keskiviikkona, toukokuuta 10, 2006

Nöyristelyä?

Kävin illalla sauvarullaluistelemassa puolitoista tuntia. On se hieno laji! Nautin sekä fyysisellä että henkisellä tasolla. Lenkin aikana ehtii miettimään kaikenlaista – vaikkapa henkistä kasvua.

Henkinen kasvu, todellinen viisauteen kasvaminen edellyttää nöyryyttä.
Mieleeni tulee vanha kunnon Sokrates, joka totesi jotenkin niin että ”ainoa asia jonka tiedän varmasti, on etten tiedä mitään”. Siinä mallia meille. Paljon myöhemmin Cusanus puhui oppineesta tietämättömyydestä, ”docta ignorantiasta”, joka on jonkinlainen ihanne, itse asiassa välttämätöntä jotta voi todella oppia elämän isoja asioita. Oppineen tietämättömyyden tila syntyy kun opiskeltuamme ja opittuamme ymmärrämme, kuinka pientä tietämisemme yhä on.

Nöyryyttä tarvitaan toisaalta tietämisen suhteen - on tervettä (ja viisasta) myöntää omien tietämisen rajallisuus, toisaalta nöyryys liittyy minuuteen – itsekkään egominuuden viheliäisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen tekee kipeää ja edellyttää nöyryyttä. Pidän tätä välttämättömänä jotta ihminen voi parantua ja tulla Hyväksi ihmiseksi.

Väitän, että nöyryyden läksy on välttämätön jokaiselle joka haluaa oppia, kasvaa, viisastua. Se on välttämätöntä jokaiselle joka haluaa oppia tuntemaan jumalallisen.

Minun päämääräni?

Päämääräni on oppia ihmisestä ja maailmasta. Opittavaa varmasti riittää. Motiivini ei ole pelkästään tiedollinen, vaan hyvin käytännöllinen: haluan käytännössä elää todeksi elämän tärkeitä oppeja, joista mainittakoon vaikkapa lähimmäisenrakkaus. Joka siinä pysyy, on totuudessa.

-gs

4 kommenttia:

Kops kirjoitti...

Jep, on oikeaa nöyryyttä ja väärää nöyryyttä eli nöyristelyä. Henkiseen kasvuun tarvitaan oikeaa nöyryyttä. Sokrates sanoi kyllä totuuden siinä että emme tiedä mitään, mutta muistan myös nämä sanat "Ajattelen, siis olen" viitaten tietoisuuteemme. Tietäminen ja tietoisuus - no, tämä on ehkä vain sanojen pyörittelyä... En tiedä. Tiedä häntä :) Mutta tiedä että pidin suuresti tästä kirjoituksesta.

gnothi seauton kirjoitti...

Huomenta aamuvirkku, mukava kuulla että pidit!

D:n ajattelua arvostan kyllä. Silti hänen cogitostaan haluan sanoa, että on hätiköityä päätellä subjektin olemassaolo ajattelun olemassaolon havaitsemisen perusteella. D:n ohjelma oli systemaattinen epäily, hän halusi perustaa ajattelunsa takuuvarmalle pohjalle ja niinpä olisi ollut oikeampaa ilmaista lähtöajatus muodosssa "on ajattelua, siis jotakin on".

-gs

Hahmo kirjoitti...

Mutta eihän ole niin, että "en ajattele, en siis ole"?

Sillä sittenhän vasta "olen, kun en ajattele". ;)

gnothi seauton kirjoitti...

Niinpä - (väärä) ajattelu estää todellisen minuuden olemisen.

Oikea ajattelu on sopusoinnussa universaalin rakkauden kanssa ja niinpä se on osa tietämme kohti minuutta ja kotia.

-gs