Ihmiskuvan perusteella ihminen voidaan nähdä esimerkiksi rationaalisena eläimenä tai psykofyysisenä, fyysisen ja psyykkisen ulottuvuuden omaavana olentona tai vaikkapa olemukseltaan henkisenä, kolmessa ulottuvuudessa (henki, sielu eli persoona ja ruumis) ilmenevänä olentona. Ihmiskuvat kytkeytyvät erilaisiin ontologisiin (todellisuuden olemusta ja luonnetta koskeviin) ratkaisuihin ja edelleen maailmankuvaan.
Oma ihmiskäsitykseni on moniulotteinen. Reduktionistinen lähestymistapa, jossa ihmi-syys ja minuus palautetaan fysiikkaan ja aivojen sähkökemiallisiin prosesseihin tuntuu itselleni vieraalta. Olen jossakin määrin essentialistisen ihmiskäsityksen kannalla; katson että ihmisellä on tietty olemus, ihmisideaali, jonka toteuttamiseen meidän jokaisen olisi pyrittävä. Ihmisessä on useita kerroksia tai tasoja. Eräällä tasolla pidän ihmistä ikuisuus-olentona. Toisaalta ajattelussani on myös sartrelaiseen eksistentialistiseen ajatteluun liittyviä piirteitä; ihminen määrittää itseään ja ihmisyyttään valintoja tekemällä. Ihminen on pakotettu valitsemaan. Sartrelaisen eksistentialismin ytimessä oleva ateismi ei kuitenkaan tunnu itselleni todelta.
Olen joskus pohtinut ihmisyyttä myös aikuinen-lapsi -käsiteparin avulla. Mitä on hyvä ihmisyys? Olen ajatellut, että sekä aikuisuutta että lapsenmielisyyttä voidaan tarkastella yhtäältä positiivisesta, tavoiteltavasta näkökulmasta ja toisaalta negatiivisesta, ei-tavoiteltavasta näkökulmasta. Terve positiivinen ihmisyys sisältää positiivisen lapsenmielisyyden ulottuvuuden. Positiivinen ihminen on positiivisessa mielessä lapsenkaltainen. Positiivinen lapsenmielisyys merkitsee mm. luontevaa myötäelämisen kykyä, mielikuvituksen voimaa sekä kykyä ihmetellä monimuotoista todellisuutta - jokaiseen hetkeen voi sisältyä ainutlaatuisuuden kosketus; tämä... perhonen - tämä... kukka - tämä... ihminen. Lapsi pystyy näkemään asiat suoraan, tuoreesti. Negatiivisen aikuisuuden kyllästämä mieli on käsitteelliseen kategorisointiin ehdollistunut, todellisuuden yksinkertaistava ja ei-ihmettelevä. Negatiivinen lapsenmielisyys on mm. kiukuttelua, itsekkyyttä ja vastuun-välttelyä. Positiviinen aikuisuus merkitsee mm. vastuunottamista, totuudellisuutta sekä kykyä loogisanalyyttiseen ajatteluun. Näiden näkökohtien valossa määritän tavoiteltavan aikuisuuden positiivisen aikuisuuden ja positiivisen lapsellisuuden synteesiksi. Tässä syntetisoituu pää ja sydän, järki ja tunne.
Tasapainoinen ihmisyys liittyy aikuisuuteen. En pidä aikuisuutta fyysiseen ikään liittyvänä määreenä, vaan laadullisena ominaisuutena. Aikuinen ihminen on tietoisesti valinnut kasvun ja jatkuvan oppimisen tien. Aikuisuus on mielenkiintoinen käsite. Aikuinen. Tarkastellessani käsitettä uteliaasti, odottaen, se ikään kuin jakaantuu kahteen osaan: ensimmäinen osa on a ja toinen osa ikuinen, siis a-ikuinen, aikuinen ihminen on a-ikuinen ihminen. Mitä tämä merkitsee? A on aakkosten ensimmäinen kirjain, viittaa alkuun ja ensimmäiseen - perustaan. Ikuinen puolestaan on iäinen, katoamaton. Aikuisuus, a-ikuisuus, on siis ensimmäistä, perustavaa katoamattomuutta; aikuinen, a-ikuinen, on ensimmäinen ikuinen; nämä määritelmät avaavat eteeni hyvin jännittävän, monenlaisia ajatuksia ja mielleyhtymiä sisältävän näköalan. Aikuisuus ensimmäisenä, perustavaa laatua olevana ikuisuutena, a-ikuisuutena, kytkeytyy mielessäni ihmis- ja todellisuuskäsitykseen, jonka valossa ensimmäinen ikuinen on elämänkoulussa hyvään alkuun päässyt, syntyperästään ja olemuksestaan tietoinen oppilas.
Rakkaudessa aikuistuva,
-gs
12 kommenttia:
Yksi kiva psykologian kuvakulma ja teoria on se että jokaisessa ihmisessä on kaikkina ikäkausina kolmijako aikuinen, lapsi ja vanhempi. Näen noista jatkuvasti vilahduksia sekä opetustyössä että siviilielämässä.
Kyllä, näinkin voi asiaa hahmottaa; lieneekö sukua freudilaiselle mielenmaisemalle (vanhempi=superego, aikuinen=ego, lapsi=id)?
Onkohan kysymyksessä tuo jo kolmekymmentä vuotta vanha transaktioanalyyttinen teoria, jolle ei tänäkään päivänä ole löydetty mitään yhteyttä elävään elämään.
Piti oikein googlettaa ja transaktioanalyysistä löytyy lyhyt kuvaus mm. osoitteesta http://www.finta.net/ta-esittely.html; nopean silmäyksen perusteella arvioin että se saattaa tarjota ihan käyttökelpoisen viitekehyksen ihmisyyden ymmärtämiseen. Mikä piparkakkupoikaa tässä närästää?
"I'm OK - You're OK" is probably the best-known expression of the purpose of transactional analysis: to establish and reinforce the position that recognizes the value and worth of every person. ( http://www.itaa-net.org/ta/keyideas.htm )"
Näinkö harhoja vai oliko tänään täällä uusi kirjoitus???
Hahmo, oikein näit. Ja pitäisi yhä näkyä.
Kreikan kielessä ja monissa kreikkalais- (agnosia, amorfinen, apatia, Athanasios ym.) ja joissain latinalaisperäisissäkin (amoraalinen) sivistyssanoissa esiintyy kieltävä etuliite a-. Tällä perusteella "a-ikuinen" tarkoittaisi epäikuista. Toisaalta vokaalilla alkavan sanan edellä etuliite on an-, eli korrekti muoto olisi anikuinen.
;)
Olet oikeassa, Timo.
Itse asiassa näkökulmasi täydentää ajatusta mukavasti; a-ikuisuus (aakkosten a-ensimmäinen -merkityksessä) on positiivisen lapsenmielisyyden läpäisemää ikuista aikuisuutta kun taas an-ikuisuus (tai a-ikuisuus kreikan kielen kieltomerkityksessä) on egosentrisyyteen tukahtuvaa katoavaista aikuisuutta.
Entäpä oman ajallisen rajallisuuden tiedostaminen, mitä ajattelet siitä?
Ihmiskäsitykseni perusteella ihminen on ajallisesti rajallinen olento sikäli kun hän on egominuus ja yliajallinen sikäli kun hän integroituu todelliseen ikuiseen ytimeensä (=rakkaus).
Vain rajallinen tarvitsee rakkautta, luulisin.
Kyllä - ja ikuisuusihmisyyttä toteuttava on rakkautta.
Lähetä kommentti