No nyt keksin! Pohjavesitilanne kohentuu näillä keleillä. Näin olen asiantuntijalta kuullut. Perheen asiantuntijalta.
- - -
Viimeisen parin viikon aikana olen käynyt mielenkiintoista keskustelua mm. ihmis- ja todellisuuskäsityksestä sekä uskon ja tiedon suhteesta. Kaikki sai alkunsa eräästä viestistä, jossa väitettiin elämän olevan vaarallista ja sen päättyvän "väistämättä kuolemaan". Tähän en tietenkään malttanut olla tarttumatta. Totesin, että
"käsitys elämästä ja kuolemasta ja niiden suhteesta subjektiiviseen tajuntaan ei ole ihan näin yksioikoinen. Tai sanokaamme, että esittämäsi edustaa erääseen todellisuus- ja ihmiskäsitykseen perustuvaa ajattelutapaa.Yhtä hyvin voisin sanoa, että elämä on ihmeellistä ja ihana seikkailu ja että kuoleman jälkeen se muuttuu vain paremmaksi."
Tästä käynnistyi ajatustenvaihto, joka jatkunee vielä.
- - -
Luin hiljattain Martti Lutheria käsittelevän kirjoituksen. Siinä todettiin Lutherin vedonneen Raamattuun - "paavi ja kirkolliskokoukset voivat erehtyä, mutta Raamattuun voimme luottaa". Vanha tuttu sola scriptura -idea siis. Ehkä Luther on oikeassa.
Mieleeni tuli kuitenkin, että eihän se Raamattu ole taivaasta tupsahtanut. Se on kirkolliskokousten ja paavien määrittelemä ja valitsema kirjoitusten kokoelma. Ja jos Lutheria on uskominen, niin mikä takaa kaanonin määrittely- ja muokkausprosessin oikeellisuuden? Rautalangasta: jos (kun) paavi ja kirkolliskokoukset ovat erehtyviä, niin kuinka Raamattu voisi olla erehtymätön?
Fundamentalistin vastaus tässä kohtaa lienee: Pyhä Henki on ohjannut Raamatun kirjoitusten kokoamis- ja editointityötä. Fundamentalistilta voisi edelleen kysyä: kuinka sitten esimerkiksi katolisten, protestanttien ja ortodoksien Raamattu on erilainen. Miksi Pyhä Henki on johtanut erilaisiin kirjoitusten kokoelmiin? Kristinuskon juurista kiinnostuneen kannattaa tutustua apokryfikirjoihin, kuolleen meren kääröihin sekä Nag Hammadin teksteihin. On myös paljon hyviä tutkimuksia aiheesta. Esimerkiksi Princetonin yliopiston uskontotieteen professori Elaine Pagelsin "Gnostic gospels" on eräs tärkeä kirja minulle. Tämä vuonna 1979 julkaistu kirja sai hyvän vastaanoton ja useita tunnustuksia. Esimerkiksi Modern Libary valitsi sen 1900-luvun top 100 -listalle.
Historiaa on monesti pidetty voittajien historiana - aatteellisissa ja muissa väännöissä voittajille on jäänyt viimeinen sana. Onko voittajien sana se ainoa oikea? Tämä kysymys voidaan perustellusti esittää myös (ja nimenomaan) kristinuskon historian kohdalla. Kuinka alkukirkossa uskottiin? Mikä ajateltiin olevan Jeesuksen merkitys?
Virallisen selityksen mukaan gnostismi oli vaarallinen harhaoppi, joka piti ehdottomasti kitkeä pois oikeaa totuutta pilaamasta. Gnostikkojen kirjoitukset pyrittiin hävittämään, mutta onneksi projekti ei täysin onnistunut. Nag Hammad on tuonut paljon uutta tietoa kristinuskon alkuvaiheista.
Mitä olisi gnostinen kristinusko? Sitä voi pohtia edellämainitun Pagelsin kirjan avulla. Toinen mielenkiintoinen kirja tässä kohtaa on tietysti Timothy Freken ja Peter Gandyn teos neljän vuoden takaa. Jesus and the Lost Goddess: The Secret Teachings of the Original Christians. Suosittelen.
-gs
*) "yksin uskosta, yksin Raamatusta" - Lutherista alkunsa saaneen uskonpuhdistuksen keskeinen periaate
16 kommenttia:
Minulla on parhaillaan lainassa kirja Apogryfiset evankeliumit, jonka Ortodoksinen kirjallisuusyhdistys Ortokirja on julkaissut jo 1978.
Se on mielenkiintoista luettavaa, vaikka olenkin samaa mieltä alkutekstin kanssa, joka sanoo: "Apogryfeihin ei pidä suhtautua liian vakavasti. On tuskin pelättävissä, että ne sisältäisivät jotain "kätkettyä" tietoa, joka olisi pelastuksemme kannalta tärkeää, mutta aikojen kuluessa unohdettua."
Erityisesti pidän koptilaisesta Tuomaan evankeliumista. Sen netistä löytyvä suomennos on aika huono, siksi halusin lainata tämän kirjan. Siinä on upeita ajatuksia.
"Jos teiltä kysytään, että mikä on isänne merkki teissä, sanokaa heille, että se on liike ja lepo."
Kaanonin rajaus ei ole ollut mielivaltaista. Siinä on käytetty harkintaa ja järkeä. En halua sulkea Pyhän Hengen vaikutusta pois. Rajausta ohjaavat periaatteet olivat mielestäni aika asialliset. Kirjoitusten oli oltava apostolista perua, kirjoitusten oli oltava käytössä laajalti koko kristikunnassa. Lisäksi kirjoitukset eivät saaneet olla harhaoppisia.
Monet gnostilaiset kirjoitukset rajautuivat pois jo kahden ensimmäisen kriteerin perusteella. En tosin tunne riittävän hyvin historiaa voidakseni väittää asiasta mitään varmaa.
Viimeinen kriteeri saattaa meistä näin jälkikäteen tuntua vähän kehämäiseltä. Voi olla, että kirkkopoliittiset suhteet ovat vaikuttaneet siihen mitä pidettiin oikeaoppisena. Mutta kristillisen kirkon muotoutuessa, sillä myös oli tietty uskontaju. Kaikki mahdolliset ajatuskuviot eivät soveltuneet siihen. Kristinusko nousee juutalaiselta taustalta. Gnostilaisperäiset ajatukset ovat sille aika vieraita.
Olen muuten lukenut joskus opiskeluaikana Pagelsin kirjan. En muista siitä enää paljon mitään.
Viimeisenä asiana sanon, että olen ollut mukana Pauli Annalan luentosarjassa: Dogmihistoriaa häviäjien näkökulmasta. Se oli sangen mielenkiintoinen. En tiedä onko hän laajemmin julkaissut asiasta mitään. Hänen erityisen huomion kohteensa oli silloin nestorilaisuus.
Kiitos kommenteista sahrami ja tuomo!
Apokryfikirjat ovat mielenkiintoista luettavaa ja Tuomaan evankeliumi todellinen helmi.
Suhtautuako sitten vakavasti vai ei - kuinka ylipäätään suhtautua Raamattuun vs. apokryfikirjoihin?
Minusta kaanonin ja alkukirkon historiaan perehtyminen johtaa väistämättä ajatukseen perehtyä Raamatun ulkopuolelle jätettyihin teksteihin.
Tuomaan evankeliumissa on aika huikeita ajatuksia; mainitsemasi lisäksi esim.
"Jeesus sanoi: 'Teidät pelastaa se, mikä on sisimmässänne, jos tuotte sen esiin. Jos teidän sisimmässänne ei sitä ole, se, mikä teiltä puuttuu, vie teidät tuhoon.'"
-gs
tuomo;
ymmärrän näkökantasi ja mainitsemasi Annalan luentosarja kuulostaa kiintoisalta.
En ole teologian asiantuntija millään tasolla, vaan vain maallikko joka haluaa ymmärtää.
Mikäli Freken ja Gandyn kirjaan on uskominen, kaanonin muodostuminen oli - sanokaamme mielenkiintoinen prosessi, jossa tekstejä valittiin (ja joitakin tekstejä kirjoitettiin Paavalin nimissä) varsin tarkoitushakuisesti. Esimerkiksi Lüdemanin mukaan Paavalin nimiin laitetuista 13 tekstistä vain seitsemää pidetään autenttisina. Esimerkiksi 1. ja 2. kirje Timoteukselle putkahti esiin vasta toisen vuosisadan lopulla Ireneuksen toimesta. Niissä Paavali kuvattiin gnostismin suurena vastustajana. On esitetty, että Paavali olisi itse asiassa ollut gnostikko.
-gs
Mainitsit kirjeet Timoteukselle esimerkkinä "epäilyttävistä" kirjoituksista kaanonissa. Minkähänlainen olisi GS:n kaanon joka kestäisi paremmin kritiikkiä?
Jotenkin aiheeseen liittyen, onko kenelläkään tähän mitään sanottavaa: Mitä Jeesus opetti "helvetistä"? Oheisen linkint takana oleva teksti käy ne läpi kohta kohdalta ja tulee looputulokseen, että Helvetti, sellaisena kuin me sen tunnemme, on katolisen kirkon keksintö.
http://gospelthemes.com/hell.htm
Avainsana on Gehenna, joka on myös uusimmassa katolisessa englanninkielisessa käännöksessä jätetty "tulkitsematta":
http://www.usccb.org/nab/bible/matthew/matthew5.htm jae 22 viimeinen sana.
Sanakirjan (http://www.merriam-webster.com/dictionary/Gehenna) mukaan:
Main Entry: Ge·hen·na
Pronunciation: gi-'he-n&
Function: noun
Etymology: Late Latin, from Greek Geenna, from Hebrew GE' HinnOm, literally, valley of Hinnom
1 : a place or state of misery
2 : HELL 1a(2)
(Huom. kohta "literally")
Miten periaate "sola fide, sola scriptura" tähän sanoo?
Tulitko lukeneeksi tämän: The Forum: The Pagels Imposture (http://www.cwnews.com/news/viewstory.cfm?recnum=43736)?
Kommentteja?
ihmettelijä; vaikea sanoa - enpä ole asiaa siltä kannalta miettinyt. Apokryfikirjat sisällyttäisin mukaan. Nag Hammadin tekstejä mukaan. Paavalin nimissä kirjoitettujen tekstien osalta tilanne on hankala. Ehkä ne olisi syytä tiputtaa pois. Tai ne olisi syytä varustaa viitteellä, joka kertoo etteivät ne ole Paavalin kirjoittamia.
-gs
ihmettelijä; helvetin käsitteestä, ideasta...
Kantani on, että Jumala joka on Rakkaus ei tuomitse ketään ihmistä ikuiseen kärsimykseen, helvettiin. Kyllä se potentiaalinen helvetti löytyy ihmisten korvien välistä ja välillä tästä maailmastakin.
-gs
ihmettelijä; Pagelsin statuksesta... olen kyllä kuullut tästä keskustelusta, joka pyrkii mitätöimään Pagelsin tutkimuksen ja arvon. Tekstin takana on Catholic News - tämä on ymmärrettävää.
Itse törmäsin Pagelsin jo muutama vuosi sitten ja pidän suuressa arvossa hänen "gnostic gospels" -teostaan. Teos on kiihkoton ja käsittääkseni pohjautuu varsin perusteelliseen tutkimukseen.
Pagels oli muuten mukana Robinsonin vetämässä kuulussa ryhmässä, jonka vastuulla oli Nag Hammadin tekstien "avaaminen".
-gs
Et sitten viitsinyt (uskaltanut) kuitenkaan tuota Pagelsia koskevaa väitettä käydä lukemassa. Siinähän nimenomaan näytetään hänen käyttävän juuri ko. kirjassa "luovia" metodeja, jotka eivät kestä päivänvaloa.
Käsittääkseni tälläisen asian kannalta on irrelevanttia kuka sen esittää, faktat ratkaisee, eikö?
Siksi kysyinkin sinulta kommenttia, kun tuo kirja on sinulle niin tärkeä...
ihmettelijä;
tietysti olet oikeassa - argumentin pätevyys riippuu sisällöstä, ei esittäjästä.
Omalla kohdallani ongelma ei ollut uskallus, vaan ajan käyttö, priorisointi. Havaitsin jo aiemmin (ennen Sinun kommenttia) että Wikipediassa viitataan tiettyyn Pagelsia kritisoivaan tekstiin (joka sattumoisin on sama kuin Sinun viittaama).
Samaisessa kohdassa todetaan, että tämä katolisen papin esittämä kritiikki perustuu yhteen ainoaan ongelmalliseen kohtaan Pagelsin kirjassa - kyse on epäselvästä viittaustavasta Ireneuksen ajatuksiin / kirjoituksiin. Allaolevasta linkistä voi jokainen tavata asian itse.
Oli Ireneus-sitaatti ongelmallinen eli ei - tämä ei muuta perusasetelmaa miksikään. Pagelsin lisäksi myös muut tutkijat tunnustavat esimerkiksi Paavalin tekstien ongelmallisuuden; osa mitä ilmeisemmin autenttisia ja osa mitä ilmeisimmin kirjailtuja, jotta Paavali saataisiin näyttämään gnostismin vastustajalta. Toinen keskeinen pointti on gnostismin tasa-arvo seurakunnan kaikissa tehtävissä vs. kristinuskon patriarkaalisuus.
http://en.wikipedia.org/wiki/Talk:Elaine_Pagels
-gs
GS: eihän se ollut sattuma, vaan Wikipedian kautta minä sen artikkelin löysin. Kehoitan lukemaan sen, ei mene varttituntia pitempään. Kuten mainitsemallasi Wiki-sivulla mainittiin, ei hänen tapansa väärentää viite missään tapauksessa kelpaisi esim. tohtorinväitöskirjassa (jos siitä jäisi kiinni).
Näin arvelinkin.
Kyse on siis yhdestä viittauksesta. Kirjassa jossa on käytetty kymmeniä lähteitä. Kirjassa, jossa ensi kertaa tehtiin kattava analyysi Nag Hammadin löydöstä (52 käsikirjoitusta).
Onko nyt niin, että tämän yhden ongelmallisen viittauksen takia koko kirjan ja tutkijan kredibiliteetti on mennyt?
Eiköhän laiteta asiat oikeaan mittasuhteeseen.
Jos en ihan väärin käsittänyt, kyse ei ollut viittauksen väärentämisestä, vaan epätarkasta viittaustavasta. Tämä yhden Ireneus-sitaatin ongelma ei millään muotoa muuta kirjan tärkeää kontribuutiota alkukristillisyyden ymmärtämiselle.
Kirjan tärkein anti on, että aiemmin olimme kuulleet ns. harhaopeista vain voittajan kertomana. Vähän samaa kuin päättelisimme jonkun poliittisen puoleen statuksen kuuntelemalla vain vastustajan ääntä (tämän vertauksen Pagels esittää am. haastattelussa). Pagels osoittaa kirjassaan, että "what we call Christianity is a rather small selection, a small slice, of a much wider horizon. What survived as orthodox Christianity did so by suppressing and forcibly eliminating a lot of other material."
(Pagelsin haastattelun, jossa hän kertoo mm. Gnostic gospels -kirjansa tärkeimmästä sisällöstä.)
http://www.beliefnet.com/story/128/story_12865_1.html
-gs
Tuo linkki katkesi näemmä kesken;
http://www.beliefnet.com/story/128/story_12865_1.html
-gs
Jaahas - ei näy vieläkään kokonaan... loppuosa on siis .html
-gs
Lähetä kommentti