torstaina, huhtikuuta 24, 2008

Kevätlaulu lapsuudesta

Pariisin tarinaa jatkan, kunhan ennätän.

- - -

Pari päivää sitten löysin antikvariaatista Erkki Pohjolan ja Egil Cederlöfin kirjan "Tie musiikkiin. Musica II". Ala-asteella kirja tuli tutuksi. Jännä taas huomata, miten vahvan muistijäljen musiikki jättää. Esimerkiksi Bellmanin "Tuuli hiljaa henkäilee" vuosikymmenten takaa palautui mieleen välittömästi, kun vain näin sanat.

Tuuli hiljaa henkäilee,
aalto vapaa välkkyilee.
Pikkulintu suruton
laulelee: nyt kevät on!
Vuokko kaino kuvussaan
avaa silmät unestaan,
kaunokukat hymyten
Nousee kasteniityllen.

Pursi kaunis kiikuttaa
sorjasti sen soutajaa.
Maamies peltoon pehmeään
kyltää, kynvää siementään.
Lapset kukkakimpuillaan
koristavat hiuksiaan.
Riemulaulu verraton
Kaikuvi: nyt kevät on!


Laulusta tulee mieleen kevätjuhla ikuisuuksien takaa - muistan jopa tytön joka enkelimäisellä äänellään esitti laulun. Olen nyt sitten Jempsulle tätä laulanut. Haasteellinen se on, kun kovin korkealla paikoitellen käy.

-gs

2 kommenttia:

sahrami kirjoitti...

Tuo Tie musiikkiin - Musica II herättää nostalgisia tunteita minullakin. Ja tuo laulu - siinä on ihanaa lapsuuden viattomuutta ja kevätjuhlan tunnelmaa. Säveltä en muista kuin osittain, mutta sen verran, että sekin oli sellainen lempeä ja kuin vieno tuuli. :)

Tsinnia kirjoitti...

Meillä tuo kuuluu niihin lauluihin, joita ei kuullut kuin kotona. Niihin ihaniin, joita äiti lauloi ja lapset oppivat ulkoa <3