Paris 4.-9.4. (valmistelut ja päivä 1)

Lokakuun lopun Åland Marathonin jälkeen mieleeni hiipi ajatus keväisestä kaupunkimaratonista, jonkinlaisesta loman ja maratonin yhdistelmästä. Tutkailin AIMS-maratonkalenteria (Association of International Marathons and Distance Races) ja poimin sieltä kullalle harkittavaksi puolenkymmentä vaihtoehtoa. Nizzan, Rotterdamin, Zürichin, Barcelonan ja Rooman ylitse nousi keväinen Pariisi, romanttisia mielikuvia herättävä taiteilijoiden, filosofien ja vallankumousten kaupunki.

Pariisi? Unelma-Anelman mukaan

"Pariisi on klassismia ja avantgardea, järjestystä ja sekamelskaa, estetiikkaa ja eksklusiivisuutta. Pariisi on satu, uni, (olo)tila, joka juontaa paljon kauemmaksi kuin Eiffeltorni ja Louvre... Pariisissa rakennukset, kaupunginosat ja kadut elävät omaa myyttistä elämäänsä. Olemme kaikki osa Pariisin unelmia... Jokaisessa meissä asuu pieni kapinallinen, joka uhmaa tasavaltaa Bastillen aukiolla. Toisaalta olemme suuria, väärinymmärrettyjä taitelijoita Montparnassen aamusumussa tai huippumalleja Champs-Elyséen muotikaduilla ja illan tullen olemme Pont Neufin rakastajia..."

Mainiosti kiteytetty - siispä Pariisiin!

Päätimme räätälöidä matkan omatoimisesti - viisi päivää tuntui sopivanmittaiselta
niin että ehtisimme rauhassa kaupungista nauttia. Vertaa.fi tarjosi
näppärän apuvälineen lento- ja hotellivaihtoehtojen tutkailuun. Päädyimme Air Francen lentoihin, lähtö 9 jälkeen keskiviikkona ja paluu klo 12 jälkeen keskiviikkona. Hinta noin 700 e koko perheeltä.

Majoituksen osalta mietimme alkuun hotellimajoitusta ja ehdimme varauksen jo tehdäkin. Huomasin sitten maratonsivuilta accommodation-linkin takaa muitakin vaihtoehtoja. Yellowstayn liikeidea on tarjota kodinomainen majoitus ja harkinnan jälkeen päätimme kokeilla tätä vaihtoehtoa. Halusimme huoneiston, jonka sijainti on hyvä sekä kaupunkiin tutustumisen että maratonreitin kannalta. Emme halunneet olla pelkästään ravintoloiden varassa, joten asunnossa piti olla oikea keittiö. Halusimme myös mahdollisuuden seurustella keskenämme tytön mentyä nukkumaan - niinpä erillinen makuuhuone oli must. Juuri sellaiselta vaikutti huoneisto nro 80 Marais'n alueella (3 rue Francs Bourgeois, kuvan punainen täplä). Viiden yön hinta oli noin 750 e, josta piti maksaa 20% etumaksu. Alkuun valitsemamme hotellihuone olisi ollut melko tarkkaan samanhintainen. Jälkikäteen voi todeta, että valinta osui kohdalleen niin sijainnin kuin itse asunnonkin osalta. Pariisilaistunut Maurelita oli aivan oikeassa kehuessaan aluetta minulle ennen reissua (kiitokset vielä muista hyvistä vinkeistä!).

Lähdimme matkaan jo torstaina, yövyimme Helsingissä siskoni luona ja hän myös heitti meidät aamulla lentoasemalle. Osoittautui, että lennon operoikin Finnair. Tämä oli pieni pettymys, olimmehan valinneet Air Francen nimenomaan siksi että pääsisimme ranskalaiseen ilmapiiriin heti koneessa. Finnair hoiti lennon hienosti, kuohuviinillä juhlistimme ja Jempsu (kuva) viihtyi lennolla, vanhalla rutiinilla. Tiettyyn hallitun (?) kaaoksen atmosfääriin pääsimmekin perillä Charles de Gaullen lentoasemalla. Helsinki-Vantaan järjestelmällisyyden jälkeen CDG:lla tuntui vallitsevan, sanokaamme, hyvin erilainen ilmapiiri. Lähtevät ja saapuvat matkustajat vaelsivat ahtaanoloisissa tiloissa sinne tänne. Monenlaista on kuitenkin nähty, joten adaptaatio paikallisiin olosuhteisiin tapahtui vanhalla rutiinilla ja matkatavarat kuitenkin löytyivät, vieläpä varsin nopeasti. Sitten vaan junalla kaupunkiin. Kunhan ensin kohtuullisen kokoiselta asemalta se junaosasto löytyy. Ja ne liput...

Kaupungissa vaihdoimme metrolinjalle 1, jota ajoimme Saint-Paulin asemalle. Parit portaat ylös ja suoraan keskelle katuvilinää. Aurinko paistoi ja Jempsu tietysti bongasi heti karusellin. Asuntomme sijaitsi parin sadan metrin päässä Place des Vosgesin välittömässä läheisyydessä, joten hetken karttaa pyöriteltyämme suuntasimme sinne. Ensin Francs Bourgeois-katua väärään suuntaan... Välttämätöntä lähiympäristön kartoitusta siis... Ja sitten Vosgesin suuntaan ja sieltähän sisäpihalle johtava sininen ovi nro 3 löytyikin. Se oli tietysti lukossa. Ja avainten pitäisi löytyä sisäpihalta postilaatikossa... Hmm...

Haasteita ja ongelmanratkaisua - sitähän matkustaminen osaltaan on. Hetken mietittyämme viereisen putiikin herra tuli avaamaan meille oven, saimme samalla ovikoodin (olisi muuten lukenut mukaanottamissani papereissa mutta kukapa niitä niin tarkkaan viitsii tavata...) ja pääsimme siirtymään ahtaaseen sisäpihalle johtavaan käytävään. Seuraava ovi oli lukossa, tietysti. Seinän postilaatikkorivistä löytyi kuin löytyikin yellowstayn lukitsematon postilaatikko. Jännitys tiivistyi...

Mainosten seasta löytyi nimelläni varustettu kirjekuori ja siitä kaksi avainta. Ihan kuin olisi lotossa saanut sievoisen voiton! Eikun sisäpihalle, ahtaat kierreportaat ylös toiseen kerrokseen ja asuntoon. Nopea katsaus huoneiston läpi ja kyllä, kaikki vaikutti siltä kuin nettisivut olivat antaneet ymmärtää. Kahteen suuntaan avautuvat ikkunat eivät tarjonneet elämää suurempia näköaloja, olimmehan sisäpihalla, mutta itse asunnossa kaikki tuntui olevan kohdallaan ja siistiä. Voilá!

-gs

(jatkuu...)