Hetken hengähdettyämme lähdimme ulos kartoittamaan lähiympäristöä - Place des Vosges oli luonteva paikka aloittaa. Aurinko paistoi lämpimästi ja kaunis aukio - Pariisin vanhin, Marais'n rauhalliseksi keitaaksi kutsuttu - oli täynnä elämää. Leikkiviä lapsia, nurmikolla makoilevia koululaisia ja opiskelijoita... Yhdessä porukassa innostuttiin pistämään painiksi (kuva) - niin se aurinko piristää!Tyylilleen tyypillisesti Jempsu liittyi nopeasti leikkivien lasten joukkoon eikä yhteisen kielen puuttuminen näyttänyt vauhtia hidastavan. Ihailin symmetristä 140 m x 140 m kokoista aukiota, jonka Henrik IV rakennutti 1600-luvun alussa. Aukion keskellä on Louis XVIII:n patsas ja jokaisella kulmalla suihkulähde. Kulta kävi sillä välin etsimässä ruokakaupan ja tuli kohta parin ruokakassin kanssa takaisin. Evästeltiin kevyesti ja mentiin asuntoomme evästelemään tukevammin.
Marathon Expo pidettiin Porte de Versailles -keskuksessa (Parc des Expositions) ja kun ilta oli vielä nuori, suuntasimme sinne numerolappua hakemaan. Metrolla ensin Concorden asemalle ja sitten linjaa 12 etelään lähes päätepysäkille saakka. Mitä lähemmäs määränpäätä saavuimme, sitä enemmän silmiin osui vinttikoiramaisia otuksia. Juoksijoita. Varma merkki siitä että oikeaan suuntaan oltiin menossa! Kun ilmoittautuneita on 37 000, täytyy kisanumeroiden jakokin olla kohtuullisen tarkkaan mietitty. Kilpailijoille oli oma sisäänkäynti isoon expo-rakennukseen, muut saivat kulkea toisesta ovesta. Sisälle päästyäni olin isossa aulassa, jonka molemmin puolin oli pitkät pöydät. Oma sektori löytyi helposti ja sain A4-kirjekuoren, joka sisälsi kilpailunumeron ja kenkään kiinnitettävän chipin ajanottoa varten. Seuraavassa huoneessa jaettiin pikkureppuja ja muovipusseja ja seuraavassa Matrathon de Paris -teepaitoja. Toisin kuin vaikkapa Tukholman maratonilla, täällä sai maratonpaidan jo ennen starttia! Työnsin teepaidan muovipussiin ja kun hetken kuluttua aloin ylpeänä esittelemään paitaa kullalle ja Jempsulle ei sitä löytynytkään! Muovipussiksi luulemani olikin kisaa varten suunniteltu jonkinlainen lämmittelyasu. Siis aukot molemmissa päissä. Teepaita oli tietysti tippunut lattialle eikä sitä enää väentungoksessa löytynyt.
Oma vika tietysti, mutta menin silti takaisin teepaidan antaneen rouvan luokse. Ajattelin, että tämä ei kuitenkaan ymmärrä englantia, joten selitin tapahtuneen suomeksi ja esittelin samalla muovipussia. Hän pyöritteli päätään, nosteli käsiään ja sanoi jotakin ranskaksi. Selitin tapahtuneen uudestaan, englanniksi ja väritin onnettomia tapahtumakäänteitä käsiäni sinne tänne huitoen ja muovipussia esitellen. Taas sama reaktio. Case closed? Ei sentään, sillä joku toinen juoksija kuunteli ilmeisen myötätuntoisena ja selitti sitten jotakin rouvalle, ranskaksi. Sain kuin sainkin teepaidan! Merci beaucoup! Ilta pelastettu! Enkä taatusti työntänyt sitä muovipussiin...
Expossa oli tuotetta ja esittelijää joka lähtöön; kenkiä, paitoja, sukkia, housuja, maratonmatkoja, lisäravinteita, juomia... Valitsin nopeasti värikkään juoksupaidan (oranssi), jotta minut olisi helpompi bongata kisassa ja lähdimme pois.
Ajoimme metrolla vaihteeksi Bastillen asemalle, etsimme ruokapaikan ja söimme myöhäisen illallisen (ankkaa). Asunnolla laitoin juoksuvarusteet valmiiksi aamua varten, sillä päätin osallistua aamiaisjuoksuun (breakfast run, Uneso run, Course de l'UNESCO )
Heräsin puoli seitsemän aikoihin, söin kevyen aamupalan ja matkasin metrolla Cambronnen asemaa kohti. Vähitellen vaunu täyttyi haukottelevista juoksijoista ja perillä Unescon päämajan edessä orkesteri viritteli soittimiaan. Kohta ilmoille sinkoili pirteitä säveliä ja unenrippeet karisivatkin äkkiä silmistä (kuva). Aamiaisjuoksun idea ei ollut kilpailla, vaan tutustua toisiin ja hölkkäillä rauhallista tahtia (noin 6.30 min/km) noin 5.2 km. Osa osallistujista oli panostanut vaatetukseen - esimerkiksi brittien delegaatti herätti huomiota (kuva).
Jotenkin päädyin kantamaan Suomen lippua (kuva), kun ei muita suomalaisia tehtävään ilmaantunut. Niinpä eturivissä sitten mentiin ja olihan se mielenkiintoinen sight-seeing heräilevän suurkaupungin kaduilla! Komea oli reitti, Eiffelin tornin (kuva) ja Trocaderon kautta kuljettiin kohti Riemukaarta. 
Maali oli samassa paikassa maratonin maalin kanssa. Loppusuoralla joidenkin hermo petti hölkkäilyyn ja he kirmasivat täyttä vauhtia maaliin. Itse hölkkäilin rauhassa ja tuumailin että katsotaanpa sitten huomenna kuka kirmaa... Maalissa oli tarjolla pientä purtavaa ja juotavaa sekä musiikkia (kuva). Poimin mukaani pari vesipulloa ja hiippailin kohti Riemukaarta.-gs
(jatkuu...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti