Harmaata, niin harmaata?

Tämä hetki voi paljastua harmaana, sateisena ja tuulisena niin kuin juuri nyt täällä Kiantajärven rannassa Suomussalmella. Itätuuli puhaltaa koleasti, lämpötila on hädintuskin kymmenen astetta ja välillä tunnen kuinka tuulenpuuska ravistelee myös matkailuvaunua, jossa istun. "Kehno lomasää", mieli mielellään päivittelee ja haluaa kääntää tilanteelle selkänsä. Se haluaa vaihtaa tämän kokemuksen johonkin toiseen, johonkin parempaan. "Äkkilähtö etelään, jonnekin missä on lämmintä ja aurinkoista..."

Totta - tämä keli ei ole sopiva esimerkiksi auringonottoon, mutta sittenkin... Katson vaunun vieressä tuulessa tanssivia koivuja, sinnikkäitä pikku puita jotka elävät tässä hetkessä, juuret tiukasti maassa. Huomaan rantakallion sileyden. Kuuntelen tuulen suhinaa ja vaunun kattoa piiskaavaa sadetta. Tunnen kahvikupin lämmön käsissäni, nuuhkaisen ja maistelen. Kyllä, olen asiasta täysin varma. Tämä hetki on hyvä hetki olla olemassa. Sade ja koleus ovat yhtä väistämättömiä kuin pouta ja lämpö - elämä on vastakohtien tanssia. En voi tietää esimerkiksi lämmöstä mitään ellen tiedä mitä on kylmyys. Tämä kokemus, tämä säätila ei ole virhe. Tämä on ainutlaatuinen ja etuoikeutettu hetki. Todellisuus ilmenee nytkin kaikessa täyteydessään. Se ei pihtaile eikä nirsoile. Se ei odottele tämän säätilan vaihtumista johonkin toiseen, johonkin parempaan. Minunkaan ei tarvitse, sillä nyt se tapahtuu. Elämä.

- Jorma Ronkainen (facebook.com/OnKaikki)