, antaa langenneille
takaisin viattomuuden, tuo murheellisille ilon,
karkottaa vihan, luo yksimielisyyden
ja murtaa pahan vallat.
Tänä armon yönä ota vastaan, pyhä Isä,
tämä ylistyksen iltauhri, jonka pyhä kirkko
kantaa sinulle palvelijoittesi kätten kautta
uhratessaan juhlallisesti
tämän mehiläisen vahasta tehdyn kynttilän.
Sen liekki kohoaa Jumalan kunniaksi,
ja vaikka se kaikille jaetaan,
ei sen loiste siitä heikkene.
Se saa ravintonsa vahasta,
jonka ahkera mehiläinen on tuottanut
tämän kalliin soihdun aineeksi.
Oi tämä autuas yö,
joka yhdistää taivaan ja maan,
Jumalan ja ihmiset.
Rukoilemme siis sinua, Herra,
että tämä nimesi kunniaksi siunattu kynttilä
heikkenemättä alati loistaisi
karkottaen tämän yön pimeyden.
Ota se vastaan suloisena tuoksuna,
sen valo yhtyköön taivaallisiin valoihin.
Sen liekkiä tervehtiköön aamutähti,
se aamutähti, joka ei koskaan sammu,
Kristus, sinun Poikasi, joka palattuaan
tuonelasta on alkanut kirkkaana
valaista ihmiskuntaa
ja joka elää ja hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen.

(http://katolinen.net/?page_id=3232)

- - -

Pohdinta käynnistyi unessa annetusta käsitteestä "kultainen valontuoja". Assosiaationa lucifer, Aamutähti, jota käytetään yllä viittauksena Kristukseen.

-gs