torstaina, heinäkuuta 20, 2006

Amat victoria curam

Pari postausta sitten toivoin pohkeitteni kestävän.

Juoksin numerolappu rinnassa kahdeksan vuoden tauon jälkeen.

Vasen pohje kesti maaliin asti.

Matka oli neljännesmaratoni.

Vajaa kilometri ennen maalia oikeaan pohkeeseen iski viiltävä kipu.



Keli oli raskas helteen vuoksi.

Oli pakko hidastaa.

Reitti oli raskas nousuineen ja jyrkkine käännöksineen.

Hetken harkitsin pysähtymistä ja pohkeen hieromista.



Tapahtuma oli erinomaisesti järjestetty.

Juoksin kuitenkin maaliin asti.

Jospa vielä. Jos vain pohje paranee.

-gs

6 kommenttia:

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Brevis ipsa cursus est sed malis fit longior.

En ole varma tuliko tuo ihan oikein. En ole kielimiehiä.
alkuperäinen versio on tämä: brevis ipsa vita est sed malis fit longior.

Miss Foxy kirjoitti...

onneksi olkoon! vain juostu juoksu auttaa ja tuntuu.

Rita kirjoitti...

Äh, kun et nyt vaan olisi liikaa rehkinyt. Toivon että kohta saamme lukea että olet kunnossa.

gnothi seauton kirjoitti...

Kiitos myötätunnosta; kokeilin tänään puolentoista viikon juoksutauon jälkeen eikä vieläkään ole viivalle asiaa. Parinkymmenen minuutin kevyen hölkän pohje kestää mutta se on tällä hetkellä maksimi. Siispä muita lajeja ja pohkeen kuntoutusta.

-gs

Rita kirjoitti...

Aika parantaa, kun olet kärsivällinen, etkä yritä "miesmäiseen tapaan" korjata tilannetta "kunnon rasituksella". Eräs tuttu kansalainen yritti aikanaan parantaa pientä selkäkipuaan nostamalla autoaan. - Joo, luit aivan oikein :)

gnothi seauton kirjoitti...

Oikeassa olet Rita - maltti on valttia! Onhan kesä ja kisoja ensi vuonnakin. Haaveissa tosin on että vielä loppukesästä pohje kestäisi kovempia rypistyksiä.

-gs