lauantaina, helmikuuta 24, 2007

Jackpot



Viime yönä uneksin olevani delfiini. Sulava delfiini. Välillä ponnahdin ylös vedestä havaitakseni vankilani rajat myös ilmasta. Allas. Sirkustemppuja. Loputon kasvoton yleisömeri. Äkkiä olin mies. Delfiini, ystäväni, ui vieressäni, pinnassa. Harmaa märkä iho kiilsi auringossa. Pidin kiinni evistä ja kiersimme ympäri ja ympäri allasta. Sirkustemppuja. Vielä tänään. "Ensi yönä, ystäväni. Ensi yönä vien sinut kotiisi."

Miksi bloggaan?

Bloggaan, koska kirjoittaminen on yksi luonnollinen tapani ilmaista itseäni. Usein kyse on jo aiemmin jäsentyneiden asioiden pukemisesta käsitteelliseen asuun. Kirjoittamisen varsinainen suola piilee kuitenkin uusien asioiden löytämisestä kirjoittamisprosessin myötä. Kirjoittaminen toimii ajattelun apuvälineenä, itseni ja maailman löytämisen ja määrittämisen välineenä. Kirjoittaminen on oleellinen osa olemistani. Kuka olen, miksi olen, miten olen, mistä tulen, minne menen? Määritän vastauksia kirjoittamalla.

Miksi bloggaan?

Todellisuus- ja ihmiskäsitykseni perusteella tarvitsen sekä (teoreettis)älyllisen että käytännöllisen otteen. Ennen kaikkea tarvitsen elävää yhteyttä tunteisiini. Usein näitä pidetään toisilleen vastakkaisina asenteina, mahdottomina yhteensovittaa.

Osa on ratkaissut yhtälön kiistämällä tunteensa, korostamalla järjen ylivertaisuutta. Luultavasti me kaikki tunnemme lähipiiristämme henkilöitä, jotka älyllistävät kaiken. He saattavat toki välillä olla hyvin kiivaitakin, mutta keskeistä heidän todellisuuskäsitykselleen on, että järjen piirissä olevat asiat ovat totta, tosiasioita, joista maailmaa koostuu kun taas tunteen asiat ovat vain välttämätön paha, merkityksetöntä poreilua tai kuona-aineita, joihin ei kannata kiinnittää huomiota.

Jotkut puolestaan ovat päättäneet väheksyä järjen merkitystä - tunnemme varmasti näitä räiskyviä taiteilijaluonteita, originelleja jotka kokevat olevansa elossa vain sikäli kuin heillä on intohimoja, tunteita. Taiteilijaluonne ei halua älyllistää, koska se on kuin tukahduttava pakkopaita, joka piilottaa todellisuuden ja ihmisyyyden monimuotoisuuden kaavamaisen hajuttoman mauttoman ja värittömän
valepuvun alle.

Miksi bloggaan?

Järki, käytäntö, tunteet - Bermudan kolmio, jonne moni on hukannut itsensä. Ajattelen, että ihmiseksi kasvun haaste on löytää ratkaisu - viisautta janoavan ihmisen on saavutettava dynaaminen tasapaino, ylitettävä ristiriidat, voitettava vastakkainasettelut. Viisauden löytäminen edellyttää tähtäämistä järjen ja tunteen vastakkainasettelun väliin. Meidän ei ole syytä kiistää tunteitamme eikä meidän ole tarve väheksyä järkeämme.

Viisasten kiven löytänyt ei löydä jotakin ulkoista ratkaisua olemisen mysteeriin. Viisasten kivessä on kyse metamorfoosista - muutoksesta. Viisasten kivi piilee sisällämme. Se on sisäinen muutospotentiaali, joka mahdollistaa järjen ja tunteen vastakkainasettelun ylittämisen.

Miksi bloggaan?

Tyypillisesti bloggari toivoo myös saavansa lukijoita. Olen ollut onnekas - laskurin asentamisesta lähtien blogini on ladattu 7321 kertaa. Se merkitsee keskimäärin noin 700 latausta kuukaudessa, reilua kahtakymmentä kertaa päivässä. Kiitos Sinulle, joka luet tätä juuri nyt! Kiitos teille kaikille.

Todellinen jackpot osui kohdalle, kun edellisessä postauksessani noin kuukausi sitten raportoin erikoisesta kokemuksestani nettikaupankäynnissä. Oli mukava yllätys, että teksti herätti paljon kiinnostusta. Sana levisi nopeasti ja blogini sai ainakin tilapäisesti monta uutta lukijaa. Tekstin julkaisupäivänä laskuri tikkasi 204 kertaa ja seuraavina päivinä 301, 198, 138 latausta. Piikki näkyi viikkotasolla vielä selvemmin; 101, 659, 570, 406, 257.

Tilastoinnista on hauska katsoa myös se, kuinka blogiin on löydetty. Millaisia hakusanoja käyttäen tai millaisen linkin kautta - kanssabloggarit ymmärtävät varmasti, että tämä on kiintoisaa. Huomasin, että 15.2. Poliisi-tv:n lähetyksessä käsiteltiin nettihuijauksia ja että blogini oli linkitetty ylen kyseistä ohjelmaa mainostavalle sivulle. Minulla ei ole tapana seurata kyseistä ohjelmaa enkä siis tiedä, millainen tv:ssä esitetty juttu oli - joka tapauksessa em. linkin kautta tulee yhä käyntejä, esimerkiksi viimeisestä sadasta latauksesta 20 tuota kautta.

Miksi bloggaan?

Tämä on luonnollinen osa minun olemassaoloani. Huomisesta en tiedä, mutta ikuisessa tässä ja nyt -hetkessä elän olen hengitän ajattelen tunnen rakastan.




Siksi bloggaan.

-gs

kuvat
kuva1: http://www.billybear4kids.com/animal/whose-toes/wallpaper-dolphin.html
kuva2: http://www.3d-screensaver-downloads.com/images/free-dolphin-screensaver/big1.jpg

10 kommenttia:

HeidiR kirjoitti...

Hyvä, että bloggaat! Olenkin kaivannut jo filosofiointiasi!

Minä se taisin olla se, joka innosti sinut bloggaamaan. Vai onko se oma harhakuvani? Kröhöm. Halusin, että mahdollisimmat useat saavat nauttia ajatuksistasi.

Jännä, että näin tuollaista unta viime yönä. Minä näin myös paljon unia viime yönä. Useat unen kohdat ovat jo hämärtyneet, mutta eräs kohta jäi päähäni. Se oli niin karmaiseva ja omituinen!Älkää lukeko seuraavaa unta, jos olette heikkohermoisia!

Näin unta, että olin uima-altaan reunalla katsomassa kilpauimareiden harjoitusta. Miehet uivat ja sulkelsivat. Yksi kulma lähellä uima-altaan portaita oli terävä, koska jos siihen törmäsi kääntyessään HALKESI! Uimaohjaaja ei pitänyt sitä mitenkään erikoisena. Jutteli avustajien kanssa huolettomana samalla kun ihmisilta lähti osia pois. Minä olin hädissäni ja pyysin heitä nopeasti keräämään haljenneet ihmiset pois altaasta. Eräältä mieheltä halkesi pois oikea käsi, kylkeä ja oikea jalka. Joltakin lähti vain jalka tai käsi. Tai sitten saattoi lähteä enemmän. Omituista oli, että verta ei tullut ollenkaan noista ihmisistä. Täysin siistiä. Mieleeni tuli joulukinkut.

Uimaohjaajan opettajan avustajan poimivat pitkillä haaveilla tai naaraimilla palaset uima-altaasta. Nyt tuli mieleeni manalanvirta ja Joukalaisen äiti. Olihan se Joukalainen, joka joutui palasina sinne?

Unessa ei selvinnyt se, että kuolivatko ja hukkuivatko nuo ihmiset vai parsittiinko heidät kasaan. Toivottavasti heidät saatiin kasaan ja eloon.

Tuosta unestani löytyy varmasti paljon symboliikkaa. Mitähän alitajuntani haluaa oikein sanoa? Vai olenko muuten vain omituinen?

HeidiR kirjoitti...

Äh, sehän oli tietysti Lemminkäisen äiti! Anteeksi. Kalevalan hahmot menee joskus sekaisin.

HeidiR kirjoitti...

Vielä kolmas kommentti. Kirjoitin aiheeseen liittyen pitkän viestin. Osaatko neuvoa? :)

Anonyymi kirjoitti...

Jokin vetää minua Leinon tuotantoon ja tuosta alusta jäi mieleeni juuri äsken taasen nieleskelmäni runo Apollosta ja sen viimoiset säkeet:

"Se soutavi seljässä delfiinein
ja sen lempeä lainehet laulaa
ja kanssa Vellamon impyein
se aikoen aalloilla kaulaa.
Oi, viritä virtesi, nuori mies!
Voi, pian se riityvi rinnan lies
ja vanhuus jo sauvoilla hoippuen saa.
Anna kanteles kajahtaa!"

Runossa puhutaan ihanaisesti myös jakamastamme aatteesta, Rakkauden aatteesta.

Kummallista, että Heidihahmon kommentin loppu (en lukenut untas) Lemminkäisen Äidistä nivoutuu tähän myös. Leiska on runoellut hänestä ja.

Hmmmm....

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Hei! Laitoin tuon webbistatistiikan sinun innostamanasi omalle kotisivulle että myös puujalkablogiin. Mulla ei ole kummassakaan ollut minkäänlaista laskuria tms aikaisemmin. Kiitos vihjeestä.

Jorma "Jomppe" Ronkainen kirjoitti...

heidihahmo; kyllä - sinun vaikutuksesta bloggailuni käynnistyi - kiitos!

Vahvoja kuvia tuossa unessasi! Veden voisi tässä kohtaa ajatella edustavan muutosta ja vedessä uivat henkilöt edustavat minuutesi erilaisia ulottuvuuksia. Silpoutuminen voi vaikuttaa rankalta, mutta sitä voi ajatella transformaation näkökulmasta - ihmiseksi kasvaminen, viisastuminen pitää oleellisena elementtinä tarpeettomasta luopumisen ja niinpä tuossa olisi kyse minuutesi kehittymisestä. Sinulle on varmasti tuttu kielikuva "särmikäs / kantikas luonne" - tällaisten kohdalla monesti todetaan, että elämä siloittelee / hioo enimpiä särmiä pois. En tietenkään voi tietää, onko totta kohdallasi. Ehkä uni viittaa tähän.

-gs

Jorma "Jomppe" Ronkainen kirjoitti...

sini; Leinoon tunnun törmäävän säännöllisin väliajoin. Niin nuori ja kuitenkin niin paljon viisautta runoissaan!

-gs

Jorma "Jomppe" Ronkainen kirjoitti...

tuomo; statistiikka tuo oman suolan tähän mutta eipä siihenkään kannata jäädä liiaksi kiinni. Bloggailu tai oikeammin kirjoittaminen on sinulle, minulle ja kanssabloggaajille yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Hengitettävä on.

-gs

Jorma "Jomppe" Ronkainen kirjoitti...

Kiitos vielä heidihahmolle, sinille ja tuomolle kommenteista!

-gs

Pikkuliina kirjoitti...

On se hyvä kun bloggaat. Kirjoituksesi herättävät ajattelemaan asioita toisaalta. Sen näkee kommenteistakin.
Kirjoitanpa tähän yhden uneni parin yön takaa.
Tarkastin erinomaisesti ja hyvin pidettyä kirjanpitoa, josta ei löytynyt mitään epäselvää. Siinä oli käytetty kassatilin lisäksi kolmea tiliä:
1. Huvitili, 2. Sinne, 3. Tänne.