lauantaina, kesäkuuta 10, 2006

Musiikkimuistoja 1

Viides- tai kuudesluokkalaisena törmäsin erääseen ilmiöön.

Kaverillani Mankalla oli kaksi vanhempaa veljeä, joiden kasettikokoelmia toisinaan tutkimme. Muistan hyvin sen kerran kun Mankka syötti kasettisoittimeen jonkin valkoisen kasetin ja ilmoille tulvi Rock'n Roll Music. Minusta tuli Beatlesin ystävä. Yhtye oli jo hajonnut, mutta tietenkään se ei faniutta estänyt.

Just let me hear some of that rock and roll music,
Any old way you choose it.
It's got a back beat, you can't lose it,
Any old time you use it.
It's gotta be rock and roll music,
If you wanna dance with me.
If you wanna dance with me.


Yläasteella muut kuuntelivat Ramonesia tai AC/DC:tä tai Rainbowta. Minä ja pari muuta digattiin Beatlesia. Strawberry Fields forever, yeah! Oli coolia olla vähän erilainen.

Eräänä joulukuisena aamuna kouluun tultuani kuulin kavereiltani, että Lennon oli ammuttu. Ensin luulin heidän pilailevan. Kun useampi vakuutti että näin on käynyt, uskoin. Tuli vähän outo olo.

Illalla kuuntelin huoneessani vastanauhoittamaani Beatlesin levyä kun eräs biisi kolahti. Kappaleen aluksi kuuluu lintujen laulua, sitten linnut nousevat lentoon ja yksinkertainen mutta tehokas kitaraintro alkaa. Across the universe kuulosti ja tuntui niin hyvältä, että minun oli kaivettava esiin paperia ja kirjoitettava sanat ylös heti.

Words are flowing out
Like endless rain into a paper cup
They slither while they pass
They slip away, across the universe

Pools of sorrow waves of joy
Are drifting through my open mind
Possessing and caressing me


Lukiossa musiikkimakuni laajeni. Hieman. Kelpuutin CCR:n sekä Simon and Garfunkelin. Mutta Beatles pysyi ykkösenä. Meillä ei kotona vielä edes ollut levysoitinta, kun ostin ensimmäisen vinyylilevyni. Abbey Road. Ei huono valinta ensimmäiseksi.

He wear no shoeshine he got toe-jam football
He got monkey finger he shoot coca-cola
He say "I know you, you know me"
One thing I can tell you is you got to be free
Come together right now over me



Musiikkitunnilla jokaisen täytyi vuorollaan pitää esitelmä jostakin musiikillisesta aiheesta.
Suurin osa taisi valita jonkun yhtyeen. Mieleeni on jäänyt että Virpi piti esitelmänsä Dire Straitsistä. Jonkun biisinkin hän soitti. Making Movies -levyltä. Nyt muistan.

and girl it looks so pretty to me just like it always did
like the spanish city to me when we were kids
oh girl it looks so pretty to me just like it always did
like the spanish city to me when we were kids




Beatlesistä omani pidin. Tietysti. Pidin sen yhdessä Tapsan kanssa. Vietimme kirjastossa monta tuntia ja kirjoitimme. Pitkän tarinan. Tärkein lähteemme taisi olla Jake Nymanin joku pop-musiikin historiaa käsittelevä teos. Jaoimme esitelmän sopivan mittaisiin osiin ja valitsimme biisit, jotka soittaisimme. Esitelmä kesti toista tuntia. Luin omat osuuteni lähes suoraan paperista. Tapsa sen sijaan oli opetellut omansa ulkoa. Olin äimän käkenä! Tapsa puhui pitkät tarinat ja silloin tällöin vain hieman vilkaisi papereihinsa. Strawberry Fields oli yksi soittamistamme kappaleista.

Living is easy with eyes closed
Misunderstanding all you see
It's getting hard to be someone but it all works out
It doesn't matter much to me.


Englannin kuullunymmärtämisen yo-kokeeseen valmistauduin makoilemalla kotona olohuoneen sohvalla Beatlesiä kuunnellen. Tunti, pari siinä vierähti. Metodi oli onnistunut - pisteet olivat korkeat. Samalla tavalla valmistauduin myös kirjoitusosuuteen. Laudatur tuli.

Born a poor young country boy--Mother Nature's son
All day long I'm sitting singing songs for everyone.

Sit beside a mountain stream--see her waters rise
Listen to the pretty sound of music as she flies.
Find me in my field of grass--Mother Nature's son
Swaying daises sing a lazy song beneath the sun.

Mother Nature's son.


-gs

4 kommenttia:

ulkopuolinen kirjoitti...

Jännä huomata ihmisten erilaisuus tämänkin kirjoituksen myötä. Kerroit kuuntelevasi Beatlesia vuosien ajan ja vasta myöhemmin kelpuuttavasi joitakin muita yhtyeitä musiikkivalikoimaasi.

Minä olen aina kuunnellut hyvin monipuolisesti musiikkia, en nyt kaikkia tyylejä, mutta melko laidasta laitaan klassisesta, uuden aallon kautta gothigmetalliin ja siitä bluesiin ja smoothjazziin, mielialan mukaan.

En voisi kuvitellakaan kuuntelevani samaa levyä tai artistia kahta päivää. Mielialat ja tunnelmat muuttuvat. Jännä juttu.

gnothi seauton kirjoitti...

Niinpä -
tosin oli minulla muutakin kuin Beatlesiä, mutta se vain nousi selkeästi ykköseksi. Toisekseen, onhan niillä sitä materiaalia paljon ja hyvinkin erilaisia levyjä joten ei se itse asiassa yksipuolista ollut vaikka yhden ja saman bändin tuotantoa kahlasin läpi.

-gs

Miss Foxy kirjoitti...

mullekin Beatles on ollut *juttu*, opiskelin lisäenglantia lukiossa suomentaen heidän biisejään.

ja englannin kirjoituksiin valmistauduin samalla tavalla kuin sinäkin, tosin juuri sinä kyseisenä aamuna kuuntelin Paul McCartneyn Give my Regards to Broadstreet.

tuo kuva Abbey Raodilta: olisinpa ollut siellä!!!

gnothi seauton kirjoitti...

Joo - McCartneyn tuotantoonkin tuli sukellettua. Regards-levylläkin pari kelpo biisiä.

17.6.2004 stadionilla Paulia kävin kuuntelemassa - mukavaa oli laulaa tuttuja kipaleita mukana...

Abbey Roadin levykansikuva taisi olla yksi "aihetodiste" 60/70-luvun taitteen huhussa jonka mukaan "paul is dead"...

-gs